Seventh Son of a Seventh Son

Iron Maidenin albumi 1988

Seventh Son of a Seventh Son on brittiläisen heavy metal -yhtye Iron Maidenin seitsemäs studioalbumi. Albumin tuotti Martin Birch, ja levy-yhtiö EMI julkaisi albumin Euroopassa 11. huhtikuuta 1988. Yhdysvalloissa albumin julkaisi EMI:n tytäryhtiö Capitol Records. Seventh Son of a Seventh Sonista tuli yhtyeen uran toinen studioalbumi, joka nousi albumilistan kärkipaikalle Britannian albumilistalla. Seventh Son of a Seventh Sonia pidetään yleisesti yhtenä Iron Maidenin uran parhaimmista, ellei jopa parhaana,[9] albumina.

Seventh Son of a Seventh Son
Iron Maiden
Studioalbumin Seventh Son of a Seventh Son kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Musicland Studios, München, Saksa, helmikuu 1988 – maaliskuu 1988
 Julkaistu 11. huhtikuuta 1988
 Formaatti LP, CD, C-kasetti
 Tuottaja(t) Martin Birch
 Tyylilaji heavy metal,
progressiivinen metalli
 Kesto 43.51
 Levy-yhtiö EMI
Muut kannet

Vinyyliversion takakansi.
Listasijoitukset
  • Suomi 1. (3 viikkoa, huhtikuu 1988)[1]
  • Yhdistynyt kuningaskunta 1. (huhtikuu 1988)[2]
  • Sveitsi 2. (24. huhtikuuta 1988)[3]
  • Norja 3. (huhtikuu 1988)[4]
  • Ruotsi 3. (27. huhtikuuta 1988)[5]
  • Saksa 4. (1988)[6]
  • Itävalta 6. (15. toukokuuta 1988)[7]
  • Yhdysvallat 12. (1988)[8]
Iron Maidenin muut julkaisut
Somewhere in Time
1986
Seventh Son of a Seventh Son
1988
No Prayer for the Dying
1990
Singlet albumilta Seventh Son of a Seventh Son
  1. Can I Play with Madness
    Julkaistu: 20. maaliskuuta 1988
  2. The Evil That Men Do
    Julkaistu: 1. elokuuta 1988
  3. The Clairvoyant
    Julkaistu: 7. marraskuuta 1988
  4. Infinite Dreams
    Julkaistu: 6. marraskuuta 1989

Seventh Son of a Seventh Son on Iron Maidenin uran toinen albumi, jolla yhtyeen musiikissa on mukana kosketinsoitinosuuksia. Albumin musiikissa esiintyy yhtyeelle ensimmäisen kerran myös progressiivisen metallin elementtejä, joista sittemmin muodostui tärkeä osa yhtyeen myöhempää tuotantoa. Tyyliltään Seventh Son of a Seventh Son on konseptialbumi,[10] ja se perustuu löyhästi Orson Scott Cardin romaaniin Seitsemännen pojan seitsemäs poika: Alvinin ensimmäinen kirja.[9]

Albumin kappaleistaCan I Play with Madness” (Britannian singlelistan 3.), ”The Evil That Men Do” (brittilistan 5.) ja ”The Clairvoyant” (brittilistan 6.) julkaistiin singleinä.[11] Albumin julkaisua seurasi mittava Seventh Tour of a Seventh Tour -kiertue, jonka aikana yhtye taltioi konserttinsa Birminghamissa videojulkaisuksi Maiden England.[11]

Historia, äänittäminen ja kappalemateriaalin kirjoittaminen muokkaa

 
Albumin kahdeksasta kappaleesta kolmea säveltänyt Adrian Smith erosi yhtyeestä albumin kiertueen jälkeen.

Seventh Son of a Seventh Son oli yhtyeen ensimmäinen albumi sitten vuoden 1982 The Number of the Beastin, jota yhtye ei äänittänyt Compass Point -äänitysstudiolla Bahaman Nassaussa. Sen sijaan albumi äänitettiin Musicland -studiolla Saksan Münchenissä helmikuun ja maaliskuun välisenä aikana vuonna 1988.[12] Albumin tuotti Martin Birch,[13] joka oli vastannut yhtyeen jokaisen studioalbumin tuotannosta jo yhtyeen vuoden 1981 Killers -albumista lähtien.

Albumilla soivat edeltäjänsä, vuoden 1986 Somewhere in Timen tapaisesti syntetisaattorit. Albumin avauskappaleen ”Moonchild” intro-osaa lukuun ottamatta syntetisaattoreita kuitenkin käytetään albumilla vähän, ja ne soivat albumilla vain hyvin etäisesti taustalla. Syntetisaattoreiden pienen osuuden johdosta albumilla yhtye käytti ensimmäisen kerran musiikissaan kosketinsoittimia,[14] joista tuli myöhemmin varsin merkittävä osa yhtyeen musiikkia 1990-luvun studioalbumeilla The X Factor (1995) ja Virtual XI (1998).

»Mielestäni se [Seventh Son of a Seventh Son] oli paras levy, jonka Piece of Mindin jälkeen teimme. Mä pidin siitä, koska se oli progressiivisempi – mun mielestä kosketinsoitin sopi levylle todella suurenmoisesti – koska sillä oli suuri vaikutus mun nuoruudessa.»
(Steve Harris.[14])

Albumilla on kuultavissa myös progressiivisen metallin musiikillisia elementtejä. Vaikutteina tämä ilmenee esimerkiksi albumin monimutkaisissa sävellyksissä, tahtilajien vaihdoksissa ja kappaleiden pituuksissa. Progressiivisesta metallista tuli vuosia myöhemmin tärkeä elementti yhtyeen musiikissa, vaikka musiikillisesti Seventh Son of a Seventh Son ja sen seuraaja, vuoden 1990 No Prayer for the Dying poikkeavatkin toisistaan suuresti. Yhtyeessä lähes kymmenen vuoden ajan vaikuttanut kitaristi Adrian Smith erosikin yhtyeestä vuonna 1989, koska hän ei pitänyt yhtyeen selkeästä musiikillisesta tyylinvaihdoksesta Seventh Son of a Seventh Sonin ja No Prayer for the Dyingin välillä.[15]

Basisti Steve Harris kirjoitti albumille yksin kolme kappaletta: ”Infinite Dreams”, ”The Clairvoyant” ja ”Seventh Son of a Seventh Son”. Kitaristi Adrian Smith ja laulaja Bruce Dickinson kirjoittivat yhdessä albumille kappaleen ”Moonchild”. Harris, Smith ja Dickinson kirjoittivat albumille kolmisin kappaleet ”Can I Play with Madness” ja ”The Evil That Men Do”, Harris ja Dickinson kappaleen ”Only the Good Die Young” ja Harris sekä kitaristi Dave Murray kappaleen ”The Propechy”. Erityisesti laulaja Bruce Dickinson suhtautui albumilla kasvaneeseen sävellysvastuuseensa positiivisesti, sillä jokainen hänen kappale-ehdotuksensa oli hylätty yhtyeen edelliseltä studioalbumilta Somewhere in Time.

Albumin teema, sanoitukset ja synty muokkaa

»Se oli meidän seitsemäs studiolevy, eikä mulla ollut sille nimeä valmiina eikä mitään ideoita muutenkaan. Sitten mä luin tarinan seitsemännen pojan seitsemännestä pojasta, myyttisestä hahmosta, jolla sanotaan olevan kaikkia paranormaaleja kykyjä, kuten ennustajan lahja ja niin edelleen. Ja aluksi se oli enemmän mun mielestä vain hyvä nimi seitsemänelle levylle. Mutta sitten mä soitin Brucelle [Dickinson] ja aloin kertoa hänelle siitä, ja idea alkoi kasvaa.»
(Steve Harris.[10])

Seventh Son of a Seventh Son on tyyliltään konseptialbumi.[10] Albumi sisältää runsaasti sekä uskonnollista että muinaisiin kertomuksiin liittyvää symboliikkaa, ja se pohjautuu löyhästi Orson Scott Cardin romaaniin Seitsemännen pojan seitsemäs poika: Alvinin ensimmäinen kirja, jonka basisti Steve Harris luki ennen kuin yhtye aloitti albumin työstämisen.[10]

Albumin avausraita on Bruce Dickinsonin ja Adrian Smithin säveltämä mahtipontinen ”Moonchild”,[10] joka perustuu Aleister Crowleyn vuonna 1917 kirjoittamaan ja vuonna 1929 julkaisemaan samannimiseen romaaniin. Albumin toinen kappale, Steve Harriksen ”Infinite Dreams” on kertomus henkilöstä, jota varjostavat painajaiset ja yliluonnolliset unet. Kappaleen ”Can I Play with Madness” sävelsivät Adrian Smith, Bruce Dickinson ja Steve Harris. Harris keksi kappaleen keskikohtaan kompin muutoksen ja instrumentaaliosuuden.[16] Smithin, Dickinsonin ja Harriksen säveltämää kappaletta ”The Evil That Men Do” on kuvailtu ”murskaavan pakkomielteenomaiseksi”.[10] Kappaleen nimi on viittaus William Shakespearen kirjoittamaan näytelmään Julius Caesar.

Harrisin säveltämä, lähes kymmenminuuttinen nimikkokappale ”Seventh Son of a Seventh Sonia” on rinnastettu usein yhtyeen Powerslave -albumin kappaleeseen ”Rime of the Ancient Mariner” pituudensa vuoksi.[10] Dave Murrayn ja Harrisin säveltämää kappaletta ”The Prophecy” on sanottu Murrayn parhaaksi sävellykseksi.[10] Harrisin säveltämä henkimaailmaa ilmaiseva kappale ”The Clairvoyant” sai inspiraationsa brittiläisen meedion Doris Stokesin kuolemasta, jonka jälkeen Harris oli pohtinut olisiko Stokes pystynyt ennustamaan oman kuolemansa.[10] Perättäiset raidat ”Seventh Son of a Seventh Son”, ”The Prophecy” ja ”The Clairvoyant” ovat selvimmin temaattisesti yhtenäisiä. Viimeinen kappale on Harrisin ja Dickinsonin säveltämä ”Only the Good Die Young”.[10]

Kiertue muokkaa

Kuten aikaisempiakin Iron Maiden -albumeita, tätäkin seurasi massiivinen maailmankiertue nimeltään Seventh Tour of a Seventh Tour, jonka yhtenä etappina oli myös Suomi vuonna 1988.

Vuonna 1988 yhtye esiintyi Doningtonin Monsters of Rock -festivaalin pääesiintyjänä rikkoen festivaalin kävijäennätyksen keräämällä 108 000 katsojaa paikan päälle.[11]

Arvostelut, palkinnot ja kunnianosoitukset muokkaa

Albumi sai yleisesti hyvää kritiikkiä. Yhdysvalloissa albumia kuitenkin pidettiin "thrash metal -aikakaudella" (1980-luvun lopusta 1990-luvun alkuun) syntetisaattoreilla "höystettynä" ja "popmaisena".[17][14]

Korroosion Aki Nuopponen sanoi Seventh Son Of A Seventh Son olevan "sekä sävellyksiensä että teemansa kannalta moniulotteinen albumi, josta saattaa löytää koko matkan ajan kaikkia parhaita Iron Maiden -aineksia aina herkullisimmista kitaraharmonioista ja -melodioista tarttuviin lauluraitoihin ja instrumentaalisiin yksityiskohtiin".[13] Allmusic-sivuston Greg Prato puolestaan kehui albumia ja sanoi sen päättäneen yhtyeen kulta-ajan.[18]

Albumin arvosteluja muokkaa

Kappaleet muokkaa

NroNimiSäv&sanKesto
1.MoonchildBruce Dickinson, Adrian Smith5.40
2.Infinite DreamsSteve Harris6.08
3.Can I Play with MadnessDickinson, Harris, Smith3.31
4.The Evil That Men DoDickinson, Harris, Smith4.33
5.Seventh Son of a Seventh SonHarris9.53
6.The ProphecyHarris, Dave Murray5.05
7.The ClairvoyantHarris4.27
8.Only the Good Die YoungDickinson, Harris4.40
43.57

Singlet muokkaa

Can I Play with Madness” (20. maaliskuuta 1988, EMI)
  1. Can I Play with Madness – 3.30 (säv. Smith/Dickinson/Harris)
  2. Black Bart Blues – 6.41 (säv. Harris/Dickinson)
  3. Massacre – 2.54 (Thin Lizzy cover, säv. Lynott/Gorham/Downey)
The Evil That Men Do” (1. elokuuta 1988, EMI)
  1. The Evil That Men Do – 4.33 (säv. Smith/Dickinson/Harris)
  2. Prowler '88 – 4.07 (säv. Harris)
  3. Charlotte the Harlot '88 – 4.11 (säv. Murray)
The Clairvoyant” (7. marraskuuta 1988, EMI)
  1. The Clairvoyant – 4.16 (säv. Harris)
  2. The Clairvoyant (live) – 4.27 (säv. Harris)
  3. The Prisoner (live) – 6.08 (säv. Harris)
  4. Heaven Can Wait" (live) – 7.08 (säv. Harris)
Infinite Dreams” (6. marraskuuta 1989, EMI)
  1. Infinite Dreams (live) – 6.04 (säv. Harris/Smith)
  2. Killers (live) – 5.03 (säv. Harris/Di'Anno)
  3. Still Life (live) – 4.37 (säv. Harris/Murray)

Kultalevyt muokkaa

Maa Kultalevy Määrä
Kanada 1x platinaa 100.000
Saksa 1x kultaa 250.000
Sveitsi 1x kultaa 25.000
Englanti 1x kultaa 100.000
Yhdysvallat 1x kultaa 500.000

Kokoonpano muokkaa

Vierailijat:

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Timo Pennanen: Sisältää hitin, s. 166. Otava, 2006. ISBN 9789511210535.
  2. Discography - Iron Maiden everyHit.com. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  3. Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) hitparade.ch. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
  4. Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  5. Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) swedishcharts.com. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  6. Suchergebnis Charts-Surfer. Arkistoitu 29.10.2007. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
  7. Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) austriancharts.at. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
  8. Artist Chart History - Iron Maiden Billboard. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  9. a b Seventh Son of a Seventh Son – Commentary The Iron Maiden Commentary. Viitattu 17.10.2014. (englanniksi)
  10. a b c d e f g h i j Wall s. 399-400
  11. a b c 'Seventh Son of a Seventh Son'. Iron Maiden, EMI, 1998.
  12. Wall s. 397
  13. a b c Nuopponen, Aki: Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (1988) 13.7.2005. Korroosio. Viitattu 11.12.2008. [vanhentunut linkki]
  14. a b c Wall s. 398-399
  15. Paul Stenning: ”Chapter 10: Dare To Fail”, Iron Maiden: Thirty Years of the Beast, the Unauthorised Biography, s. 133. Chrome Dreams, 2006. ISBN 1-84240-361-3. (englanniksi)
  16. Wall s. 401-402
  17. Toni Lyytikäinen: Iron Maiden: Seventh Son of a Seventh Son, 1988 27.7.2008. Desibeli.net. Viitattu 12.12.2008.
  18. a b Greg Prato: Seventh Son of a Seventh Son Review Allmusic. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  19. Iron Maiden - Seventh Son Of A Seventh Son (10/10) - Großbritannien - 1988 4.9.2003. The Metal Observer. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)

Aiheesta muualla muokkaa