Ero sivun ”Korean historia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Täsmennystä botin avulla: Soul korvattiin link(e)illä Soul (kaupunki) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 41:
Sisäisten ongelmien lisäksi Goryeota alkoi 1200-luvun alusta lähtien uhata [[Mongolivaltakunta]]. [[Tšingis-kaani]] oli luonut uuden suurvallan, joka kukisti Jin-dynastian vuonna 1215 ja sen jälkeen mongoliarmeija jatkoi Pohjois-Kiinan valtausta. Mongolit hyökkäsivät Koreaan vuonna 1231 ja Goryeo-hovi pakeni mongoleja [[Ganghwa]]n saarelle, mistä käsin se hallitsi osaa niemimaasta.<ref name="korea108"/><ref name="cs4s"/> Vuoden 1245 mongolien hyökkäys Koreaan oli tuhoisampi ja 200 000 korealaista vangittiin ja niemimaata jäi mongolivallan alle.<ref name="cs8n"/> Tšingis-kaanin jälkeen Mongolivaltakuntaa hallitsivat hänen jälkeläisensä.<ref name="korea108"/> Goryeo säilytti mongolivallan aikana oman sisäisen hallintonsa, mutta todellisuudessa se oli mongolien vasallivaltio, joka joutui avustamaan mongoleja taloudellisesti ja sotilaallisesti.<ref name="korea108"/> [[Kublai-kaani]]n aikana mongolit ottivat korealaiset mukaan [[Mongolien hyökkäykset Japaniin|hyökkäyksiin Japaniin]] vuosina 1274 ja 1281, mutta Japanin valloituksessa mongolit eivät onnistuneet [[taifuuni]]en tuhottua heidän laivastonsa.<ref name="cs8n"/> Korean hovi mongolilaistui myös, mikä myös vähensi sen itsemääräämisoikeutta. Kuninkaalliset avioituivat usein mongolien [[Yuan-dynastia]]n jäsenten kanssa, mikä väistämättä johti mongolilaistumiseen.<ref name="korea108"/><ref name="cs4s"/>
Mongolien [[Yuan-dynastia]]n valta Kiinassa alkoi rapistua 1300-luvulla sisäisten kiistojen ja kiinalaisten kapinoinnin vuoksi. [[Ming-dynastia]] kukisti mongolit vuonna 1368, mutta Koreassa tilanne oli erilainen.<ref name="korea108"/> Ming-dynastia vaati myös Goryeota alistumaan ylivaltansa alle. Goguryeon armeija jakaantui mongolikannattajien ja Ming-lojalistien leireihin. Ming-myönteiseen politiikkaan uskoi myös sotapäällikkö [[Yi Seong-gye]], joka uskoi ettei korealaisilla ole pitkän päälle mahdollisuuksia taistelussa kiinalaisia vastaan. Kun hänen joukkionsa oli komennettu sotaretkelle kiinalaisia vastaan, hän johdattikin joukkonsa Goryeon pääkaupunkiin ja kaappasi vallan rauhanomaisessa vallankaappauksessa vuonna 1392. Hän julistautui itse uuden [[Choseon-dynastia]]n ensimmäiseksi hallitsijaksi ja siirsi valtakunnan pääkaupungin [[Soul
===Choseon-dynastia===
Rivi 70:
Korea pysyi etäisenä länsimaille, mutta [[Meiji-restauraatio]]n jälkeen [[Japani]] pyrki laajentamaan vaikutusvaltaansa Koreassa.<ref name="korea137"/> Japanilaiset provosoivat sotilaallisia yhteenottoja korealaisten kanssa vuonna 1875 ja vuonna 1876 Japani pakotti Korean epätasa-arvoiseen sopimukseen, mikä antoi Japanille kaupankäyntioikeudet kolmeen Korean satamaan.<ref name="korea137"/><ref name="cs5s"/><ref name="cs11n"/> Kiina pyrki torjumaan japanilaisvallan leviämisen Koreassa peluuttmalla siirtomaavaltoja toisiaan vastaan ja pian Korea solmi vastaavia sopimuksia eurooppalaisten siirtomaavaltojen kanssa.<ref name="cs5s"/><ref name="cs11n"/> Maan avaaminen ulkovalloille ei miellyttänyt yangban-luokkaa, joka sai syrjäytetyn Taewongunin kapinaliikkeensä keulakuvaksi. Myös armeijan keskuudessa esiintyi japanilaisvastaista liikehdintää, joka rauhoittui vasta kun kuninkaan isä Taewongun pyydettiin takaisin maan johtoon. Paluu vanhaan järjestelmään antoi naapurimaille syyn puuttua tilanteeseen. Se sai Kiinan marssittamaan armeijansa miehittämään maan ja palauttamaan kuningas Gojong valtaan. Japanilaisjoukkojen lukumäärä Koreassa oli vähäinen ja Kiina sai palautettua valta-asemansa Korean niemimaalla. Koreasta oli tullut Kiinan ja Japanin etupiireihin kuuluva alue josta molemmat pyrkivät hyötymään. Mutta osingolle olivat pyrkimässä myös eurooppalaiset siirtomaavallat. Polittisesti vahvimmassa asemassa Koreassa oli Kiina, jonka edustaja Koreassa oli vuosina 1885-1894 [[Yuan Shikai]].<ref name="korea137"/><ref name="korea141"/>
Käännekohdaksi voimasuhteiden muutoksessa muodostui [[Tonghak-kapina]]n puhkeaminen vuonna 1894. Kapina sai alkunsa kun vähäosaiset talonpojat eivät pystyneet suoriutumaan veroistaan maan eteläosassa, jota kuivuus koetteli. Valtio vastasi tähän tehostamalla veronkantoa. Tyytymättömät talonpojat järjestäytyivät Tonnhak-armeijaksi vaatien riiston lopettamista ja ulkomaalaisten karkottamista. Kapinallisarmeijat valtasivat joitakin kaupunkeja ja liike alkoi jo uhata [[Soul
Korean kuningas Gojong yritti estää vihollisuuksien alkamisen ja kehotti ulkovaltoja poistumaan maasta. Japani ei tähän suostunut, minkä jälkeen molemmat osapuolet vahvistivat joukkojaan Koreassa. Japani pyrki muuttamaan Korean yhteiskuntajärjestystä tulevien kapinoiden ehkäisemiseksi, mihin Kiina ei suostunut. Japani ryhtyi toimiin ja heinäkuussa vuonna 1894 japanilaiset valtasivat kuninkaan palatsin ja kutsuivat kiinalaisten syrjäyttämän Taewongunin jälleen maan johtoon, mihin tämä suostui. Japani ryhtyi sotatoimiin myös Kiinaa vastaan ja maiden välille puhkesi [[Kiinan–Japanin sota (1894–1895)|sota]] elokuussa 1894. Japanilaiset tuhosivat Kiinan laivaston ja kukistivat myös Korean mantereella olleet kiinalaisjoukot. Japanilaisjoukot etenivät aina Kiinan puolelle asti ja huhtikuussa 1895 Kiinan oli pakko pyytää rauhaa. Kiinan ja Japanin välille solmittiin [[Shimonosekin rauha]]nsopimus, jonka mukaan Kiina joutui luopumaan Koreasta ja [[Taiwan]]in saaresta.<ref name="korea143"/>
Rivi 80:
Venäjä ja Japani pyrkivät aluksi jakamaan etunsa Koreassa. Japanilla oli kuitenkin Koreassa kaikkein suurimmat taloudelliset intressit. Venäjä onnistui kuitenkin vuonna 1900 Kiinan [[boksarikapina]]n jälkeen vahvistamaan valtaansa [[Mantšuria]]ssa, mikä sai Japanin vaatimaan etujen tasausta ja yksinoikeutta Korean hallintaan. Venäjä suostui neuvottelemaan asiasta, mutta se vaati oikeuksiin sotilaallisia rajoituksia. Neuvottelut venyivät vuoteen 1904 saakka, mutta Japani oli jo päättänyt hakea kiistaan sotilaallista ratkaisua. Helmikuussa 1904 [[Keisarillisen Japanin laivasto]] hyökkäsi [[Venäjän keisarikunnan laivasto|Venäjän laivaston]] tukikohtaan [[Port Arthur]]iin, käynnistäen näin [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän ja Japanin välisen sodan]].<ref name="cs11n"/><ref name="korea149"/> Pian tämän jälkeen japanilaiset miehittivät strategisesti tärkeät Korean niemimaan kohteet ja painostivat Korean keisarin myöntymään japanilaisten haluamaan tulokseen ja Korea alistettiin käytännössä Japanin [[protektoraatti|protektoraatiksi]].<ref name="korea149"/>
[[Tiedosto:Gojong of the Korean Empire 01.jpg|thumb|175px|right|[[Korean keisari]] [[Gojong]] vuonna 1907.]]
Sota kääntyi japanilaisten eduksi. Vuonna 1905 japanilaiset kukistivat venäläiset [[Mukdenin taistelu]]ssa mantereella. Merellä taas japanilaiset valtasivat Port Arthurin pitkän piirityksen jälkeen ja kukistivat [[Tsushiman meritaistelu]]ssa puoli maailmaa kiertäneen [[Itämeren laivasto]]n, joka oli lähetetty [[Keltainenmeri|Keltaisellemerelle]] apujoukoiksi.<ref name="korea149"/> [[Yhdysvaltain presidentti]] [[Theodore Roosevelt]]in välittämässä [[Portsmouthin rauhansopimus|Portsmouthin rauhanneuvotteluissa]] Venäjä tunnusti Japanin oikeudet Koreaan ja myöntyi olemaan puuttumatta Japanin toimiin Koreassa. Myös [[Sahalin]]in saaren eteläosa luovutettiin Japanille. Yhdysvallat myöntyi myös tunnustamaan Korean Japanin protektoraatiksi ja vastaavasti Japani tunnusti Yhdysvaltain oikeudet [[Filippiinit|Filippiineihin]]. Rauhansopimus antoi Japanille vapaat kädet muuttaa Korea protektoraatikseen.<ref name="cs11n"/><ref name="korea149"/>
==Japanin siirtomaana (1910–1945)==
{{Pääartikkeli|[[Korea Japanin miehityskaudella]]}}
=== Korea osaksi Japania ===
Japani halusi Korean niemimaan hallintaansa ennen kaikkea siksi, että mikään Japanille vihamielinen valtio ei saisi siellä jalansijaa. Hallitsemalla Koreaa Japani pystyi myös paremmin ohjailemaan Kiinan tapahtumia, tämän vuoksi Japani halusi liittää Korean tiiviimmin valtansa alle. Vuonna 1905 Japani ehdotti Korean hallitukselle [[protektoraatti]]sopimuksen tekoa. Japanin ehdotuksen toimitti Korean kuningas Kojongille ruhtinas [[Itō Hirobumi]]. Keisari ja maan hallitus eivät hyväksyneet sopimusta, joka käytännössä lakkauttaisi Korean itsenäisyyden. Japani vastasi sotilaallisilla ja henkilökohtaisilla uhkauksilla, ja lopulta painostuksen alla sopimus allekirjoitettiin marraskuussa 1905. Sopimuksessa määritettiin, että Korean ulkomaansuhteita hoitivat japanilaiset, eikä Korea itse voinut tehdä kansainvälisiä sopimuksia. Sopimus aiheutti korealaisten keskuudessa protesteja ja kaksi sopimuksen hyväksynyttä ministeriä murhattiin. Japani asetti Korean kenraalikomissaariksi [[Itō Hirobumi]]n, joka sai Koreassa laajat toimeenpanovaltuudet.<ref name="korea151"/>
[[Korean keisari]] [[Gojong]] yritti turhaan vedota ulkovaltoihin saadakseen apua Japania vastaan. [[Haagin rauhankonferenssit|Haagin toisen rauhankonferenssin]] aikaan lähetetty vetoomus sai kielteisen vastauksen. Korean delegaatiota ei kokoukseen otettu, sillä katsottiin että Korea oli protektoraattisopimuksen myötä luovuttanut ulkoasiainhoidon Japanille. Suurvalloilla oli myös omat intressinsä, sillä Korean itsemääräämisoikeuden tunnustaminen olisi saattanut aiheuttaa samanlaisia vaatimuksia hiedän omissa siirtomaissaan. Yhteydenotot ulkovaltoihin tekivät keisari Gojongista Japanin silmissä epäluotettavan ja tämä painostettiin eroamaan ja jättämään tehtävänsä pojalleen [[Sunjong]]ille.<ref name="korea152"/>
Japanilaisvaltaa vastustettiin ympäri Koreaa ja useilla paikkakunnilla syntyi aseellisia vastarintaliikkeitä, mutta ne eivät kyenneet horjuttamaan japanilaisia sotajoukkoja. Symbolisesti merkittävin tapahtuma korealaisille oli [[Itō Hirobumi]]n murha vuonna 1909, kun korealainen aktivisti [[An Jung-geun]] murhasi hänet [[Mantšuria]]ssa. Japani sai kukistettua korealaisten liikehdinnän vuoteen 1910 mennessä. Vuosien 1905-1910 välisenä aikana levottomuuksissa kuoli noin 10 000 korealaista. Japanilaisia taas kuoli vain noin 200, mikä on osoitus japanilaisten kovista otteista. Osittain korealaisten sissiliikkeiden vuoksi Japani ryhtyi valmistelemaan Korean liittämistä suoraan Japaniin. Liitos toteutettiin vuonna 1910 ja Koreasta tehtiin Japanin maakunta. Korean uutena kenraalikuvenöörinä aloitti [[Terauchi Masatake]]. Kansalle kuulutettiin japanin ja korean kansojen yhteensulautumisesta elokuussa 1910. Suuria mielenosoituksia ei enää syntynyt, sillä vastarinta oli jo kukistettu. Keisari Sunjongilta riistettiin keisarin arvonimi ja hänet nimettiin kuninkaaksi, joka oli Japanin keisaria alempi arvo. Hän sai kuitenkin pitää hovinsa.<ref name="korea152"/> Yhteensulautumisen symbolina myös Sunjong naitettin japanilaiselle naiselle ja hän sai japanilaisen arvonimen.<ref name="cs7s"/>
Japanin tavoitteena oli pitkällä aikavälillä Korean täydellinen sulauttaminen Japaniin niin kielellisesti kuin kulttuurisesti.<ref name="korea155"/><ref name="cs12n"/> Tämän toteuttamiseksi Japani loi Koreaan ja [[Taiwan]]iin tehokkaan hallinnollisen rakenteen, jota tehosti japanilaisten miehittämä armeijan ja poliisivoimien väkivaltakoneisto.<ref name="korea155"/> Korean perinteinen yangban-eliitti ja valtaa pitäneen [[Yi-dynastia]]n virkamiehet syrjäytettiin ja korkeimmat virat myönnettiin japanilaisille.<ref name="korea155"/><ref name="cs12n"/> Japaniin liittämisen myötä Koreaan alkoi muuttaa japanilaisia siirtolaisia. Vuonna 1910 Koreassa asui noin 170 000 japanilaista. Vuonna 1940 maassa asui jo yli 700 000 japanilaista, mikä oli 3,2 prosenttia väestöstä.<ref name="korea155"/><ref name="cs12n"/> Teoreettisesti korealaiset olivat [[Japanin keisari]]n alaisuudessa samanarvoisia japanilaisten kanssa, mutta tosiasiassa heitä pidettiin valloitettuna kansana ja toisen luokan kansalaisina. Heille ei myönnetty samoja oikeuksia, edes niille korealaisille, jotka muuttivat Japanin saarille.<ref name="korea155"/><ref name="cs7s"/>
Taloudellinen valta Koreassa oli myös japanilaisilla, eikä oman korealaisen yrittäjäluokan syntymistä sallittu.<ref name="korea156"/> Sen sijaan jalansijaa Koreassa saivat japanilaiset [[zaibatsu]]t, kuten [[Mitsubishi]]n ja [[Mitsui]]n kaltaiset suuryritykset, joiden toimesta Korean infrastruktuuria kehitettiin, rakentamalla [[rautatie|rautateitä]], [[satama|satamia]] ja [[tehdas|tehtaita]].<ref name="cs7s"/> Merkittävää japanilaisille oli myös lisätä Korean ja Taiwanin [[riisi]]ntuotantoa, jolla voitiin täyttää Japanin kasvava riisintarve. Koreassa taas riisinkulutus laski, koska suurin osa riisistä vietiin Japaniin.<ref name="korea156"/><ref name="cs7s"/> Poliittisesti ja taloudellisesti korealaiset oli täysin alistettu, mutta Korean talouskasvu oli Japanin vallan alla merkittävää. Japanin vallassa Korean maataloustuotanto kasvoi siinä määrin, että talouden kasvuvauhti ylitti Japanin kasvun. Joskaan korealaiset itse eivät vaurastumisesta päässeet hyötymään.<ref name="cs12n"/>
=== Maaliskuun 1.päivän liike===
[[Tiedosto:三一运动.jpg|250px|pienoiskuva|Korealaiset osoittavat mieltään itsenäisyytensä puolesta 1. maaliskuuta 1919]]
Japanilaisviha kyti Koreassa pinnan alla, kunnes maassa syttyivät laajamittaiset protestit vuonna 1919. [[Ensimmäinen maailmansota]] oli päättynyt vuonna 1918 ja [[Tokio]]ssa asuvat korealaiset opiskelijat vetosivat [[Yhdysvaltain presidentti|Yhdysvaltain presidenttiin]] [[Woodrow Wilson]]iin, joka oli puhunut kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta. Tämä aate levisi myös Koreaan ja maassa aloitettiin itsemääräämisoikeutta vaatineita mielenosoituksia. Ajankohta osui yksiin entisen keisari [[Gojong]]in kuoleman kanssa. Hän oli korealaisille yhtenäisyyden ja itsenäisyyden symboli. Mielenosoitus päätettiin järjestää 1. maaliskuuta 1919, pari päivää ennen Gojongin hautajaisia. Uskonnollinen kokoontuminen oli ainoa korealaisille sallittu järjestäytymismuoto, joten liikettä johtivat aluksi sekä [[kristinusko|kristityt]], että [[buddhalaisuus|buddhalaiset]] hengenmiehet, jotka olivat laatineet itsenäisyysjulistuksen. Mielenosoittajat kokoontuivat [[Soul]]in [[Pagoda-puisto]]on heilutellen kiellettyjä [[Korean lippu]]ja ja kuuntelemaan itsenäisyysjulistuksen lukemista. Mielenosoitukseen osallistui 300 000 ihmistä ja ne levisivät myös muille paikkakunnille. Liikettä alettiin kutsua ajankohdan mukaan [[Maaliskuun 1. päivän liike|Maaliskuun 1. päivän liikkeeksi]].<ref name="korea158"/><ref name="cs13n"/>
Japani ryhtyi taltuttamaan liikehdintää ja se toi Koreaan uusia armeijan yksiköitä. Korealaiset mielenosoitukset olivat alkujaan rauhanomaisia, mutta Japani ryhtyi tukahduttamaan liikehdintää voimakeinoin, jolloin myös korealaiset vastasivat voimakeinoin. Levottomuuksia jatkui toukokuulle asti, jolloin julkinen vastarinta oli tukahdutettu. Japanilaisten mukaan korealaisia kuoli yhteenotoissa 7500 ja haavoittui 15 000, mutta todelliset uhriluvut ovat todennäköisesti paljon suuremmat. Koko vuonna 1919 korealaisia pidätettiin yli 140 000. Maaliskuun 1. päivän liike tukahdutettiin, mutta se nosti korealaisten kansallistuntoa yli yhteiskuntaluokkien.<ref name="korea158"/>
=== Toinen maailmansota ===
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana vuodesta [[1939]] alkoivat japanilaiset käyttää korealaisia enenevässä määrin myös orjatyövoimana, miehiä tehtaissa tai armeijassa, ja naisia [[keisarillisen Japanin armeija|japanilaisten sotajoukkojen]] seksiorjina. Samalla korealaiset pakotettiin myös omaksumaan japanilaiset nimet ja [[korean kieli|korean kielen]] käyttö virallisissa yhteyksissä kiellettiin. Sodan kääntyessä japanilaisten tappioksi ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[puna-armeija]]n edetessä niemimaalle pohjoisesta ja [[Yhdysvaltain asevoimat|yhdysvaltalaisten]] noustessa maihin etelästä japanilaiset aloittivat evakuoinnin ja veivät mukanaan suuren määrän korealaisia taideaarteita. Sodan päätteeksi [[Korean jakautuminen|Korea jaettiin]] Etelä- ja Pohjois-koreaksi 1948.
Rivi 118 ⟶ 135:
*<ref name="korea147">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.147-149</ref>
*<ref name="korea149">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.149-150</ref>
*<ref name="korea151">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.151-152</ref>
*<ref name="korea152">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.152-155</ref>
*<ref name="korea155">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.155-156</ref>
*<ref name="korea156">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.156-158</ref>
*<ref name="korea158">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.158-160</ref>
Rivi 129 ⟶ 151:
*<ref name="cs5s">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/south-korea/5.htm | Nimeke = The Choson Dynasty | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 3.6.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs7s">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/south-korea/7.htm | Nimeke = Korea Under Japanese Rule | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 21.11.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs2n">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/north-korea/5.htm | Nimeke = Origins of the Korean Nation | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 20.2.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
Rivi 141 ⟶ 165:
*<ref name="cs11n">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/north-korea/11.htm | Nimeke = Nineteenth Century | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 3.6.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs12n">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/north-korea/12.htm | Nimeke = Japanese Colonialism | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 21.11.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs13n">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/north-korea/13.htm | Nimeke = Korean nationalism and communism | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 21.11.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
}}
| |||