Admiral Graf Spee
Admiral Graf Spee oli Saksan laivaston Deutschland-luokan taskutaistelulaiva, joka valmistui 6. tammikuuta 1936 ja upposi 17. joulukuuta 1939 miehistönsä upottamana Montevideon sataman edustalla.
| Admiral Graf Spee | |
|---|---|
 Admiral Graf Spee tulessa miehistön upotettua aluksensa La Plata -joen estuaariin Montevideon edustalle 17. joulukuuta 1939. |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Reichsmarinewerft Wilhelmshaven |
| Kölinlasku | 1. lokakuuta 1932 |
| Laskettu vesille | 30. kesäkuuta 1934 |
| Palveluskäyttöön | 6. tammikuuta 1936 |
| Poistui palveluskäytöstä | miehistönsä upottama 17. joulukuuta 1939 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
14 890 t (standardi) 16 320 t (kuormattu) |
| Pituus |
181,7 m (vesiraja) 186,0 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 21,65 m |
| Syväys | 7,34 m |
| Koneteho | 54 000 hv |
| Nopeus | 28,5 solmua |
| Toimintamatka | 8 900 meripeninkulmaa 20 solmun nopeudella |
| Miehistöä | 1 150 |
| Panssarointi |
80 mm panssarivyö 160 mm tykkitornien kilpi 40 mm kansi |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × 28 cm SK L/52 C28 -tykkiä 8 × 15 cm SK L/55 C28 -tykkiä 6 × 8,8 cm FlaK L/75 C32 -ilmatorjuntatykkiä 8 × 3,7 cm FlaK L/83 C30 -ilmatorjuntatykkiä 8 × 2 cm FlaK L/65 C30 -ilmatorjuntatykkiä 8 × 50 cm torpedoputkea Lentokoneet: 2 × Arado 196 1 × katapultti |
Alus nimettiin kreivi Maximilian von Speen mukaan ja oli toinen saksalainen alus, joka oli saanut tuon nimen (ensimmäinen oli ensimmäisen maailmansodan lopulla peruutettu Mackensen-luokan taisteluristeilijä SMS Graf Spee).
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Deutschland-luokka
Saksan puolustusministeriö hyväksyi 23. elokuuta 1932 kolmannen Deutschland-luokan aluksen valmistamisen. Panzerschiffe C:n eli Erzats Braunschweigin köli laskettiin 1. lokakuuta Reichsmarinewerft Wilhelmshavenin luiskalla 2. Aluksen valmistusmateriaaleja oli koottu välittömästi Admiral Scheerin 1. huhtikuuta 1933 tapahtuneen vesillelaskun jälkeen luiskalle 1. Admiral Graf Speeksi nimetty alus laskettiin vesille 30. kesäkuuta 1934. Tilaisuudessa amiraali Raeder piti puheen ja kasteessa aluksen kummina oli amiraali Von Speen tytär kreivitär Huberta von Spee. Alus otettiin palvelukseen 6. tammikuuta 1936 ensimmäisenä päällikkönään Conrad Patzig.[1]
Palvelus muokkaa
Tavanomaisten koeajojen ja miehistön koulutuksen jälkeen alus liitettiin laivastoon 9. huhtikuuta 1936. Alus oli laivaston lippulaivana Kielin laivastonäyttelyssä 29. toukokuuta, jolloin Adolf Hitler julkisti uuden laivastomuistomerkin Laboessa.[1]
Alus oli 6.-26. kesäkuuta kompassin kalibroinnissa ja tykistön koeammunnoissa Kanariansaarilla.[1]
Espanjan sisällissota muokkaa
Espanjan sisällissodassa Admiral Graf Spee oli kolmasti Espanjan rannikolla valvomassa kansainvälisiä sopimuksia. Ensimmäisen kerran alus oli Espanjan rannikolla 20. elokuuta - 9. lokakuuta 1936, minkä jälkeen se oli huollossa Deutsche Werken telakalla 9. lokakuuta 1936 – 11. helmikuuta 1937.[2]. Toisen matkansa alus teki 13. joulukuuta 1936 - 14. helmikuuta 1937 ja kolmannen 2. maaliskuuta - 6. toukokuuta 1937. Kolmannen matkan jälkeen alus edusti Saksaa Yrjö VI:n kruunajaisten yhteydessä järjestetyssä Spitheadin laivastokatselmuksessa 15.-22. toukokuuta.[1]
Alus lähti 23. kesäkuuta Kielistä neljännelle matkalleen Espanjan rannikolle, mistä se palasi Kieliin 7. elokuuta. Syksyn merisotaharjoituksissa alus oli laivaston lippulaivana. Harjoitusten aikana alus teki 18. syyskuuta alkaneen kolmipäiväisen vierailun Visbyhyn ja 1. joulukuuta alkaneen kaksipäiväisen vierailun Kristiansandiin Norjaan. Aluksen päällikkyyden oli 2. lokakuuta vastaanottanut Walter Warzecha.[1]
Viidennelle ja viimeiselle matkalleen Espanjan rannikolle alus lähti 7. helmikuuta 1938 Kielistä, jonne se palasi 18. helmikuuta. Alus vieraili Norjan vuonoissa 29. kesäkuuta - 9. heinäkuuta ja se oli Kielissä 22. elokuuta osallistuen Prinz Eugenin vesillelaskutilaisuuteen, jossa olivat myös Hitler ja Unkarin valtionhoitaja amiraali Horthy.[1]
Alus osallistui lippulaivana syksyn merisotaharjoituksiin. Alus oli modernisoitavana, jolloin kuusi 8,8 senttimetrin ilmatorjuntatykkiä korvattiin 10,5 senttimetrin ilmatorjuntatykeillä. Lisäksi alukselle asennettiin FMG G(gO) eli FUMO 22 -tutka etäisyysmittariksi maston kärkeen. Aluksen sillan kummallakin puolella olleet valonheitinhyllyt korvattiin yhdellä sillan etuosaan valmistetulla hyllyllä.[1]
Telakalta vapauduttuaan alus purjehti Atlantilla 6.-23. lokakuuta ja 10.-24. marraskuuta, jolloin se vieraili Tangerissa, Vigossa ja Portugaletessa, joista viimeisessä aluksen päällikkönä oli 1. marraskuuta tehtävän vastaanottanut kommodori Hans Langsdorff.[1]
Aluksen kotisatamana oli 1. tammikuuta 1939 alkaen Wilhelmshaven. Alus oli 22.-24. maaliskuuta laivaston lippulaivana Memelissä, kun alue liitettiin Saksaan. Huhtikuussa laivaston komentaja amiraali Boehm nosti lippunsa aluksella laivaston lähtiessä Atlantille merisotaharjoitukseen, johon osallistuivat kaikki Deutschland-luokan alukset ja Gneisenau sekä lukuisa joukko muita pienempiä aluksia. Alus oli 29.-31. toukokuuta Hampurissa vastaanottamassa Espanjasta palaavaa Legion Condoria.[2].[1]
Toinen maailmansota muokkaa
Admiral Graf Spee lähti 21. elokuuta 1939 Wilhelmshavenista varustettuna kauppamerenkulun torjuntaan Etelä-Atlantille odottamaan toimintaohjeita. Aluksen emälaiva Altmark oli lähtenyt jo 9. elokuuta kohti Yhdysvaltoja, josta sen oli tarkoitus ostaa polttoöljyä alusten polttoaineeksi.[3] Alus sai tankkinsa täyteen Port Arthurissa Texasissa ja kohtasi Admiral Graf Speen Brasilian rannikolla 22. elokuuta. Altmark tankkasi taskutaistelulaivan kaikkiaan yhdeksän kertaa muun muassa 28. elokuuta, 13. ja 20. syyskuuta, kerran marraskuussa ja 6. joulukuuta, joka oli samalla alusten viimeinen kohtaaminen.[1]
Langsdorff sai 26. syyskuuta käskyn upottaa kohtaamansa vihollismaiden kauppalaivat[1], joista ensimmäisen liverpoolilaisen Booth Steamship Companyn rahtialuksen Clementin (5 051 brt) alus upotti 30. syyskuuta Brasilian rannikolla ().[4]
5. lokakuuta Graf Spee valtasi brittiläisen rahtilaiva Newton Beachin ja otti sen miehistön vangiksi. Myöhemmin se upotti vielä kolme brittien alusta (Ashlea, Huntsman ja Trevanion ) ennen siirtymistään Intian valtamerelle.[5]
Intian valtamerellä Graf Spee upotti marraskuun aikana ainoastaan yhden aluksen, joten Langsdorff päätti palata Atlantille. Admiral Graf Spee sai 6. joulukuuta täydennyksiä Altmarkilta, jonne samalla siirrettiin 167 vangittua brittimerimiestä. Admiral Graf Speen joulukuussa upottamia aluksia:
- 2. joulukuuta Blue Star Ltd Doric Star 10 086 brt 660 merimailia kaakkoon St. Helenasta
- 3. joulukuuta Shaw Savill and Albion Ltd Tairoa 7 983 brt
- 7. joulukuuta Rowland & Marwood Streonshalk 3 895 brt ()[6]
Tuhoutuminen muokkaa
- Pääartikkeli: Taistelu La Plata-joen suulla
Aluksen 2. joulukuuta upottama Doric Star kerkesi lähettämään viestin, jonka mukaan se oli joutunut taskutaistelulaivan hyökkäyksen kohteeksi. Alus kohtasi 13. joulukuuta Britannian kuninkaallisen laivaston raskaan risteilijän HMS Exeterin ja kevyet risteilijät HMS Ajaxin ja HMNZS Achillesin La Plata -joen suulla. Seuranneessa taistelussa Admiral Graf Spee vaurioitti pahoin HMS Exeteriä, mutta kärsi itsekin vaurioita ja menetti 36 miestä kaatuneina ja 59 haavoittuneina. Brittien vetäydyttyä taistelusta Admiral Graf Spee suuntasi Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon korjattavaksi. Langsdorffille annettiin puolueettomuussäädösten vuoksi vain kolme vuorokautta aikaa korjata alus, joten hän päätti upottaa laivansa, sillä aika ei olisi riittänyt korjauksiin, jotka hän arveli pakollisiksi, jos olisi haluttu laivan pääsevän takaisin Saksaan. Sataman ulkopuolella odotti aluksi kaksi, myöhemmin kolme, englantilaista risteilijää. Saksalaiset saatiin kuitenkin uskomaan, että siellä oli lisäksi taistelulaiva ja lentotukialus. Admiral Graf Spee räjäytettiin sataman edustalle 17. joulukuuta ja Hans Langsdorff teki itsemurhan 20. joulukuuta.[7]
Lähteet muokkaa
- Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: Pocket Battleships of the Deutschland Class. Annapolis, Marylanad, USA: Naval Institute Press, 2000. ISBN 1-85367-402-8. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
- Slader, John: The Red Duster at War – A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Admiral Graf Spee Wikimedia Commonsissa
- MaritimeQuest: Graf Spee kuvissa (englanniksi)
- Bekker, Cajus: Kirottu meri – Saksan laivasto toisessa maailmansodassa. Suomentanut Honkasalo, Juhani. K. J. Gummerus osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-20-0239-6.
- Powell, Michael: Graf Spee. Suomentanut ?. Tammi, 1957.