Powerslave
Powerslave on heavy metal -yhtye Iron Maidenin viides studioalbumi. Se ilmestyi 1984 ja nousi Britannian albumilistan sijalle 2.[10] Iron Maiden lähti albumin promootiokiertueelle World Slavery Tourille ja oli ensimmäinen länsimainen yhtye, joka kiersi It-Euroopassa.
| Powerslave Iron Maiden | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | Compass Point Studios, Bahama 1983 – heinäkuu 1984 | |
| Julkaistu | 3. syyskuuta 1984 | |
| Formaatti | LP, C-kasetti, CD | |
| Tuottaja(t) | Martin Birch | |
| Tyylilaji | Heavy metal | |
| Kesto | 50.45 | |
| Levy-yhtiö | EMI (Britannia) Capitol (Yhdysvallat) | |
| Listasijoitukset | ||
| Iron Maidenin muut julkaisut | ||
| Piece of Mind 1983 |
Powerslave 1984 |
Live After Death 1985 |
Albumin kappaleista "Aces High" ja "2 Minutes to Midnight" julkaistiin singlet. "2 Minutes to Midnight" julkaistiin 18. elokuuta 1984, ja se nousi Britannian singlelistalla sijalle 11. Kaksi kuukautta albumin julkaisun jälkeen 3. marraskuuta ilmestynyt single "Aces High" nousi niin ikään Britannian singlelistalle, sijalle 20.
Albumin kanteen on kuvattu muinaista Egyptiä, vaikka ainoastaan seitsemännen kappaleen sanoitukset sekä riffit pääpiirteissään viittaavat kyseiseen aikakauteen. Bruce Dickinson kertoi haastattelussa, että Powerslavella on voimaa ja energiaa kuin live-albumilla.[11]
Historia ja äänittäminen
Powerslavea edelsi menestysalbumi Piece of Mind. Yhtye aloitti uuden materiaalin kirjoittamisen helmikuussa 1984. Albumi äänitettiin maaliskuussa edeltäjänsä tavoin Bahaman Nassaussa Compass Point Studiosilla. Äänitykset päättyivät huhtikuussa. Yhtye teki toukokuussa miksaukset.[10][11] Albumin tuotti ja miksasi Martin Birch. Virallisena valokuvaajana toimi Ross Halfin.[12] Toisena kuvaajana oli Moshe Brakha. Steve Harris kirjoitti kappaleista neljä ja Bruce Dickinson neljä, joista kaksi yhteistyössä Adrian Smithin kanssa.
Kiertue
- Katso myös: World Slavery Tour
World Slavery Tour -kiertueella kulissina oli Powerslaven levykotelo kolmiulotteisena. Konsertin lopussa kannessa esiintyvä Eddie syöksi tulta.[13]
»Siitä [lava-show'sta] olisi saattanut tulla todella huono, sillä Egyptiä ja pyramideja on oikeastaan aika vaikea kuvata muistuttamatta Hawkwindia. Mutta lavasteet olivat tosi hienot. Lava oli suurenmoinen, ja lavashow oli uramme parhaimpia.»
(Steve Harris kommentoidessaan lava-show'ta[13])
Bruce Dickinsonin mielestä World Slavery Tour oli yhtyeen paras show: "Se oli juuri oikeassa suhteessa kunnianhimoinen olematta kuitenkaan liian mahtipontinen ja pelkästään tekniikkaan rajoittautunut eikä se sisältänyt liikaa hydrauliikkaa ja ilmalla täytettäviä juttuja, kuten meidän myöhemmät lavarakennelmamme, joista kaikista olisi voinut vääntää Spinal Tap -tyylistä peruskamaa. World Slavery -kiertueella melkein kaikki – koko lavasysteemin esillepano valoja lukuun ottamatta – toteutettiin samalla tavoin kuin konserttisaleissa. Kaikki oli rakennettu laatikoista ja köysistä, ja kaksi tyyppiä oli vääntelemässä vipuja. Se oli todella yksinkertaista, aivan kuten näytelmässä. Sen olisi voinut pystyttää pieneen teatteriin tai suurelle areenalle ja se olisi aina näyttänyt yhtä suurenmoiselta".[13]
Julkaisu ja menestys
- Katso myös: World Slavery Tour
Powerslaven virallinen julkaisupäivä oli 3. syyskuuta 1984. Albumi sijoittui Britannin myyntitilastoissa toiseksi,[10] Norjassa ja Suomessa neljänneksi,[2][3] Ruotsissa viidenneksi,[4] Saksassa yhdeksänneksi,[5] Sveitsissä kymmenenneksi,[6] Itävallassa sijalle 15,[7] Yhdysvalloissa sijalle 21[8] ja Espanjassa sijalle 96.[9] Albumin ensimmäinen single "2 Minutes to Midnight" sijoittui Britanniassa sijalle kaksitoista.[10] Seuraava single "Aces High" ei sijoittautunut yhtä hyvin. Se sijoittui sijalle kaksikymmentä.[1]
Albumin hyvä menestys ennakoi yhtyeen pisimmän kiertueen alkamista – World Slavery Tour kesti kolmetoista kuukautta. Yhtye soitti ensimmäisessä Rock in Rio -konsertissa Queenin kanssa 250 000 -henkisen yleisön edessä. Kiertue oli Bruce Dickinsonin mielestä yhtyeen paras kiertue mutta samalla myös rankin, sillä yhtyeen jäsenet olivat sen jälkeen uupuneita.[10] 24. lokakuuta 1984 julkaistiin videotallenne Behind the Iron Curtain, joka sisältää kaksi live-esitystä ja kaksi musiikkivideota Powerslave-albumilta.
| Valtio | Päivä | Levymerkki | Katalogi |
|---|---|---|---|
| Britannia | 3. syyskuuta 1984 | EMI | EMS 1539 |
| Yhdysvallat | 3. syyskuuta 1984 | Capitol Records | C-106 |
Kansikuva
Albumin kannen aiheena on muinainen Egypti. Myös kiertueen lavarakennelmat olivat Egypti-teemaisia. Bruce Dickinsonin säveltämä nimikappale "Powerslave" oli ainoa, joka käsitteli Egyptiä. Kyseinen kappale inspiroi Derek Riggsiä luomaan Powerslaven kannen. Kannessa on yhtyeen maskotti Eddie the Head istumassa suurella hiekkavaltaistuimella.[13] Albumin kannessa nähdään myös viittauksia muihin teoksiin, kuten Indiana Jonesiin ja Mikki Hiireen. Indiana Jones -viittauksena pidetään albumin kannessa olevaa pyramidin seinää, jossa lukee "Indiana Jones was here 1941" (suom. Indiana Jones oli täällä vuonna 1941). Kannessa on Mikki Hiiren kuva.[14]
Kappaleiden taustoja ja sanoitukset
| "Saatoin vääntää tuollaista kamaa koko päivän, mutta se ei aina sopinut [Iron] Maidenin fantasia-kauhu-linjaan. Alussa tarvitsin Brucen apua saadakseni biisit Maidenille sopiviksi. 'Two Minutes To Midnight' on täydellinen esimerkki siitä. Mulla oli sopiva riffi, ja Brucella sopivat sanat." |
| – Adrian Smith kommentoidessaan "Two Minutes to Midnight" -kappaletta[15] |
Albumin avauskappale on Steve Harrisin säveltämä "Aces High", joka kertoo sodasta.[15] Kappale on kuulunut yhtyeen konserttiohjelmistoon julkaisemisestaan saakka. Bruce Dickinsonin ja Adrian Smithin säveltämää sodanvastaista[16] "2 Minutes to Midnightia" on luonnehdittu "svengaavaksi".[15] "Losfer Words (Big 'Orra)" on Harrisin säveltämä instrumentaalikappale.[15] Dickinsonin "Flash of the Blade" on miekkailuun perustuva kappale.[15] Harrisin säveltämä kuusiminuuttinen kappale on "rämäpäinen" "The Duellists".[15] "Back in the Village" on Adrian Smithin ja Bruce Dickinsonin tekemä "uhoava teatraalinen" kappale.[15] Dickisonin säveltämä "Powerslave" on "omaelämäkerrallinen".[15] Kappale on albumilla ainoa , jonka aiheena on Egypti. Albumin viimeinen kappale on kolmetoista minuuttia pitkä Harrisin säveltämä "Rime of the Ancient Mariner". Kappale perustuu Samuel Taylor Coleridgen 1700-luvulla kirjoittamaan runoon Vanhan merimiehen tarina. Kappale on monisäkeisen teoksen "mestarillinen kuvaus, josta tuli moniksi vuosiksi eteenpäin [Iron] Maidenin konserttien dramaattinen kulmakivi".[15]
Arvostelut ja kunnianosoitukset
Allmusicin Greg Prato antoi albumille neljä tähteä viidestä ja sanoi, että "sävellykset tekivät albumista oikean heavy metal -saavutuksen".[16] Korroosio-sivuston arvostelija Aki Nuopponen sanoi, että "maittava teema, musiikilliset ansiot ja tuotannolliset vahvuudet ovat kuitenkin mahtavan soitannan ja vokalisoinnin voimin sitä luokkaa, ettei albumia voi kerta kaikkiaan vähätellä lainkaan".[12] RevelationZ-lehden arvostelussa sanottiin, että jokaisessa albumin kappaleissa on jotain. Arvostelussa sanottiin myös albumissa olleen hyvä kitara.[17] Steve Harrisin mielestä Powerslave on "todella vahva levy".[15]
Albumi pääsi sijalle yhdeksän Radio Rockin "100 kaikkien aikojen parasta rock -albumia" -äänestyksessä.[18] Myös Metal-Rules.com nimesi albumin kuudenneksi parhaaksi heavy metal -albumiksi.[19]
Kappaleista "2 Minutes to Midnight" ja "Flash of the Blade" tehtiin versiot vuonna 2008 tribuutti-CD:lle Maiden Heaven: A Tribute to Iron Maiden, jonka julkaisi Kerrang!.[20]
Albumin arvosteluja
Kappaleet
Alkuperäinen versio
|
Vuoden 1995 bonuslevyVuoden 1995 versiolla albumin mukana tuli bonuslevy, joka sisältää singlejen alkuperäiset b-puolet.
|
Singlet
| ”2 Minutes to Midnight” (6. elokuuta 1984, EMI) |
| ”Aces High” (22. lokakuuta 1984, EMI) |
|
Kokoonpano
- Bruce Dickinson – laulu
- Steve Harris – basso, taustalaulu
- Dave Murray – kitara
- Adrian Smith – kitara, taustalaulu
- Nicko McBrain – rummut
Kultalevyt
| Maa | Kultalevy | Myyntimäärä |
|---|---|---|
| Kanada | 2x platina[23] | 200 000 |
Lähteet
- Wall, Mick: Iron Maiden – Run to the Hills. Johnny Kniga, 2004. ISBN 978-951-0-29114-6.
Viitteet
- ↑ a b Discography - Iron Maiden everyHit.com. Viitattu 8. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 8. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Timo Pennanen: Sisältää hitin, s. 166. Otava, 2006. ISBN 9789511210535.
- ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) swedishcharts.com. Viitattu 18. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Suchergebnis Charts-Surfer. Viitattu 8. joulukuuta 2008. (saksaksi)
- ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) hitparade.ch. Viitattu 8. joulukuuta 2008. (saksaksi)
- ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) austriancharts.at. Viitattu 8. joulukuuta 2008. (saksaksi)
- ↑ a b Artist Chart History - Iron Maiden Billboard. Viitattu 8. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) spanishcharts.at. Viitattu 8. joulukuuta 2008. (saksaksi)
- ↑ a b c d e Wall s. 381-382
- ↑ a b Powerslave Interviews The Iron Maiden Commentary. Viitattu 9. joulukuuta 2008.
- ↑ a b c Aki Nuopponen: Iron Maiden - Powerslave 13. heinäkuuta 2005. Korroosio. Viitattu 9. joulukuuta 2008.
- ↑ a b c d Wall s. 384-385
- ↑ Powerslave The Iron Maiden Commentary. Viitattu 9. joulukuuta 2008.
- ↑ a b c d e f g h i j Wall s. 382-384
- ↑ a b c Greg Prato: Powerslave Review Allmusic. Viitattu 9. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Ulrick: Iron Maiden - Powerslave 11. heinäkuuta 2002. RevelationZ Magazine. Viitattu 9. joulukuuta 2008.
- ↑ Radio Rock listaa 100 kaikkien aikojen parasta rock -albumia Radio Rock. Viitattu 9. joulukuuta 2008.
- ↑ The Top 100 Heavy Metal Albums Metal-Rules.com. Viitattu 9. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Dan: Maiden Heaven track listing revealed! 25. kesäkuuta 2008. Kerrang!. Viitattu 9. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden - Powerslave (9,5/10) - Great Britain - 1984 The Metal Observer. Viitattu 12. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Christopher Thelen: Powerslave 6. kesäkuuta 1999. Daily Vault album reviews. Viitattu 12. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Gold & Platinum Certification Canadian Recording Industry Association. Viitattu 9. joulukuuta 2008. (englanniksi)