Albrecht von Roon
Albrecht Theodor Emil von Roon (30. huhtikuuta 1803 Pleushagen (puol. Pleśna), lähellä Kolbergia, Preussi – 23. helmikuuta 1879 Berliini, Saksan keisarikunta)[1] oli preussilainen sotamarsalkka ja poliitikko, joka toimi Preussin sotaministerinä vuosina 1859–1873 ja laivastoministerinä vuosina 1861–1871. Yhdessä Otto von Bismarckin ja Helmuth von Moltken kanssa hänellä oli keskeinen rooli Saksan yhdistymiseen johtaneissa sodissa. Roon oli myös lyhyen aikaa Preussin pääministerinä vuonna 1873.
Elämäkerta muokkaa
Roon kuului alkujaan van Ron -nimiseen kalvinistisukuun, joka oli lähtenyt 1500-luvulla Valloniasta ja asettunut kauppiaiksi Saksan Frankfurtiin.[2] Roonin isä oli Preussin armeijan upseeri, joka kuoli Napoleonin sotien aikana maan ollessa Ranskan miehittämä. Roonin kasvatti sen jälkeen äidinpuoleinen isoisä.[1] Roon aloitti sotilaskoulutuksen vuonna 1816 Kulmissa ja tuli kaksi vuotta myöhemmin Berliiniin.[2] Hän sai luutnantin arvon vuonna 1821 ja opiskeli Berliinin sotilasakatemiassa vuosina 1824–1827.[1][2] Vuosina 1828–1832 hän oli opettajana Berliinin kadettikoulussa.[2] Palvellessaan armeijakunnan päämajassa Krefeldissä hän julkaisi vuonna 1832 kolmiosaisen teoksen Grundzüge der Erd-, Völker- und Staatenkunde (”Maan-, kansa- ja valtiotieteen perusteet”), joka sai laajan lukijakunnan Preussissa ja ulkomailla.[1] Hän sai arvostusta myös muiden maantieteen oppikirjojen kirjoittajana.[3]
Roon palveli vuosina 1833–1835 yleisesikunnan topografiatoimistossa ja vuosina 1835–1837 ja 1842–1845 sotilasakatemiassa. Hän sai 1836 kapteenin ja 1842 majurin arvon. Vuosina 1846–1848 hän oli prinssi Fredrik Kaarlen sotilasneuvonantajana.[2] Roon nimitettiin VIII armeijakunnan esikuntapäälliköksi Koblenziin elokuussa 1848.[3][2] Hän avusti kruununprinssi Vilhelmiä (tuleva Saksan keisari Vilhelm I) Badenin vallankumouksen kukistamiseen liittyneellä sotaretkellä vuonna 1849.[1][2][3] Roon nimitettiin 1850 rykmentin-, 1856 prikaatin- ja 1858 divisioonankomentajaksi sekä ylennettiin 1851 everstiksi, 1856 kenraalimajuriksi ja 1858 kenraaliluutnantiksi.[3][2] Hänet nimitettiin myös armeijan uudelleenjärjestelystä vastanneeseen komiteaan.[1]
Kruununprinssi Vilhelmin tultua sijaishallitsijaksi Roonista tuli joulukuussa 1859 Preussin sotaministeri ja vuonna 1861 myös laivastoministeri.[1][2] Kun kiista sotilasbudjetista johti syksyllä 1862 perustuslailliseen kriisiin ja kuninkaaksi tullut Vilhelm I harkitsi kruunustaluopumista, kutsui Roon apuun Preussin Pariisin-lähettilään Otto von Bismarckin, joka nimitettiin pääministeriksi.[2] Roon toteutti Preussin armeijassa suuren uudistusohjelman kuninkaallisen sotakabinetin johtajan Edwin von Manteuffelin ja yleisesikunnan päällikön Helmuth von Moltken tuella. Suunnitelmaan kuului Gerhard von Scharnhorstin aikanaan laatiman järjestelmän laajennus: kolmivuotinen yleinen asevelvollisuus sekä puolustustarkoituksiin varattu pysyvä reservi (Landwehr).[1] Laivastoministerinä Roon siirsi vuoden 1864 Tanskan-sodan jälkeen Preussin Itämeren-laivaston päätukikohdan Danzigista Kieliin ja pani alulle Kielin kanavan suunnittelun.[2] Uudistukset tekivät hänestä aluksi vihatun miehen, mutta Preussin nopea voitto Itävallasta vuoden 1866 sodassa osoitti niiden hyödyllisyyden. Roon toteutti vielä joitain uudistuksia korjatakseen tämän sodan aikana armeijassa ilmenneitä heikkouksia, minkä jälkeen Preussi löi myös Ranskan vuosien 1870–1871 sodassa.[1]
Roon oli jäsenenä Preussin edustajainhuoneessa vuosina 1860–1861 ja 1863–1870 sekä herrainhuoneessa vuodesta 1873 ja konservatiivipuolueen edustajana Pohjois-Saksan liiton valtiopäivillä vuosina 1867–1869 ja liittoneuvostossa vuodesta 1869. Hän luopui laivastoministerin tehtävästä vuonna 1871 mutta jatkoi sotaministerinä ja tuli 1. tammikuuta 1873 myös Preussin pääministeriksi Bismarckin keskittyessä uuteen valtakunnankanslerin tehtävään.[2] Roon luopui jo saman vuoden lopulla ministerintehtävistään heikentyneen terveytensä vuoksi, jolloin Bismarck palasi myös Preussin pääministeriksi.[2][3] Roon korotettiin kreiviksi vuonna 1871 ja ylennettiin kenraalisotamarsalkaksi vuonna 1873.[3]
Roonin pojista Arnold von Roon oli jalkaväenkenraali ja Waldemar von Roon kenraaliluutnantti.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Albrecht Theodor Emil, count von Roon (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.7.2013.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Rainer Paetau: Roon, Albrecht Theodor Emil Graf von (preußischer Graf 1871) (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (2005), Deutsche Biographie. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ a b c d e f Nordisk familjebok (1916), s. 1820 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.7.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albrecht von Roon Wikimedia Commonsissa
