EC Red Bull Salzburg

EC Red Bull Salzburg
Perustettu	1977
Entiset nimet	EC Kaindl Salzburg; (1995−2000); EC The Red Bulls Salzburg; (2000−2005); EC Red Bulls Salzburg; (2005-2007);
Kaupunki	Salzburg, Itävalta
Kotiareena	Volksgarten
– kapasiteetti	3 200
Sarjataso	IceHL
Värit
Päävalmentaja	Oliver David
Mestaruudet	6 (2007, 2008, 2010, 2011, 2015, 2016)
Hopeaa	4 (2006, 2009, 2014, 2018)
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Tämä artikkeli kertoo jääkiekkoseurasta. Samannimisestä jalkapalloseurasta kertoo artikkeli FC Red Bull Salzburg.

EC Red Bull Salzburg on salzburgilainen jääkiekkojoukkue, joka pelaa Itävallan pääsarjassa, Bet-at-home ICE Hockey Leaguessa. Joukkue pelaa kotiottelunsa vuonna 1960 rakennetulla Volksgarten -nimisellä areenalla. Joukkueella on myös samanniminen farmijoukkue Venäjän nuorten jääkiekkosarjassa.

Historia

Salzburgin jääkiekkohistorian korkein taso juontaa kaudelle 1977–1978, kun Salzburg otti sensaatiomaisen kolmannen sijan ensimmäisessä divisioonassa. Lähes 30 vuotta sitten pelaajat, kuten Rick Cunningham ja Roger Lamoureux, auttoivat nostamaan jääkiekon suosiota Salzburgissa, ja joulukuussa 1977 jäähalli oli loppuunmyyty ensimmäistä kertaa. Kymmenen vuotta myöhemmin 1988 Salzburgin jääkiekkojoukkueella (lyhyesti SEC) oli jälleen suunta kohti mestaruutta. Vahvojen pelaajien kuten venäläisen Viktor Schalimowin ja Sergej Kapustinin tai kuten Greg Holstin Kanadasta tai wieniläinen Peter Znenahlik, voisi odottaa jännittävää talvea ”Volkgartenissa”.^selvennä Vahvan kauden jälkeen, johon sisältyy kärkisijoitus karsinnassa, Salzburg epäonnistui ensimmäisessä yrityksessä voittaa Bundesliigamestaruus, ja heikko taloudellinen tilanne aiheutti SEC:n putoamisen ensimmäiseen divisioonaan.

2000–2004

Uudempi ajanjakso Salzburgin jääkiekkojoukkueella alkoi 2000-luvulla Red Bull -sponsorin kanssa. Vahvistuksien, kuten kanadalaisen Sheldon Moserin ja yhdysvaltalaisen Brian McCarthyn, avulla Red Bullista tuli nopeasti Oberligan mestari kaudella 2000–2001 (Oberliga oli toinen divisioona), mutta Red Bull ei ollut vielä valmis korkeimmalle tasolle. Kolmen vuoden päästä Red Bull oli valmis. Red Bull taisteli tiensä takaisin mestariksi päättäen Salzburgin jääkiekkojoukkueen 16-vuotisen poissaolon Bundesliigasta.

2004–2006

Voitettuaan Nationalligan mestaruuden vuonna 2004 Red Bull nousi Itävallan korkeimmalle sarjatasolle, Erste Bank Eishockey Ligaan (EBEL). Kaudella 04-05 Red Bullin farmijoukkue pelasi vielä Nationalligassa.

Red Bull -joukkueen oli opittava ensimmäisestä Bundesliiga-kaudesta, vaikka he näyttivätkin potentiaalisuutensa. Seuraava seitsemäs ja viimeinen sija harjoituskierroksilla kausilla, jonka he näkivät kehityksenä. Joukkue muodostettiin yhä ammatillisemmassa ympäristössä, ja toista vuotta seurasi kehitys. Red Bull etenikin Erste Bank Eishockey Ligan finaaliin asti. Finaalissa Red Bull kuitenkin hävisi EC VSV -joukkueelle.

2006–2007

Kolmannella kaudellaan ensimmäisessä divisioonassa Salzburg viimein palkittiin. Upeassa runkosarjassa Red Bull oli hävinnyt vain yhden 28 kotiottelusta. Salzburg jatkoi erinomaisia otteitaan myös pudotuspeleissä. Voitettuaan loistavasti kolme kertaa Vienna Capitalsin semifinaalissa ja hävittyään finaalissa vain kerran VSV:lle ansaitsi Salzburg ensimmäisen Itävallan mestaruutensa voitoin 4-1. Red Bullin menestyksen syy oli johdonmukaisuus. Joukkueen päävalmentaja Hardy Nilsson oli täydellisesti valmistanut joukkueen. 59 vuotta vanha ruotsalainen siirtyi eläkkeelle valmennuksesta juhliessaan Red Bullin mestaruutta ja kymmenettä mestaruuttaan valmentajana.

2007–2008

Red Bullin ollessa neljättä kautta ensimmäisessä divisioonassa joukkueeseen liittyi uusi päävalmentaja ja urheilujohtaja Pierre Pagé kuten myös muita uusia kansainvälisiä valmentajia. Joukkueen kakkosvalmentajaksi tuli suomalainen Reijo Ruotsalainen. Ensimmäisinä kuukausina kanadalainen Pierre Pagé auttoi luomaan kansainvälisen jääkiekon kehitysmallin (IIDM), jolla luodaan perustaa lupaavien junioripelaajien kehittämiselle, ja hän otti ennennäkemättömän askeleen nostaessaan nuoria pelaajia ykkösjoukkueen kokoonpanoon. Red Bullilla oli runkosarjassa ylä- ja alamäkiä, mutta pudotuspeleissä se oli pysäyttämätön. Neljännesfinaalissa VSV:tä vastaan pelatun, uuvuttaneen paras viidestä -ottelusarjan jälkeen Red Bull voitti semifinaalissa Vienna Capitalsin. Finaalista tuli trilleri, kun vastaan asettui slovenialainen joukkue Olimpija Ljubljana. Red Bull piti hermonsa kurissa paremmin ja voitti mestaruuden voitoin 4-2. Salzburg onnistui voittamaan mestaruuden toisena vuonna peräkkäin ja farmijoukkueen toinen sija Österreichische Nationalligassa myös korosti hyvää pelitaitoa.

2008-2009

2008–2009 kaudella Red Bull niukasti epäonnistui uusimaan mestaruutensa. Jännittävän finaalisarjan viimeisessä pelissä Red Bull hävisi niukasti 1-2. Joukkue menetti mestaruutensa KAC:lle. Red Bull päätti kauden kuitenkin pää pystyssä. Se pelasi nopeatempoista ja vahvaa jääkiekkoa, vaikka joukkue oli selvästi nuorin Erste Bank Eishockey Ligassa (joukkueen keski-ikä oli 23,8). Samalla joukkue vakuutti useimmat salzburgilaiset fanit, jotka täyttivät areenat pudotuspeleissä. Pierre Pagé teki toisena vuonna vielä suuremman vaikutuksen kuin edellisenä. Hänellä on taito tuoda taitavia junioreita Itävallasta ja ulkomailta sekä yhdistää heidät vahvimpien itävaltalaispelaajien kanssa. Joukkueen kapteeni Thomas Koch sai MVP kunnianosoituksen tällä kaudella. Muutama lahjakas farmijoukkueen pelaaja myös sai tilaisuuden näyttää taitoja ensimmäisessä divisioonassa, jotkut heistä jopa onnistuivat pitämään pintansa finaalisarjassa. Red Bull peluutti ensimmäisessä divisioonassa 43 pelaajaa. Farmijoukkue, joka pääasiassa koostui alle 20-vuotiaista pelaajista, karsiutui neljännesfinaalissa (vastassa oli EK Zell am See).

2009-2010

Tämä kausi jätti kaikki muut varjoonsa. Kolmantena vuotenaan Red Bullin päävalmentaja Pierre Pagé määrätietoisesti tavoitteli kolmea mestaruutta. Syyskuussa 2009 Red Bull voitti oman kutsuturnauksen (Red Bull Saluten). Mestaruus oli joukkueelle ensimmäinen, vaikka turnaus oli jo pelattu viisi kertaa. Joukkue kukisti Euroopan kovimpia joukkueita kuten CSKA Moskovan. Tammikuussa 2010 joukkue voitti toisen mestaruuden, Euroopan arvostetuimman IIHF-joukkueiden turnauksen eli Continental Cupin. Red Bullin ”kypärätempusta” tuli totta, kun joukkue voitti Erste Bank Eishockey Ligan. Kausi oli joukkueen kymmenvuotisen historian menestyksekkäin. Thomas Kochille mestaruus oli ensimmäinen joukkueen kapteenina. Erinomainen työ junioreiden kanssa palkittiin alle 20-vuotiaitten ja alle 17-vuotiaitten mestaruudella. Red Bullin farmijoukkue kärsi tappion EC-TREND Dornbirnille. 12. tammikuuta 2010 Red Bull rikkoi ennätyksen: joukkueeseen tuli Jesenice ja joukkueen kokoonpanon keski-ikä oli 21,1 vuotta. 47 Salzburgin pelaajista pelasi vähintään yhden pelin Itävallan pääsarjassa.

Saavutukset

Itävallan mestari 2007, 2008, 2010
Hopeaa 2006, 2009
Österreichischen Nationalligan mestaruus 2004
"Oberligan" voitto 2001
Red Bull Salute 2010
Continental Cup 2010
European Trophy 2011

Joukkue kaudella 2024–2025

Maalivahdit
Numero	Pelaaja	Hanskakäsi	Sopimus	Syntymäpaikka
30	David Kickert	L	2025	Korneuburg, Itävalta
35	Atte Tolvanen	L	2025	Vihti, Suomi

Puolustajat
Numero	Pelaaja	Kätisyys	Sopimus	Syntymäpaikka
2	Tyler Lewington	R	2025	Edmonton, Alberta, Kanada
4	Nash Nienhuis	L	2025	Sarnia, Ontario, Kanada
18	Paul Stapelfeldt	L	2025	Braunau am Inn, Itävalta
22	Dennis Robertson	L	2025	Fort St. John, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
24	Ryan Murphy	R	2025	Aurora, Ontario, Kanada
39	Chay Genoway	L	2025	Morden, Manitoba, Kanada
43	Phillip Sinn	L	2025	Mannheim, Saksa
55	Lukas Schreier	L	2025	Salzburg, Itävalta
67	Philipp Wimmer	L	2025	Wien, Itävalta
95	Lukas Hörl	R	2025	Salzburg, Itävalta

Hyökkääjät
Numero	Pelaaja	Kätisyys	Pelipaikka	Sopimus	Syntymäpaikka
3	Peter Schneider	R	LH	2025	Klosterneuburg, Itävalta
5	Thomas Raffl	L	LH	2025	Villach, Itävalta
9	Ali Wukovits	L	KH / VLH	2025	Wien, Itävalta
16	Luca Auer	L	H	2025	Graz, Itävalta
19	Andrew Rowe	L	H	2025	Spring Lake, Michigan, Yhdysvallat
21	Troy Bourke	L	KH	2025	Edmonton, Alberta, Kanada
26	Peter Hochkofler	R	OLH / P	2025	Bolzano, Italia
48	Lucas Thaler	R	KH	2025	Villach, Itävalta
57	David Cernik	L	H	Juniori	Salzburg, Itävalta
70	Benjamin Nissner	L	VLH	2025	Wien, Itävalta
80	Nikolaus Kraus	L	OLH	2026	Wien, Itävalta
89	Florian Baltram	L	KH / VLH	2025	Wien, Itävalta
93	Philipp Krening	L	H	Juniori	Weingarten, Saksa
96	Mario Huber	R	OLH / KH	2025	Innsbruck, Itävalta
	Scott Kosmachuk	R	OLH	2025	Richmond Hill, Ontario, Kanada