Élisabeth Jacquet de La Guerre
Élisabeth Jacquet de La Guerre (kastettu 17. maaliskuuta 1665 Pariisi – 27. kesäkuuta 1729) oli ranskalainen säveltäjä, cembalisti ja urkuri.[1]
Jacquet de La Guerre pääsi hovimuusikoksi 15-vuotiaana. Hän lähti aktiivisesta palveluksesta hovissa vuonna 1684 ja meni samana vuonna naimisiin cembalisti, urkuri, musiikkipedagogi, säveltäjä Marin de la Guerren kanssa. Pariskunta sai lapsen, joka osoitti musiikillista lahjakkuutta, mutta menehtyi kymmenenvuotiaana. Jacquet de La Guerre omisti suurimman osan julkaistuista teoksistaan kuninkaalle, joten hän säilytti yhteytensä kuninkaallisiin piireihinsä koko uransa ajan.[1]
Hänen ensimmäinen sävellyskokoelmansa, Pièces de clavessin, julkaistiin vuonna 1687. Tämä on huomionarvoista, sillä cembalomusiikin julkaiseminen oli Ranskassa vielä harvinaista tuohon aikaan. Jacquet de La Guerre oli edelläkävijä vokaalimusiikin saralla. Hänen Lully-tyylinen oopperansa Céphale et Procris kantaesitettiin 1800-luvulta peräisin olevan lähteen mukaan 15. maaliskuuta 1694 Pariisissa. Ooppera ei saavuttanut suurta suosiota, mutta Jacquet de La Guerre sai sen ansiosta kunnian olla Ranskan ensimmäinen naispuolinen oopperasäveltäjä. Hän sävelsi myös muun muassa kantaatteja.[1]