Toinen Saksan–Tanskan sota

sota Tanskan ja saksalaisen liittouman välillä 1864

Toinen Saksan–Tanskan sota käytiin vuonna 1864.[2] Sota alkoi saksalaisvaltioiden hyökkäyksellä Tanskaa vastaan. Taustalla oli pitkään jatkunut rajakiista Schleswig-Holsteinin alueesta.[2] Sota päättyi saksalaisten voittoon kestettyään noin viisi kuukautta. Tanska joutui luovuttamaan Preussille ja Itävallalle Schleswig-Holsteinin.[3] Preussi valtasi koko alueen Itävallalta vain kahta vuotta myöhemmin vuonna 1866, ja Schleswig-Holsteinista tuli osa Saksan keisarikuntaa.

Toinen Saksan–Tanskan sota
Tanskalaiset puolustavat Dybbølin linnoitusta. Jørgen Valentin Sonnen kuvaus 1871.
Tanskalaiset puolustavat Dybbølin linnoitusta. Jørgen Valentin Sonnen kuvaus 1871.
Päivämäärä:

1. helmikuuta30. lokakuuta 1864

Paikka:

Tanska

Lopputulos:

Preussin ja Itävallan voitto

Aluemuutokset:

Tanska menetti Schleswig-Holsteinin alueen

Osapuolet

Preussi
Itävalta

 Tanska

Komentajat

Vilhelm I
Otto von Bismarck
Helmuth von Moltke
Friedrich von Wrangel
Frans Joosef I
Wilhelm von Tegetthoff

Tanska D. G. Monrad
Tanska Christian Albrecht Bluhme
Tanska Kristian IX
Tanska Christian de Meza
Tanska Georg Gerlach

Vahvuudet

61 000 sotilasta
158 tykkiä sodan alussa,
myöhemmät vahvistukset: 20 000 sotilasta
64 tykkiä[1]

38 000 sotilasta
yli 100 tykkiä[1]

Tappiot

yli 1 700[1]

yli 5 600[1]

Tanskalaiset perääntyvät Dannevirkestä helmikuussa 1864. Niels Simonsenin grisailletyylinen maalaus.

Tanska joutui sodassa taipumaan vihollisen ylivoiman edessä. Se sai osakseen ulkomaista sympatiaa, mutta vain vähän oikeaa apua. Ruotsi julistautui neutraaliksi, vaikkakin Ruotsista tuli vapaaehtoisia Tanskan avuksi.[3] Sotaan osallistui Tanskan puolella myös 11 suomalaista vapaaehtoista. Heistä tunnetuin oli Herman Liikanen, joka oli 1860-luvun alkupuolella osallistunut Giuseppe Garibaldin joukoissa Italian vapaustaisteluun.[4]

Sodassa tapahtunut tanskalaisten perääntyminen Schleswigissä sijaitsevalta Dannevirken linnoitukselta aiheutti tanskalaisten keskuudessa suurta paheksuntaa. Kyseessä oli symbolinen tappio, sillä isänmaalliset tanskalaiset pitivät Dannevirken linnoitusta voittamattomana ja sen varusteluun oli käytetty runsaasti varoja. Todellisuudessa linnoitus oli sodan aikana keskeneräinen, vähäisesti miehitetty ja osa sen rakenteista oli jäänyt veden valtaan tai jäätynyt. Tanskan armeija siirtyi pohjoisemmaksi, Flensburgin lähellä sijaitsevaan ja helposti puolustettavaan Dybbølin (saks. Dieppel) linnoitukseen, jonka sitkeä vastarinta nostatti tanskalaisten kansallistunnetta. Urheasta puolustautumisesta huolimatta Saksa voitti sodan.[3]

Schleswig-Holsteinin mukana Saksan keisarikunnan alaisuuteen siirtyi huomattava määrä tanskalaista väestöä. Osa Schleswig-Holsteinista palautui Tanskalle vuonna 1920 kansanäänestyksen perusteella ja Kansainliiton välityksellä.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Krigen i 1864. Gert Laursen. Milhist.dk. Web Archive 2007.
  2. a b Berndl, Hattsten, Knebel, Udelhoven: Maailmanhistoria. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7
  3. a b c Matti Klinge: Otavan suuri maailmanhistoria 14: Porvariston nousu, s. 295–296. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08786-X
  4. Vihtori Simonen : Kirjeitä Tanskan sodasta 70 vuotta sitten, Hakkapeliitta, 19.06.1934, nro 25-26, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla

muokkaa