Ero sivun ”Rukn al-Din Khurshah” versioiden välillä
Ak: Uusi sivu: {{Valtionjohto | nimi = Rukn al-Din Khurshah | alkuperäinen nimi = | kuva = | leveys = | kuvateksti = | arvo = nizari... |
(ei mitään eroa)
|
Versio 18. kesäkuuta 2021 kello 15.01
Rukn al-Din Khurshah (1230–1257) oli ismailiitteihin kuuluvien nizarien imaami eli johtohahmo, sekä aikaisemman imaami Ala al-Din Muhammad III:n poika. Hän hallitsi vain vuoden ajan vuosien 1255–1256 välillä. Nizarien tuolloisen imamaatin keskus olivat alueet Persiassa eli nykyisessä Iranissa ja heihin lukeutuivat esimerkiksi kuuluisat assassiinit. Khurshahin valtakausi päättyi Maymun-Dizin linnan antautessa mongoleille. Hänet murhattiin mongolien vankina hänen matkustettuaan nykyiseen Mongoliaan. Khurshahin seuraaja oli hänen mongoleilta säästynyt poikansa Shams al-Din Muhammad.
| Rukn al-Din Khurshah | |
|---|---|
.jpeg) |
|
| nizarien imaami | |
| Edeltäjä | Ala al-Din Muhammad III |
| Seuraaja | Shams al-Din Muhammad |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1230 Rudbarin alue, nykyinen Iran |
| Kuollut | kevät 1257 nykyinen Mongolia |
| Tiedot | |
| Uskonto | nizari-ismailiitti |
Elämäkerta
Rukn al-Din syntyi nizarien tuolloisessa keskuksessa Rudbarin alueella suuriin piirtein vuonna 1220. Hänet tunnettiin myös pelkästään nimellä Khurshah. Hänen isänsä Ala al-Din Muhammad III oli nizari-ismailiittien imaami, eli johtaja. Hän hallitsi nizari-imamaattia keskuksenaan alueet nykyisessä Iranissa. Khurshah oli hänen pojistaan vanhin. Khurshahin lapsuudessa olivat alkaneet mongolien hyökkäykset Persiaan, joka vallattiin lopulta kokonaan nizarien alueita lukuunottamatta.[1] Muhammad III:ta mongolit eivät sinänsä tuntuneet pelottavan. Sen sijaan hän alkoi vainota vanhinta poikaansa. Muut nizarijohtajat päättivät hankkiutua hänestä eroon ja nostaa Khurshah valtaistuimelle.[2] Muhammad III murhattiin vuonna 1255.[1]
Khurshahin noustessa nizarien johtoon heillä oli jo joitakin kokemuksia mongolien hyökkäyksistä muualle Persiaan. Lähteet eivät ole täysin selviä siitä, millaisin taktiikoin Khurshah aluksi yritti selviytyä tilanteesta. Ilmeisesti hän päätyi lopulta jonkinlaiseen kompromissisuunnitelmaan, jossa nizarit säästäisivät ainakin keskuksensa Rudbarissa. Mongolien kanssa käytiin pitkiä ja lopulta tuloksettomia neuvotteluja, samalla kun aikaisemmin nizarien kanssa huonoissa väleissä olleita sunnalaisiayritettiin saada kapinaan mongoleja vastaan. Lopullisesti nizarit kukisti suurta sotaretkeä vuonna 1256 Persiaan johtanut kaani Hülegü. Khurshah lähetti vielä hänellekkin lähettilään, mutta Hülegü vaati nizarien ehdotonta alistumista ja heidän linnojensa purkua. 8. marraskuuta 1256 mongolit alkoivat viimeisten neuvottelujen epäonnistumisen jälkeen piirittää Rudbarin alueen päälinnoitusta Maymun-Dizia, joka antautui vielä samassa kuussa 19. marraskuuta. Antautujien joukossa oli myös itse Khurshah, mikä päätti hänen valtakautensa vain vuoden hallinnon jälkeen.[1]
Khurshahia kohdeltiin aluksi hyvin. Nizareilla oli hallussaan vielä muita linnoja. Mongolit halusivat Khurshahin avulla varmistaa niiden nopean antautumisen. Kun Khurshah antoi käskyn yleisestä antautumistesta, noin 40 linnaa antutuikin varuskuntoneen. Alamut jatkoi kuitenkin vastarintaa kukistuen sekin kuitenkin joulukuussa 1256. Alamutissa tuhoutui muun muassa nizarien kuuluisa kirjasto. Lanbasar teki vastarintaa vielä seuraavan vuoden puolelle ja Girdkuh vuoteen 1270. Mongolit purkivat valloitettujen linnojen linnoitteita.[1] Nizarit eivät saaneet entisiä maita enää koskaan takaisin, vaikka joitakin taisteluja käytiin vielä myöhemmin.[2]
Khurshah alkoi olla nyt hyödytön mongoleille. Hän kuitenkin päätti kysyä vangitsijoiltaan lupaa lähteä mongolien pääkaupunki Karakorumiin tapaamaan suurkaani Möngkeä. Hülegü suostui hieman erikoiseen pyyntöön ja Khurshah lähti mongolisotilaiden saattueen kanssa kohti pääkaupunkia 9. maaliskuuta 1257. Seurue oli päässyt Karakorumiin tai sen tuntumaan, kun Möngke ilmoitti että hän ei ota Khurshahia. Ainakin virallinen syy oli se, että Khurshahin ei ollut onnistunut taata Lanbasarin ja Girdkuhin antautumista. Todellisuudessa Mongke oli jo tällä välin määrännyt mongolit surmaamaan Persian nizairit. Asiasta tietämätön Khurshah lähti paluumatkalle kohti Persiaa, jossa hänen mongolivartijansa surmasivat hänet keväällä 1257 mahdollisesti Keski-Mongolian Hangaivuorten tuntumassa.[1]
Nizairit olivat salakuljettaneet Khurshahin pojan Shams al-Din Muhammadin turvaan Persiasta. Hänestä polveutuvat myös nykyisin arvonimeä Aga Khan käyttävät nizarijohtajat, kuten nykyisin virkaa hoitava Agha Khan IV.[2]
Lähteet
- ↑ a b c d e Lecomte, E.J. van Donzel, Wolfhart Heinrichs ja C. Edmund Bosworth: Encyclopaedia of Islam, Volume VIII (Ned-Sam), s. 598-599. BRILL, 1998. ISBN 978-90-04-09834-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Karolina Kouvola: ”Nizarien viimeiset hetket assassiineina”, Soturit : assassiineista samuraihin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. IBN 978-952-222-938-0.