Saksan keisarikunnan liittoneuvosto

Liittoneuvosto (saks. Bundesrat, vuoden 1902 oikeinkirjoitusreformiin asti Bundesrath) oli Saksan keisarikunnassa vuosina 1871–1918 toiminut lakiasäätävä elin, jossa olivat edustettuina kaikki keisarikunnan osavaltiot (tuon ajan lakikielessä Bundesstaaten). Liittoneuvosto ilmaisi siis keisarikunnan federalistisen liittovaltiorakenteen. Se muodosti parlamentin toisen kamarin valtiopäivien rinnalla. Vastaava elin oli ollut jo Pohjois-Saksan liitossa. Weimarin tasavallassa vastaavan lainsäädäntöelimen nimi oli valtakunnanneuvosto (saks. Reichsrat), Saksan liittotasavallassa taas liittoneuvosto.

Liittoneuvostossa olivat edustettuina Saksan keisarikunnan 25 osavaltiota. Osavaltioiden edustajien määrä ja sen mukainen äänimäärä oli määrätty Saksan keisarikunnan perustuslaissa. Osavaltioiden edustajat äänestivät osavaltiohallitusten antamien määräysten mukaan, joten heillä oli siis imperatiivinen mandaatti. Puhetta liittoneuvostossa johti Saksan keisarikunnan valtakunnankansleri.

Liittoneuvosto oli ainakin periaatteessa Saksan keisarikunnan korkein lakiasäätävä elin. Kaikki Saksassa säädetyt lait vaativat liittoneuvoston hyväksynnän. Myös osa keisarin päätöksistä vaati liittoneuvoston hyväksynnän tullakseen voimaan; tällaisia olivat esimerkiksi liittopäivien hajottaminen ja sodanjulistukset muille valtioille. Liittopäivät voi myös päättää toimenpiteistä yksittäistä osavaltiota vastaan, mikäli sen toimet olivat ristiriidassa valtakunnan perustuslain kanssa. Liittopäivillä oli tämän lisäksi lukuisia hallinnollisia tehtäviä. Sen tehtäviin kuului myös osavaltioiden välisten riitaisuuksien sovitteleminen ja tiettyjen perustuslaillisten kiistojen ratkaiseminen.

Vaikka liittoneuvoston valtaoikeudet olivat periaatteessa suuret, käytännön elämässä keisari ja keisarikunnan suurin osavaltio Preussi pystyivät pitkälti määräämään politiikan suuntaviivat. Tämä perustui yhtäältä siihen, että neuvostossa puhetta johtanut valtakunnankansleri oli yleensä myös Preussin pääministeri, ja toisaalta siihen, että liittoneuvoston kokouksissa 14 edustajalla oli veto-oikeus neuvoston päätöksiin. Koska Preussilla oli yksinään jo 17 ääntä, se pystyi halutessaan kaatamaan minkä tahansa liittoneuvoston päätöksen.

Edustajien määrä liittoneuvostossaMuokkaa

Osavaltio Huomautuksia Äänimäärä
Preussi vuoden 1866 alueliitosten jälkeen 17
Baijeri 6
Saksi 4
Württemberg 4
Baden 3
Hessen 3
Elsass-Lothringen ei ollut osavaltio, mutta lähetti silti edustajia vuodesta 1911 3
Mecklenburg-Schwerin 2
Braunschweig 2
17 muuta osavaltiota kullakin 1 ääni 17
Yhteensä 58 (vuodesta 1911: 61)