Seventh Son of a Seventh Son
Seventh Son of a Seventh Son on brittiläisen heavy metal -yhtye Iron Maidenin seitsemäs studioalbumi. Albumin tuotti Martin Birch, ja levy-yhtiö EMI julkaisi albumin Euroopassa 11. huhtikuuta 1988. Yhdysvalloissa albumin julkaisi EMI:n tytäryhtiö Capitol Records. Seventh Son of a Seventh Sonista tuli yhtyeen uran toinen studioalbumi, joka nousi albumilistan kärkipaikalle Britannian albumilistalla. Seventh Son of a Seventh Sonia pidetään yleisesti yhtenä Iron Maidenin uran parhaimmista, ellei jopa parhaana,[9] albumina.
Seventh Son of a Seventh Son Iron Maiden | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | Musicland Studios, München, Saksa, helmikuu 1988 – maaliskuu 1988 | |
Julkaistu | 11. huhtikuuta 1988 | |
Formaatti | LP, CD, C-kasetti | |
Tuottaja(t) | Martin Birch | |
Tyylilaji | heavy metal, progressiivinen metalli | |
Kesto | 43.51 | |
Levy-yhtiö | EMI | |
Muut kannet | ||
Vinyyliversion takakansi. | ||
Listasijoitukset | ||
Iron Maidenin muut julkaisut | ||
Somewhere in Time 1986 |
Seventh Son of a Seventh Son 1988 |
No Prayer for the Dying 1990 |
Singlet albumilta Seventh Son of a Seventh Son | ||
|
Seventh Son of a Seventh Son on Iron Maidenin uran toinen albumi, jolla yhtyeen musiikissa on mukana kosketinsoitinosuuksia. Albumin musiikissa esiintyy yhtyeelle ensimmäisen kerran myös progressiivisen metallin elementtejä, joista sittemmin muodostui tärkeä osa yhtyeen myöhempää tuotantoa. Tyyliltään Seventh Son of a Seventh Son on konseptialbumi,[10] ja se perustuu löyhästi Orson Scott Cardin romaaniin Seitsemännen pojan seitsemäs poika: Alvinin ensimmäinen kirja.[9]
Albumin kappaleista ”Can I Play with Madness” (Britannian singlelistan 3.), ”The Evil That Men Do” (brittilistan 5.) ja ”The Clairvoyant” (brittilistan 6.) julkaistiin singleinä.[11] Albumin julkaisua seurasi mittava Seventh Tour of a Seventh Tour -kiertue, jonka aikana yhtye taltioi konserttinsa Birminghamissa videojulkaisuksi Maiden England.[11]
Historia, äänittäminen ja kappalemateriaalin kirjoittaminen
muokkaaSeventh Son of a Seventh Son oli yhtyeen ensimmäinen albumi sitten vuoden 1982 The Number of the Beastin, jota yhtye ei äänittänyt Compass Point -äänitysstudiolla Bahaman Nassaussa. Sen sijaan albumi äänitettiin Musicland -studiolla Saksan Münchenissä helmikuun ja maaliskuun välisenä aikana vuonna 1988.[12] Albumin tuotti Martin Birch,[13] joka oli vastannut yhtyeen jokaisen studioalbumin tuotannosta jo yhtyeen vuoden 1981 Killers -albumista lähtien.
Albumilla soivat edeltäjänsä, vuoden 1986 Somewhere in Timen tapaisesti syntetisaattorit. Albumin avauskappaleen ”Moonchild” intro-osaa lukuun ottamatta syntetisaattoreita kuitenkin käytetään albumilla vähän, ja ne soivat albumilla vain hyvin etäisesti taustalla. Syntetisaattoreiden pienen osuuden johdosta albumilla yhtye käytti ensimmäisen kerran musiikissaan kosketinsoittimia,[14] joista tuli myöhemmin varsin merkittävä osa yhtyeen musiikkia 1990-luvun studioalbumeilla The X Factor (1995) ja Virtual XI (1998).
»Mielestäni se [Seventh Son of a Seventh Son] oli paras levy, jonka Piece of Mindin jälkeen teimme. Mä pidin siitä, koska se oli progressiivisempi – mun mielestä kosketinsoitin sopi levylle todella suurenmoisesti – koska sillä oli suuri vaikutus mun nuoruudessa.»
(Steve Harris.[14])
Albumilla on kuultavissa myös progressiivisen metallin musiikillisia elementtejä. Vaikutteina tämä ilmenee esimerkiksi albumin monimutkaisissa sävellyksissä, tahtilajien vaihdoksissa ja kappaleiden pituuksissa. Progressiivisesta metallista tuli vuosia myöhemmin tärkeä elementti yhtyeen musiikissa, vaikka musiikillisesti Seventh Son of a Seventh Son ja sen seuraaja, vuoden 1990 No Prayer for the Dying poikkeavatkin toisistaan suuresti. Yhtyeessä lähes kymmenen vuoden ajan vaikuttanut kitaristi Adrian Smith erosikin yhtyeestä vuonna 1989, koska hän ei pitänyt yhtyeen selkeästä musiikillisesta tyylinvaihdoksesta Seventh Son of a Seventh Sonin ja No Prayer for the Dyingin välillä.[15]
Basisti Steve Harris kirjoitti albumille yksin kolme kappaletta: ”Infinite Dreams”, ”The Clairvoyant” ja ”Seventh Son of a Seventh Son”. Kitaristi Adrian Smith ja laulaja Bruce Dickinson kirjoittivat yhdessä albumille kappaleen ”Moonchild”. Harris, Smith ja Dickinson kirjoittivat albumille kolmisin kappaleet ”Can I Play with Madness” ja ”The Evil That Men Do”, Harris ja Dickinson kappaleen ”Only the Good Die Young” ja Harris sekä kitaristi Dave Murray kappaleen ”The Propechy”. Erityisesti laulaja Bruce Dickinson suhtautui albumilla kasvaneeseen sävellysvastuuseensa positiivisesti, sillä jokainen hänen kappale-ehdotuksensa oli hylätty yhtyeen edelliseltä studioalbumilta Somewhere in Time.
Albumin teema, sanoitukset ja synty
muokkaa»Se oli meidän seitsemäs studiolevy, eikä mulla ollut sille nimeä valmiina eikä mitään ideoita muutenkaan. Sitten mä luin tarinan seitsemännen pojan seitsemännestä pojasta, myyttisestä hahmosta, jolla sanotaan olevan kaikkia paranormaaleja kykyjä, kuten ennustajan lahja ja niin edelleen. Ja aluksi se oli enemmän mun mielestä vain hyvä nimi seitsemänelle levylle. Mutta sitten mä soitin Brucelle [Dickinson] ja aloin kertoa hänelle siitä, ja idea alkoi kasvaa.»
(Steve Harris.[10])
Seventh Son of a Seventh Son on tyyliltään konseptialbumi.[10] Albumi sisältää runsaasti sekä uskonnollista että muinaisiin kertomuksiin liittyvää symboliikkaa, ja se pohjautuu löyhästi Orson Scott Cardin romaaniin Seitsemännen pojan seitsemäs poika: Alvinin ensimmäinen kirja, jonka basisti Steve Harris luki ennen kuin yhtye aloitti albumin työstämisen.[10]
Albumin avausraita on Bruce Dickinsonin ja Adrian Smithin säveltämä mahtipontinen ”Moonchild”,[10] joka perustuu Aleister Crowleyn vuonna 1917 kirjoittamaan ja vuonna 1929 julkaisemaan samannimiseen romaaniin. Albumin toinen kappale, Steve Harrisin ”Infinite Dreams” on kertomus henkilöstä, jota varjostavat painajaiset ja yliluonnolliset unet. Kappaleen ”Can I Play with Madness” sävelsivät Adrian Smith, Bruce Dickinson ja Steve Harris. Harris keksi kappaleen keskikohtaan kompin muutoksen ja instrumentaaliosuuden.[16] Smithin, Dickinsonin ja Harrisin säveltämää kappaletta ”The Evil That Men Do” on kuvailtu ”murskaavan pakkomielteenomaiseksi”.[10] Kappaleen nimi on viittaus William Shakespearen kirjoittamaan näytelmään Julius Caesar.
Harrisin säveltämä, lähes kymmenminuuttinen nimikkokappale ”Seventh Son of a Seventh Sonia” on rinnastettu usein yhtyeen Powerslave -albumin kappaleeseen ”Rime of the Ancient Mariner” pituudensa vuoksi.[10] Dave Murrayn ja Harrisin säveltämää kappaletta ”The Prophecy” on sanottu Murrayn parhaaksi sävellykseksi.[10] Harrisin säveltämä henkimaailmaa ilmaiseva kappale ”The Clairvoyant” sai inspiraationsa brittiläisen meedion Doris Stokesin kuolemasta, jonka jälkeen Harris oli pohtinut olisiko Stokes pystynyt ennustamaan oman kuolemansa.[10] Perättäiset raidat ”Seventh Son of a Seventh Son”, ”The Prophecy” ja ”The Clairvoyant” ovat selvimmin temaattisesti yhtenäisiä. Viimeinen kappale on Harrisin ja Dickinsonin säveltämä ”Only the Good Die Young”.[10]
Kiertue
muokkaa- Pääartikkeli: Seventh Tour of a Seventh Tour
Kuten aikaisempiakin Iron Maiden -albumeita, tätäkin seurasi massiivinen maailmankiertue nimeltään Seventh Tour of a Seventh Tour, jonka yhtenä etappina oli myös Suomi vuonna 1988.
Vuonna 1988 yhtye esiintyi Doningtonin Monsters of Rock -festivaalin pääesiintyjänä rikkoen festivaalin kävijäennätyksen keräämällä 108 000 katsojaa paikan päälle.[11]
Arvostelut, palkinnot ja kunnianosoitukset
muokkaaAlbumi sai yleisesti hyvää kritiikkiä. Yhdysvalloissa albumia kuitenkin pidettiin "thrash metal -aikakaudella" (1980-luvun lopusta 1990-luvun alkuun) syntetisaattoreilla "höystettynä" ja "popmaisena".[17][14]
Korroosion Aki Nuopponen sanoi Seventh Son Of A Seventh Son olevan "sekä sävellyksiensä että teemansa kannalta moniulotteinen albumi, josta saattaa löytää koko matkan ajan kaikkia parhaita Iron Maiden -aineksia aina herkullisimmista kitaraharmonioista ja -melodioista tarttuviin lauluraitoihin ja instrumentaalisiin yksityiskohtiin".[13] Allmusic-sivuston Greg Prato puolestaan kehui albumia ja sanoi sen päättäneen yhtyeen kulta-ajan.[18]
Albumin arvosteluja
muokkaaKappaleet
muokkaaNro | Nimi | Säv&san | Kesto | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1. | Moonchild | Bruce Dickinson, Adrian Smith | 5.40 | ||||||
2. | Infinite Dreams | Steve Harris | 6.08 | ||||||
3. | Can I Play with Madness | Dickinson, Harris, Smith | 3.31 | ||||||
4. | The Evil That Men Do | Dickinson, Harris, Smith | 4.33 | ||||||
5. | Seventh Son of a Seventh Son | Harris | 9.53 | ||||||
6. | The Prophecy | Harris, Dave Murray | 5.05 | ||||||
7. | The Clairvoyant | Harris | 4.27 | ||||||
8. | Only the Good Die Young | Dickinson, Harris | 4.40 | ||||||
43.57 |
Vuoden 1995 uusintapainos bonus-CD | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Säv&san | Kesto | ||||||
1. | Black Bart Blues | Dickinson, Harris | 6.41 | ||||||
2. | Massacre (Thin Lizzy cover) | Brian Downey, Phil Lynott, Scott Gorham | 2.53 | ||||||
3. | Prowler '88 | Harris | 4.07 | ||||||
4. | Charlotte the Harlot 88 | Murray | 4.11 | ||||||
5. | The Clairvoyant (live) | Harris | 4.27 | ||||||
6. | The Prisoner (live) | Harris, Smith | 6.09 | ||||||
7. | Infinite Dreams (live) | Harris | 6.03 | ||||||
8. | Killers (live) | Paul Di'Anno, Harris | 5.03 | ||||||
9. | Still Life (live) | Harris, Murray | 4.38 | ||||||
Singlet
muokkaa”Can I Play with Madness” (20. maaliskuuta 1988, EMI) |
”The Evil That Men Do” (1. elokuuta 1988, EMI) |
|
”The Clairvoyant” (7. marraskuuta 1988, EMI) |
|
”Infinite Dreams” (6. marraskuuta 1989, EMI) |
|
Kultalevyt
muokkaaMaa | Kultalevy | Määrä |
---|---|---|
Kanada | 1x platinaa | 100.000 |
Saksa | 1x kultaa | 250.000 |
Sveitsi | 1x kultaa | 25.000 |
Englanti | 1x kultaa | 100.000 |
Yhdysvallat | 1x kultaa | 500.000 |
Kokoonpano
muokkaa- Bruce Dickinson – laulu
- Steve Harris – basso, taustalaulu, bassosyntetisaattori
- Dave Murray – soolokitara, rytmikitara
- Adrian Smith – soolo- ja rytmikitara, taustalaulu, kitarasyntetisaattori
- Nicko McBrain – rummut
Vierailijat:
- Michael Kenney – kosketinsoittimet
Lähteet
muokkaa- Wall, Mick: Iron Maiden – Run to the Hills. Johnny Kniga, 2004. ISBN 978-951-0-29114-6
Viitteet
muokkaa- ↑ Timo Pennanen: Sisältää hitin, s. 166. Otava, 2006. ISBN 9789511210535
- ↑ Discography - Iron Maiden everyHit.com. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) hitparade.ch. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) swedishcharts.com. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Suchergebnis Charts-Surfer. Arkistoitu 29.10.2007. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) austriancharts.at. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
- ↑ Artist Chart History - Iron Maiden Billboard. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ a b Seventh Son of a Seventh Son – Commentary The Iron Maiden Commentary. Viitattu 17.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Wall s. 399-400
- ↑ a b c 'Seventh Son of a Seventh Son'. Iron Maiden, EMI, 1998.
- ↑ Wall s. 397
- ↑ a b c Nuopponen, Aki: Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (1988) 13.7.2005. Korroosio. Viitattu 11.12.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Wall s. 398-399
- ↑ Paul Stenning: ”Chapter 10: Dare To Fail”, Iron Maiden: Thirty Years of the Beast, the Unauthorised Biography, s. 133. Chrome Dreams, 2006. ISBN 1-84240-361-3 (englanniksi)
- ↑ Wall s. 401-402
- ↑ Toni Lyytikäinen: Iron Maiden: Seventh Son of a Seventh Son, 1988 27.7.2008. Desibeli.net. Viitattu 12.12.2008.
- ↑ a b Greg Prato: Seventh Son of a Seventh Son Review Allmusic. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son Of A Seventh Son (10/10) - Großbritannien - 1988 4.9.2003. The Metal Observer. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Seventh Son of a Seventh Son Discogsissa. (englanniksi)
- Albumi Seventh Son of a Seventh Son Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)