Anton Bernard (s. 18. huhtikuuta 1989 Bolzano, Italia) on italialainen jääkiekkoilija, joka pelaa monikansallisen Erste Bank Eishockey Ligan italialaisjoukkue HC Bolzanossa. Hän toimii joukkueen kapteenina. Bernard on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä, mutta hän osaa pelata myös keskellä. Bernard laukoo oikealta.[1]

Anton Bernard
Henkilötiedot
Syntynyt18. huhtikuuta 1989 (ikä 35)
Bolzano, Italia
Kansalaisuus  Italia
Jääkiekkoilija
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 178 cm
Paino 82 kg
Seura
Seura HC Bolzano
Sarja EBEL
Pelinumero 18
Pelaajaura
Pääsarjaura 2008–
Aik. seurat Starbulls Rosenheim (OL)

Ura muokkaa

Seuraura muokkaa

Bernard on HC Neumarkt/Egnan kasvatti. Hän oli kaudella 2004–2005 seuran U19-junioreiden paras maalintekijä 22 osumallaan. Kaudeksi 2005–2006 16-vuotias Bernard siirtyi Saksan Deutsche Nachwuchsligan Starbulls Rosenheimiin. Kaudella 2006–2007 hän debytoi seuran miesten joukkueessa maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Oberligassa.[1]

Kaudeksi 2008–2009 Bernard palasi kotimaahansa ja siirtyi HC Bolzanon Serie A -joukkueen riveihin. Hänen tulokaskautensa Italian pääsarjatasolla toi 30 runkosarja- ja viidessä playoff-ottelussa tehot 1+6=7. Bernard voitti sekä Italian mestaruuden, Italian cupin että Italian Supercupin. Hän edusti Bolzanoa kauden aikana myös Continental Cupissa. Kaudeksi 2009–2010 Bernard siirtyi Yhdysvaltoihin EJHL-junioriliigan Valley Jr. Warriorsiin. Hän oli tehoilla 33+17=50 joukkueen paras maalintekijä ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Christian Cowlesin kanssa. Bernard jakoi myös koko liigan maalipörssin toisen sijan New Hampshire Jr. Monarchsin Alex Gacekin kanssa edellään vain South Shore Kingsin Chris Wagner.[2] Hän pelasi kauden aikana EJHL:n tähdistöottelussa.[1]

Kesällä 2010 Bernard harjoitteli SM-liigajoukkue Saimaan Pallon kanssa, jota edusti hänen pikkuveljensä Andreas.[3] Anton Bernard palasi kaudeksi 2010–2011 kuitenkin kotimaahansa HC Bolzanon riveihin. Kauden 2011–2012 päätteeksi hän voitti Italian-mestaruuden. Kaudella 2012–2013 Bernard voitti Italian Supercupin. Hän osallistui kauden aikana joukkueen kanssa myös Continental Cupiin. Kaudeksi 2013–2014 Bolzano siirtyi pelaamaan Itävallan Erste Bank Eishockey Ligaan, jossa Bernard teki ensimmäisellä kaudellaan runkosarjassa tehot 6+13=19. Hän voitti kauden päätteeksi liigan mestaruuden. Kaudella 2015–2016 Bernard toimi Bolzanon varakapteenina. Kauden 2017–2018, kevään 2018 seitsemännessä finaaliottelussa 20. huhtikuuta 2018 vieraissa EC Salzburgia vastaan Bernard syötti Luca Frigon tekemän 2–3-voittomaalin, mikä ratkaisi Bolzanolle EBEL:n mestaruuden.[1]

Bernard nimettiin kaudeksi 2018–2019 Bolzanon kapteeniksi.[1]

Maajoukkueura muokkaa

Bernard edusti Italiaa MM-kilpailuissa vuosina 2012, 2014 ja 2017, joista viimeisimmässä turnauksessa hän toimi joukkueensa kapteenina. Bernard pelasi myös IA-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2013, 2015 ja 2016, joista kahdessa jälkimmäisessä turnauksessa hän toimi Italian kapteenina. Vuosien 2013 ja 2016 turnaukset päättyivät hopeaan. Bernard pelasi myös Sotšin olympiakisojen 2014 ja Pyeonchangin olympiakisojen 2018 karsinnoissa, joista jälkimmäisissä karsinoissa hän toimi Italian kapteenina. Pyeongchangin kisojen esikarsintaturnauksessa Bernard jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Marco Insamin ja Armin Helferin kanssa tehoilla 1+3=4. Yhteensä hän on pelannut 82 A-maaottelua tehipistein 10+16=26.[1]

Bernard pelasi myös alle 20-vuotiaiden I-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2007 ja 2009, joista ensimmäisessä turnauksessa hän jakoi Italian sisäisen tehotilaston voiton Ivan Demetzin kanssa lukemalla +2. Vuoden 2009 turnauksessa Bernard toimi joukkueen kapteenina ja oli Italian paras pistemies tehoilla 2+3=5. Hänet valittiin joukkueensa turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Bernard pelasi myös alle 20-vuotiaiden II-divisioonan MM-kilpailuissa vuonna 2008, jolloin hän voitti kultaa. Bernard jakoi kahdeksalla osumallaan koko turnauksen A-lohkon maalipörssin voiton joukkuetoverinsa Marco Insamin kanssa.[1]

Bernard pelasi myös alle 18-vuotiaiden II-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2006 ja 2007, joista ensimmäinen turnaus päättyi kultaan. Vuoden 2007 turnauksessa hän jakoi tehoilla 3+2=5 Italian sisäisen pistepörssin voiton Florian Runerin kanssa ja sisäisen maalipörssin voiton Florian Wieserin kanssa.[1]

Muuta muokkaa

Bernardin isoveli Manfred ja pikkuveli Andreas ovat pelanneet jääkiekkoa maalivahteina. Heistä Andreas on Italian maajoukkuemaalivahti, joka pelaa SM-liigajoukkue Porin Ässissä.[1]

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
2005–2006 Starbulls Rosenheim DNL 36 15 20 35 20 7 3 5 8 12 U18d2 5 0 2 2 4
2006–2007 Starbulls Rosenheim DNL 20 20 24 44 42 5 3 5 8 2 U18d1 5 3 2 5 4
Starbulls Rosenheim OL 22 1 5 6 8 JMMd1 5 1 1 2 4
2007–2008 Starbulls Rosenheim OL 49 9 20 29 22 JMMd2 5 8 3 11 6
2008–2009 SV Kaltern/Caldaro ITA-2 3 2 3 5 4 JMMd1 5 2 3 5 0
HC Bolzano Italia 30 1 6 7 6 5 0 0 0 0
2009–2010 Valley Jr. Warriors EJHL 44 33 17 50 35
2010–2011 HC Eppan Pirates ITA-2 5 4 5 9 2
HC Bolzano Italia 37 8 7 15 10 10 1 2 3 4
2011–2012 HC Pergine ITA-2 2 0 2 2 2 MM 7 0 0 0 2
HC Bolzano Italia 42 13 12 25 26 12 2 4 6 8
2012–2013 HC Bolzano Italia 44 8 17 25 22 6 1 2 3 8 OQ 2 1 0 1 0
MMd1 A 5 0 2 2 2
2013–2014 HC Bolzano EBEL 54 6 13 19 16 13 0 3 3 14 MM 4 0 0 0 2
2014–2015 HC Bolzano EBEL 54 12 12 24 18 7 0 1 1 6 MMd1 A 5 1 2 3 2
2015–2016 HC Bolzano EBEL 54 4 5 9 10 6 0 0 0 0 OQ 3 1 3 4 2
MMd1 A 5 1 0 1 2
2016–2017 HC Bolzano EBEL 50 10 12 22 16 9 0 1 1 4 OQ 3 0 1 1 25
MM 7 0 1 1 2
2017–2018 HC Bolzano EBEL 35 4 5 9 4 18 5 3 8 4
5 kautta yhteensä EBEL 247 36 47 83 64 53 5 8 13 28
4 kautta yhteensä Italia 153 30 42 72 64 33 4 8 12 20

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anton Bernard.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Anton Bernard Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  2. Anton Bernard The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  3. Hänninen, Ville: SaiPa haki voiton Mikkelistä Jatkoaika.com. 11.8.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 19.5.2017.