Ero sivun ”Polyaniliini” versioiden välillä

Polyaniliinin rakenteessa vaihtelevat amiini- ja imiiniyksiköt, jotka ovat hapetusasteiltaan erilaisia. Polymeerin sähkönjohtokyky on 10 S/cm. Hyvin happamissa olosuhteissa se kuitenkin menettää sähkönjohtokykynsä. Polyaniliinin sähkönjohtokykyä voidaan parantaa [[Douppaus|douppauksella]], ja poikkeuksellisesti douppaukseen käyvät protonit. Polyaniliinista on sekä liukenemattomia että orgaanisiin liuottimiin liukenevia muotoja. Polyaniliini myös kestää melko korkeita lämpötiloja, doupattuna se on stabiili aina 150&nbsp;°C lämpötilaan asti ja douppaamattomana 250&nbsp;°C lämpötilaan asti.<ref name ="kirk-othmer">Peter J. S. Foot & Alan B. Kaiser: ''Conducting Polymers, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology'', John Wiley & Sons, New York, 2004 [http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/0471238961.0512050318052514.a01.pub2/abstract Teoksen verkkoversio] Viitattu 14.05.2012</ref><ref name ="ullmann">Herbert Naarmann: ''Polymers, Electrically Conducting, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry'', John Wiley & Sons, New York, 2000 [http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/14356007.a21_429/abstract Teoksen verkkoversio] Viitattu 14.5.2012</ref><ref name ="handbook">{{Kirjaviite | Tekijä =Hari Singh Nalwa | Nimeke =Handbook of Advanced Electronic and Photonic Materials and Devices: Conducting polymers | Vuosi =2001 | Sivu =32 |Julkaisija =Elsevier | Tunniste =ISBN 978-0125137584 | www =http://books.google.fi/books?id=a9s4Wrl-014C&pg=PA32&dq=Polyaniline&hl=fi&sa=X&ei=nOCwT8b0PKSk4gTx8YihCg&ved=0CDsQ6AEwAg#v=onepage&q=Polyaniline&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu = 14.05.2012 | Kieli ={{en}}}}</ref>

Ensimmäisen kerran polyaniliinia valmistetiin jo 1834, mutta sen ominaisuudet nousivat erityisen tutkimuksen kohteeksi 1980-luvulla. Polyaniliinia valmistetaan hapettamalla aniliinia joko kemiallisesti jatai sähkövirran avulla. Teollisuudessa tavallisin tapa valmistaa tätä polymeeriä on aniliinin hapeutshapetus [[ammoniumpersulfaatti|ammoniumpersulfaatin]] avulla [[vetyfluoridi]]n tai [[vetykloridi|-kloridin]] läsnäollessa. Muita tapoja ovat anodinen aniliinin hapetus sähkövirralla tai polyantraniilihapon dekarboksylointi. Polyaniliinin etuna on , että aniliini on suhteellisen edullista verrattuna monien muiden sähköä johtavien polymeerien monomeereihin.<ref name="kirk-othmer" /><ref name="ullmann" />