Avaa päävalikko

Muutokset

10 000 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
Ak: Uusi sivu: {{Valtionjohto | nimi = Chongzhen, 崇禎帝 | kuva = 250px |250px]] | arvo = Kiinan keisari | virassa = 16271644 | edeltäjä = T...
{{Valtionjohto
| nimi = Chongzhen, 崇禎帝
| kuva = [[Kuva:Ming Chongzhen.jpg|250px]]
|250px]]
| arvo = [[Kiinan keisari]]
| virassa = [[1627]]–[[1644]]
| edeltäjä = [[Tianqi|Ming Tiangi]]
| seuraaja = [[Shunzhi]]
| syntymäaika = [[6. tammikuuta]] [[1611]]
| syntymäpaikka = [[Fengyang]], [[Kiina]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|6|1|1611|25|4|1644}}
| kuolinpaikka = [[Jingshan]], [[Peking]], [[Kiina]]
| puolue =
| ammatti =
| uskonto =
| puoliso = keisarinna [[Zhuang Lie Min]]
| allekirjoitus =
}}
'''Chongzhen''' ({{k-zh|崇禎}}, [[6. helmikuuta]] [[1611]] – [[25. huhtikuuta]] [[1644]]), aluperäiseltä nimeltään '''Zhu Youjian''' ({{k-zh|朱由檢}}, oli kuudestoista ja viimeinen [[Ming-dynastia]]an kuulunut [[Kiina]]n [[keisari]]. Hän hallitsi vuosina 1627–1644, ja hänen valta­kaudestaan käytetty nimi merkitsee "kunnioitettavaa ja lupaavaa".

== Varhaisvuodet ==

Chongzhenin alku­peräinen nimi oli Zhu Youjian. Hän oli Zhu Changluon eli keisari [[Taichang]]in viides poika. Hänen äitinsä, Liu, oli Taichangin vaatimaton jalka­vaimo. Kun Zhu Youjian oli neli­vuotias, Taichang tappoi Liun tunte­matto­masta syystä, ja hänet haudattiin salaisesti. Zhu Youjianin adoptoi keisarin jalka­vaimo Kang, mutta kun tämä muutamaa vuotta myöhemmin synnytti pronsessan ja adoptoi Zhu Youziaon, myöhemmän keisari [[Tianqi]]n, Zhu Youjiam siirtyi keisarin toisen jalka­vaimon, Zhuangin huostaan.

Näin ollen Zhu Youjian kasvoi jokseenkin yksinäisessä mutta rauhallisessa ympäristössä, sillä useimmat keisarin nuoremmat pojat oli luovutettu muiden huostaan, jotta he välttyisivät valta­taisteluilta, joita Tianqi joutui sietämään. Zhu Youjian seuasi veljeään valta­istuimelle 17-vuotiaana ja otti hallitsija­nimen Chongzhen. Välittömästi tämän jälkeen hän syrjäytti eunukki [[Wei Zhongzian]]in ja rouva [[Ke]]n, jotka olivat tosi­asialli­sesti ryhtyneet hallitsemaan keisari­kuntaa.

Chongzhen yritti hallita itse ja teki parhaansa pelastaakseen Ming-dynastian. Kuitenkin vuosia jatkunut korruptio ja valtion tyhjä kassa tekivät lähes mahdottomaksi löytää kyvykkäitä ministerejä tärkeisiin tehtäviin. Chogzhen oli myös taipuvainen epä­luuloisuuteen niitä harvoja kyvykkäitä alamaisia kohtaan, joita hänellä oli, ja hän teloitti kuuluisan kenraali [[Yuan Chonghuan]]in, joka oli 1630-luvulla lähes yksinään puolustanut valtakunnan pohjois­rajaa [[mantšut|mantšuja]] vastaan.

== Ming-dynastian kukistuminen ==
[[Tiedosto:De-bello-tartarico-Chonghen-Emperor-kills-his-daughter.jpg|thumb|left|Chongzhen surmaa tyttärensä ennen kuin hirttäytyy itse. (Eurooppalaisen taiteilijan piirros [[Martino Martini]]n teoksessa ''De bello tartarico')]]
[[Pieni jääkausi|Pienen jääkauden]] aikana 1600-luvulla Kiinassa esiintyi kuivuutta ja nälänhätiä, ja talonpojat nousivat useita kertoja kapinaan.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Y. Liu, Z. An, H. W. Linderholm, D. Chen, H. Song, Q. Cai, J. Sun, H. Tian | Nimeke = Annual temperatures during the last 2485 years in the mid-eastern Tibetan Plateau inferred from tree rings}}</ref> Kapinoita esiintyi Chongzhenin hallitsijakaudella eri puolilla Kiinaa, ja niitä johtivat muun muassa [[Zhang Xianzhong]] ja [[Li Zhicheng]].<ref name=Fairbank>{{kirjaviite | Tekijä = Frederick W. Mote | Nimeke = Imperial China 900–1800 | Sivu = 209–210 | Julkaisija = Harvard University Press | Tunniste = ISBN 978-0-674-01212-7}}</ref> Nämä johtivat osaltaan Ming-dynastian kukistumiseen. Ming-keisarikunnan sotavoimat eivät kyenneet kukistumaan kapinoita, sillä ne joutuivat samaan kovalle koetukselle myös mantšujen uhatessa Kiinaa pohjoisesta käsin.

Huhtikuussa 1644 Li Zhicheng valmistautui ottamaan haltuunsa Ming-keisari­kunnan pää­kaupungin [[Peking]]in, ja hän julisti perustetuksi [[Shun-dynastia]]n. Välttyäkseen joutumasta uusien vallan­pitäjien vangitsemaksi, nöyryyttämäksi ja mahdollisesti teloitta­maksi­kin Chongzhen järjesti juhlan, johon hän kutsui kaikki keisarillisen hovin jäsenet omia poikiaan lukuun ottamatta. Hän surmasi heidät kaikki miekalla huutaen samalla: "Miksi sinunkin piti syntyä perheeseeni?" (汝何故生我家!) Kaikki muut kuolivat paitsi keisarin toinen tytär, 16-vuotias prinsessa [[Chang Ping]], jonka yritys pysäyttää miekan liike johti siihen, että hänen vasen käsi­vartensa katesi, mutta hän pysyi hengissä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Herbert Allen Giles | Nimeke = China and the Manchus | Sivu = 24 Julkaisija = Cambridge University Press | Vuosi = 1912 | www = http://books.google.com/books?id=jmRxAAAAMAAJ&q=cutting+an+arm#v=snippet&q=cutting%20an%20arm&f=false}}</ref> Vielä keisarillinen puku yllään Chongzhen pakeni [[Jingshamin puisto]]on palatsin taakse ja teki [[itsemurha]]n hirttäy­ty­mällä <ref name=Fairbank /> erääseen puuhun kirjoi­tettu­aan pukuunsa viestin:

<blockquote>Olen riittämätön hyveissä ja heikko käytök­sessäni, mistä taivas rankaisee, ja myös ministerini pettivät minut. Kun en ole arvollinen esi-isieni edessä, minun pitäisi luopua kruunustani ja peittää kasvoni hiuksilla. Silpokaa ruumiini miten haluatte, mutta älkää vahin­goitta­ko yhtäkään siviili­henkilöä.</blockquote>

<!--
[[Tiedosto:Guiltyscholartree.JPG|thumb|right|"Rikollisen oppineen puu", jonka paikalla olleeseen samanlaiseen puuhun Chongzhen hirttäytyi huhtikuussa 1644]]
Poistakaa kommenttimerkit ja tämä lause, jos tämä nyt vain engl. Wikipediassa oleva kuva siirretään Commonsiin.-->
Yleisesti uskottiin, että Chongzhenin viimeisten tuntien aikana hänelle uskollisena pysyi ainoastaan Wang Chen (王承恩). Todelli­suudessa kuitenkin kymmenet korkea-arvoiset hallituksen virka­miehet ja yli 700 oppinutta teki Pekingin kukistumisen jälkeen myös itse­murhan osoittaakseen uskollisuutta Chongzhenille. Yli tuhat palatsin eunukkia kuoli taistelussa yrittäen epä­toivoi­sesti puolustaa palatsia kapinalli­sia vastaan, ja yli 300 neitoa teki itse­murhan kuultuaan keisarin kuolemasta.

Li Zichengin arvio Chongzhenista oli: "Tämä keisari ei ollut huono, mutta hän oli vieraan­tunut monista inhotta­vista ala­maisis­taan. Ministerellä oli kylliksi työtä omien etujensa ja nurkka­kuntaisuuden vuoksi, ja vain harvat pysyivät hänelle uskollisina." Hänen määräyk­sestään kuollut keisari puolisoineen haudattiin hänen jalka­vaimonsa Tianin hautaan.

Mantšut käyttivät nopeasti hyväkseen Chongzhenin kuoleman jälkeen vallinnutta tilannetta ja väittivät kostavansa keisarin kuoleman saadakseen tukea Ming-dynastialle uskollisina pysyneiltä sotilas- ja siviili­henkilöiltä. Shun-dynastia kesti alle vuoden ja päättyi Li Zichengin tappioon Shanhain solan taistelussa, minkä jälkeen mantšujen hallitsija [[Shunzhi]] perusti uuden [[Qing-dynastia]]n, joka hallitsi koko Kiinaa.

Chongzhenin kuoleman jälkeen hänelle uskolliset voimat olivat julistaneet [[Eteläinen Ming-dynastia|Eteläisen Ming-dynastian]] perustetuksi [[Nanking]]iin ja nimittäneet [[Zhu Yousong]]in keisariksi nimellä Hongguang. Vuonna 1645 Qing-dynastian sotajoukot kuitenkin alkoivat sotia Ming-dynastian jäännöksiä vastaan. Eteläinen Ming ei kyennyt puolus­tautu­maan, ja Nanking antautui 8. kesäkuuta 1645. Zhu vangittiin 15. kesäkuuta ja vietiin Pekingiin, jossa hän kuoli seuraavana vuonna. Eteläisen Mingin hupenevat joukot joutuivat vetäytymään jatkuvasti kauemmaksi etelään, ja viimeisen Eteläisen Ming-dynastian keisari [[Zhu Youlang]]in teloitti lopulta [[Burma]]ssa [[Wu Sangui]], entinen Eteläisen Mingin kannattaja, joka oli siirtynyt Qingin puolelle ja johti kenraalina Quingin armeijan etu­joukkoja.

== Luonne ja jälkimaine ==

Vaikka Chongzhen ei ollut erityisen epä­pätevä verrattuna muihin Ming-dynastian loppu­vaiheiden hallitsijoihin, hän kuitenkin sinetöi dynastian kohtalon. Hän teki voitavansa pelastaakseen dynastian. Vaikka hän olikin tunnettu ahkeruudestaan, hänen epä­luuloisuutensa, kärsimättömyytensä, itse­pintaisuutensa ja välin­pitämätömyytensä kansan ahdingosta tuomitsivat hänen rappeutuvan valta­kuntansa. Chongzhen yritti panna toimeen uudistuksia, mutta hän ei ottanut huomioon Ming-dynastian heikkenemistä, joka oli ehtinyt pitkälle jo ennen hänen valtaan­tuloaan. 17-vuotisena hallitsija­kautenaan hän teloitti seitsemän sotilas­kuvernööriä ja yksi­toista alueellista komentajaa, vaihtoi puolustus­ministeriä neljä­toista kertaa ja nimitti ennen­näkemättömän määrän, 50 ministeriä maan hallitukseen. Vaikka Ming-dynastialla oli sen viimeisinä vuosina yhä kyvykkäitä komentajia ja poliitikkoja, Chongzhenin kärsi­mättö­myyden ja vaino­harhaisuuden vuoksi kukaan heistä ei voinut panna toimeen todellista suunnitelmaa vaarallisen tilanteen selvittämiseksi.

Esityisesti [[Yang Chonghuan]]in teloitusta äärimmäisen hatarin perustein pidettiin Chongzhengin ratkaisevana virheenä. Kuollessaan Yuan oli kaikkien Ming-valtakunnan koillisten sota­joukkojen ylin komentaja, ja hän oli juuri ryhtynyt so­tatoimiin puolustaakseen pääkaupunkia mantšujen mahdollisen yllätys­hyökkäyksen varalta. Suuren osan edellisistä kymmenestä vuodesta Yuan oli toiminut Ming-keisari­kunnan turvana pohjoisessa, jossa hän vastasi keisari­kunnan rajojen puolustamisesta aikana, jolloin keisarikunta kärsi tappioita toisensa jälkeen. Hänen epä­oikeuden­mukainen teloituksensa tuhosi Ming-keisarikunnan armeijan moraalin ja poisti mantšuilta yhden suurimmista esteistä, joka heillä olisi ollut tiellään heidän valloit­ta­es­saan Kiinan.

{{käännös|:en:Chongzhen Emperor}}

== Lähteet ==
{{kirjaviite | Tekijä = Zhongchen Chao | Nimeke = Chongzhen zhuan (崇禎傳) | Vuosi = 2000 | tunniste = ISBN 957-05-1612-7}}</ref>

=== Viitteet ===
{{viitteet}}


[[Luokka:Kiinan keisarit]]
[[Luokka:Vuonna 1611 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1644 kuolleet]]
[[Luokka:Itsemurhan tehneet]]
88 236

muokkausta