Wikipedia

Ada Lovelace

englantilainen matemaatikko
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. marraskuuta 2017 kello 20.36 käyttäjän PtG (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Augusta Ada King, Lovelacen kreivitär (10. joulukuuta 1815 Lontoo – 27. marraskuuta 1852 Lontoo) oli englantilainen matemaatikko, joka kirjoitti kuvauksen Charles Babbagen varhaisesta mekaanisesta yleistietokoneesta eli analyyttisestä koneesta. Hän kirjoitti koneelle myös ohjelman, minkä ansiosta häntä kutsutaan joskus ensimmäiseksi tietokoneohjelmoijaksi.

Ada Lovelace
Vesivärimaalaus Lovelacen kreivittärestä vuodelta 1840
Vesivärimaalaus Lovelacen kreivittärestä vuodelta 1840
Henkilötiedot
Syntynyt10. joulukuuta 1815
Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut27. marraskuuta 1852 (36 vuotta)
Lontoo, Englanti,
Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus englantilainen
ArvonimiThe Right Honourable
Koulutus ja ura
Tutkimusalue matematiikka
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Ada Lovelace oli runoilija lordi George Gordon ja Anne Isabella Byronin tytär. Lady Byron jätti miehensä pian Adan syntymän jälkeen, eikä tämä tuntenut isäänsä. Lady Byron palkkasi tyttärelleen useita opettajia, ja miehensä William Kingin kautta aatelisarvon saaneesta Lovelacesta kasvoi lahjakas matemaatikko. Hänet tunnetaan erityisesti artikkelistaan ”Kääntäjän merkintöjä”. Hän alkoi kääntää Luigi Federico Menabrean tekemää artikkelia Babbagen analyyttisestä koneesta ja lisäsi käännöksen yhteyteen Babbagen avustamana laajan osion, jossa hän muun muassa kirjoitti koneelle ohjelman Bernoullin lukujen laskemiseen ja pohti tekoälyn mahdollisuutta. Lovelace sairasteli koko elämänsä ajan ja kuoli 36-vuotiaana kohtusyöpään, eikä hän kirjoittanut muuta julkaistua artikkelia.

Elämä

Ensimmäiset vuodet

Ada Lovelacen vanhemmat olivat runoilija lordi George Gordon Byron ja tämän vaimo Anne Isabella Byron. He olivat menneet naimisiin 2. tammikuuta 1815,[1] ja Augusta Ada syntyi 10. joulukuuta 1815.[2] Ada sai ensimmäisen nimensä lordi Byronin sisarpuolen Augustan mukaan. Lady Byron käytti tyttärestään nimeä Ada.[3]

Lordi Byron oli tunnettu runoilija, mutta hänellä oli huono maine, koska hänellä oli ollut suhteita kumpaankin sukupuoleen ja hänellä oli intohimo sisarpuoltaan Augustaa kohtaan. Hänet tunnettiin jo Adan syntymän aikaan ympäri Eurooppaa sekä runoistaan että rakkausseikkailuistaan. Byron petti vaimoansa lyhyen liiton aikana useiden naisten kanssa.[4] Annabella Byron sieti miehensä naisseikkailuja vain lopulta noin vuoden ajan,[4] ja hän pakeni miehensä luota 15. tammikuuta 1816.[2] Byronien avioliittoa vaikeuttivat myös säännöllisesti saataviaan vaativat velkojat. Lordi Byron oli tunnettu ylenpalttisesta tuhlaavaisuudestaan.[4]

Lady Byron ja Ada muuttivat Seahamiin Annabellan vanhemmille. Lordi Byron jätti 25. huhtikuuta Englannin avioliittonsa aiheuttaman kohun sekä velkojensa takia.[5] Lady Byron syytti avioeroprosessin yhteydessä miestään suhteesta miehen sisarpuoleen Augustaan, insesti ei tosin tuohon aikaan ollut rikos, sekä hetero- ja homoseksuaalisesta sodomiasta, jotka puolestaan olivat rikoksia.[6] Ada ei nähnyt isäänsä enää sen jälkeen, kun tämä oli jättänyt Englannin. Lordi Byron kuoli Kreikassa, kun Ada oli kahdeksanvuotias.[1]

Kotiopetuksessa

Ensimmäiset opettajat

 
Ada Byron neljävuotiaana miniatyyrimaalauksessa.
 
17-vuotias Ada Byron.

Ada oli neljävuotias, kun hänen kotiopetuksensa alkoi. Lady Byronia ei ollut helppo miellyttää, joten hän erotti monia yksityis- ja kotiopettajia, jos heistä ei ollut tarpeeksi apua Adan kasvattamiseksi.[7] Vaikka Lady Byron järjesti päämäärätietoisesti tyttärensä opintoja, hän ei viettänyt paljoakaan aikaa tämän kanssa. Lady Byronin äiti lady Noel sen sijaan oli enemmän jokapäiväisessä tekemisessä Adan kanssa. Noel kuoli kuitenkin vuonna 1822.[1] Lady Byron sai vuoteen 1825 mennessä käyttöönsä äitinsä perinnön, mikä teki hänestä varakkaan ja mikä mahdollisti Adan kasvattamisen.[8]

Lady Byron piti Adaa kovassa kurissa. Ada saattoi jopa joutua komeroon, mistä hän pääsi pois vasta luvattuaan käyttäytyä hyvin ja opiskella ahkerasti.[9] Lady Byron oli erityisen kiinnostunut matematiikasta ja pyrki innostamaan myös tytärtänsä alan suuntaan.[1] Lady Byron suosi matematiikka myös, koska hän halusi tehdä Adasta täysin rationaalisen ja tukahduttaa mielikuvituksen, jota hän piti Byronien puolelta periytyvänä ominaisuutena ja vaarallisena sekä mahdollisesti tuhoisana.[9] Hän ei kuitenkaan estänyt Adaa lukemasta isänsä runoja, mutta oli helpottunut, kun Ada ei pitänyt niistä.[10]

Lordi Byronin kuoleman jälkeen Annabella uskalsi lähteä Adan kanssa ulkomaille. Kesäkuussa 1826 Ada lähti äitinsä, kotiopettajattarensa neiti Stampin sekä useiden ystävien kanssa viisitoista kuukautta kestäneelle Grand Tourille. Ada rakasti matkustamisen tuomaa vaihtelua hiljaiseen elämäänsä. Hän kirjoitti muun muassa skotlantilaiselle runoilijalle Joanna Baillielle Alppien kauneudesta.[11]

Byronit palasivat Englantiin syksyllä 1827. Lady Byron vuokrasi pian mahtavan Bifronsin maalaistalon Patrixbournesta, joka oli päivän vaunumatkan päässä Lontoosta mutta kuitenkin tarpeeksi eristyksissä. Hän muutti sinne tyttärensä kanssa. Lady Byron oli alkuvuodesta 1828 paljon poissa kotoa, ja Ada jäi yksin kotiopettajattarensa, yksityisopettajansa ja Puff-nimisen kissansa kanssa.[12]

Ada oli kiinnostunut jo nuorena erilaisista koneista ja alkoi suunnitella muun muassa höyryvoimalla toimivaa lentävää laitetta. Hän tutki sitä varten lintujen anatomiaa ymmärtääkseen lentämisen mekaniikkaa. Hän tajusi, että siipien koko piti olla oikeassa suhteessa vartalon kokoon nähden.[10] Ada sairastui vakavasti alkuvuodesta 1829, ja hän oli vuodepotilaana vuoden 1832 puoliväliin saakka. Sairauden seurauksena hän menetti luonteenomaisen huolettomuutensa ja alkoi keskittyä entistä ahkerammin opiskeluun. Hän paiski töitä ja suhtautui hyvin ankarasti itseensä. Adan toipuminen oli hidasta, ja hän menetti sen aikana kiinnostuksensa muun muassa ratsastamiseen sekä lentämiseen liittyneisiin kuvitelmiin.[13]

Lady Byron järjesti Adalle useita yksityisopettajia, joista monet olivat tehtävässä vain lyhyen aikaa. Häntä opettivat muun muassa William Frend ja William King. Frend oli 1820-luvulla jo vanha mies, joka oli jäänyt jälkeen matematiikan kehityksestä. Kingin osaaminen matematiikassa ei puolestaan ollut kovinkaan laaja. Hän opetti Adaa vuonna 1829 ja antoi tälle neuvoja vielä myöhemminkin.[1]

 
Osa Charles Babbagen differenssikoneesta, jonka Ada näki Babbagen kotona 1833.

Ada muutti 1832 äitinsä kanssa Fordhookin kartanoon, joka sijaitsi Ealingin kylässä. Nykyisin se on Lontoon esikaupunkialuetta, mutta tuohon aikaan se oli noin 13 kilometriä Lontoon keskustasta länteen sijainnut kylä, joka oli varakkaiden lontoolaisten suosiossa. Lady Byron antoi Fordhookissa hieman lisää vapauksia tyttärelleen, mutta palkkasi kolme ystävää vahtimaan Adan kasvatusta ja käyttäytymistä. Ada kutsui näitä naisia ”kolmeksi raivottareksi”.[14]

Babbagen ja Somervillen tapaaminen

Lontoon seurapiireissä vaikuttaneiden ihmisten tyttäret esiteltiin kuninkaallisille hoville eräänlaisena naiseusriittinä. Lady Byron vei Adan 10. toukokuuta 1833 tapaamaan kuningas Vilhelm IV:tä ja tämän vaimoa kuningatar Adelaidea. Vaikka Ada nautti kuninkaallisten ja ulkomaisten arvohenkilöiden tapaamisesta, lady Byron kertoi kirjeessään lääkäri Kingille, että Adaan teki suuremman vaikutuksen 5. kesäkuuta tapahtunut tieteilijöiden tapaaminen. Adaan oli vaikuttanut erityisesti matemaatikko Charles Babbage.[15]

Babbage kutsui Adan ja lady Byronin kotiinsa, missä he vierailivat 12 päivää ensitapaamisen jälkeen. Hän esitteli vieraillensa rakentamansa, keskeneräisen differenssikoneen.[16] Ada kiinnostui jo tuolloin koneesta ja seurasi seuraavien vuosien aikana tarkasti sen kehitystä. Hän luki siitä tehdyt artikkelit ja keskusteli asiasta myös Babbagen kanssa.[17]

Ada ystävystyi Mary Somervillen kanssa keväällä 1834. Hän lähetti Adalle matematiikan kirjoja, neuvoi häntä opinnoissaan, teki hänelle harjoitustehtäviä ja keskusteli matematiikasta. Ada nautti siitä, että hän oli saanut älyllisesti haastavan opettajan.[18][1] Somerville oli ajalleen poikkeuksellinen nainen, sillä hän oli osoittanut, että nainen pystyi jättämään jälkensä tieteeseen. Hän oli kääntänyt tähtitieteilijä Pierre-Simon Laplacen teoksia englanniksi ja kirjoittanut itse tietokirjan On the Connexion of the Physical Sciences.[19]

Babbagesta tuli lady Byronin ja Adan vakiotuttava vuoden 1834 tienoilla. Ada opetti tässä vaiheessa itsekin matematiikkaa. Hänen oppilaitaan olivat lady Gosfordin nuorimmat tyttäret Olivia ja Annabella.[20][1]

Avioliitto ja lapset

 
Ada Lovelacelle ja William Kingille rakennettu Lontoon-talo, johon perhe muutti vuonna 1837.[21]

Ada Byron täytti vuoden 1834 lopussa 19 vuotta. Tässä vaiheessa hänen äitinsä oli päättänyt, että Adan oli aika löytää itselleen aviopuoliso. Ilmeisesti Charles Babbagekin oli yksi vaihtoehdoista. Tuohon aikaan ei ollut tavatonta, että Adan ikäinen nuori nainen meni naimisiin vanhemman, varakkaan ja aikaisemmin naimisissa ollen miehen kanssa. Lady Byronin mielestä Babbage ei kuitenkaan olisi ollut tarpeeksi hyvä puoliso tyttärelleen, sillä hän vaati puolisolta siniverisyyttä.[22]

Ada esiteltiin keväällä 1830 kolmekymmentävuotiaalle lordi William Kingille. Hän kuului poliittisesti, yhteiskunnallisesti, älyllisesti ja uskonnollisesti merkittävään sukuun. Hän oli lisäksi varakas ja omisti useita kiinteistöjä.[23] Ada Byronista tuli Ada King 8. heinäkuuta 1835.[1] Adalle avioliitto antoi mahdollisuuden vakaampaan elämään ja samalla pakoreitin äitinsä hallitsevasta otteesta.[24] King sai jaarlin arvon 1838, ja Ada Kingistäkin tuli Lovelacen kreivitär.[1]

Ada ja William King saivat ensimmäisen lapsensa alkuvuodesta 1836. Lady Byron ehdotti yllättäen, että Adan tulisi nimetä lapsensa isänsä mukaan. Poika saikin nimekseen Byron. Seuraavana vuonna Kingit saivat tyttären, joka nimettiin lady Byronin mukaan Annabellaksi. Tämän jälkeen Ada sairastui jälleen ja oli useita kuukausia sänkypotilaana. Toivuttuaan Ada ja William saivat Ralphiksi nimetyn pojan. Adan terveys oli silti edelleen herkkä, ja häntä lääkittiin muun muassa laudanumilla ja morfiinilla.[25]

Paluu matematiikkaan

 
Ada Lovelacen Augustus De Morganille lähettämä kirje, joka käsittelee differentiaalilaskentaa.

Kolmen lapsen jälkeen Lovelace halusi palata takaisin intohimoonsa eli matematiikkaan. Hän kääntyikin marraskuussa 1839 Charles Babbagen puoleen ja pyysi tätä auttamaan sopivan yksityisopettajan löytämisessä.[26] Lady Byron onnistui kesällä 1840 järjestämään tyttärelleen uudeksi opettajaksi tunnetun matemaatikon ja loogikon Augustus De Morganin.[27]

Vaikka Lovelace oli opiskellut matematiikkaa ja muita tieteitä, opetus ennen De Morganin ohjeistusta oli ollut hyvin vaihtelevaa. Hän opiskeli lapsuudessaan aritmetiikka ja myöhemmin muun muassa geometriaa ja havaintoihin perustuvaa tähtitiedettä. Lovelacen varhaisimmat opettajat King, Frend ja Somerville olivat lähinnä antaneet lukusuosituksia.[28] Somerville oli kuitenkin jo siirtynyt pois Frendin ja Kingin vanhakantaisesta yliopistomatematiikasta uudempiin käytäntöihin.[29]

De Morgan oli Babbagen ystävä ja valmistunut myös Trinity Collegesta. Lovelace edistyi nopeasti De Morganin ohjeistuksessa. Lovelacen sairastuttua De Morgan kirjoitti kuitenkin lady Byronille ja lordi Lovelacelle, ettei Adan luonne välttämättä sopinut matematiikkaan.[30] Vaikka De Morgan itsekin oli yhteiskunnallinen uudistaja, hän esitti kirjeissään misogynistista asennetta. Hänen mielestään Adan esittämän kysymykset matematiikasta ja luonnontieteestä eivät olleet sopivia yhdellekään naiselle.[31] De Morgan epäilikin, että Adan terveys oli heikentynyt liiallisen opiskelun takia.[10]

Menabrean artikkelin kääntäminen ja merkintöjen tekeminen

Charles Babbage oli vuonna 1840 vieraillut Torinossa. Siellä hänet otettiin hyvin vastaan kansainvälisenä tiedemiehenä, mutta siellä hänelle myös selvisi, ettei hänellä tulisi ikinä olemaan varaa rakentaa haaveilemaansa analyyttistä konetta. Babbage toivoi, että joku italialainen tieteilijä voisi kirjoittaa artikkelin hänen uudesta hankkeestaan ja saisi näin mahdollisesti brittihallituksen kiinnostumaan siitä. Nuoresta Luigi Menabreasta Babbage sai kumppanin.[32]

Menabrean artikkeli ilmestyi ranskaksi lokakuussa 1842.[33] Artikkeli levisi Englantiinkin syksyn aikana. Marraskuussa puolestaan Babbage tapasi pääministeri Robert Peelin. Babbage keskittyi tapaamisessa lähinnä kritisoimaan hallitusta, eikä hän onnistunut esittelemään kunnolla uutta versiota koneestansa. Peel oli jo ennen tilaisuutta etsinyt tukea Babbagen työn julistamiseksi turhaksi, ja heikosti sujuneen tapaamisen jälkeen maaliskuussa 1843 Britannian hallitus ilmoitti, ettei se tukisi Babbagen työtä differenssikoneen tai analyyttisen koneen rakentamiseen.[34]

Pian Babbagen ja Peelin tapaamisen jälkeen Lovelace keskusteli Menabrean artikkelista keksijä Charles Wheatstonen kanssa. He tunsivat todennäköisesti Babbagen koneen periaatteen paremmin kuin kukaan muu. He olivat myös sitä mieltä, että Menabrean artikkelin kääntäminen voisi edistää Babbagen työtä. Lovelace oli tehtävään täydellinen, sillä hän osasi erinomaisesti ranskaa.[34] Artikkelin kääntäminen innoitti Lovelace, koska se auttaisi häntä saavuttamaan kaksi tärkeää päämäärää. Sen ansiosta hän pystyisi auttamaan ystävänsä Babbagen työtä tunnetummaksi ja toisaalta edistää omaa intellektuaalista uraansa.[35]

Lovelace aloitti kääntämisen talvella 1842–1843, mutta hän ei kertonut työstään Babbagelle. Vasta vuoden 1843 alkupuolella hän esitti käännöksensä Babbagelle.[34] Tämä kannusti Lovelacea lisäämään omia merkintöjään Menabrean artikkeliin. Lovelace aloitti työstään osiota ”Notes by the Translator” (”kääntäjän merkintöjä”).[36] Hän kirjoitti merkintöjään helmikuulta syyskuulle 1843 ja keskusteli sen etenemisestä Babbagen kanssa sekä kasvotusten että kirjeitse. Vaikka Lovelace tukeutuikin Babbageen koneen toiminnan selittämisessä, hänen omat pohdintansa usein hämmästyttivät Babbagea. Vaikka Lovelace otti vastaan Babbagen ehdotukset, hän suuttui, kun Babbage yritti lisätä artikkeliin kirjoittamansa esipuheen, jossa hän valitti brittihallitusta tuen puutteesta. Lovelace ja Babbage sopivat erimielisyytensä, ja Babbage julkaisi nimettömänä erillisen artikkelin.[37] Lovelacen ”merkinnät” olivat lopulta 19 136 sanaa pitkät, yli kaksi kertaa pidemmät kuin Menabrean alkuperäinen artikkeli. Hän allekirjoitti ne nimimerkillä ”A.A.L.” (Augusta Ada Lovelace).[36]

Lovelacen käännös ilmestyi Scientific Memoirsissa syyskuussa 1843. Artikkelin nimi oli ”Sketch of the Analytical Engine invented by Charles Babbage esq. (by L. F. Menabrea, with notes by Ada Lovelace)”. Tiedeyhteisö otti artikkelin kunnioittavasti vastaan.[38] Michael Faraday ilmoitti Babbagelle, että artikkeli on niin monimutkainen, että se menee selvästi hänen ymmärryksensä yli. Alkuperäisen artikkelin kirjoittaja Menabrea puolestaan välitti Babbagen kautta onnittelut A.A.L:lle. Kun artikkelista tuli paljon positiivista palautetta, Babbagekin leppyi Lovelacelle, joka oli tyrmännyt Babbagen kirjoittaman esipuheen liittämisen artikkeliin.[39]

Artikkeli ei kuitenkaan saanut aikaan Babbagen toivomaa sensaatiota eikä nostanut Adan mahdollisuuksia tieteelliselle ja kirjalliselle uralle. Yksi kirjoituksen ongelmista oli se, että Ada Lovelace oli nainen. Vaikka hän oli allekirjoittanut artikkelin nimikirjaimillaan, hänen henkilöllisyytensä kävi pian ilmi, minkä takia hänen työtään ei otettu aivan yhtä vakavasti kuin oltaisiin otettu miehen kirjoittama artikkeli.[40]

Viimeiset vuodet ja kuolema

 
Ada Lovelace viimeisenä elinvuotenaan Henry Wyndham Phillipsin maalauksessa.

Vuosi 1843 oli Lovelacen elämän tieteellisesti merkittävin vuosi. Hänen elämänvaiheitaan seuraavan kymmenen vuoden ajalta on heikosti dokumentoitu. Hän vietti joka tapauksessa melko vilkasta seurapiirielämää ja tunsi muun muassa Charles Dickensin, Michael Faradayn sekä monia muita kirjallisia ja tieteellisiä merkkihenkilöitä. Lisäksi hänen ja Babbagen välinen ystävyys jatkui edelleen.[41]

Lovelace kiinnostui 1840-luvun lopulla hevoskilpailuista. Hän tuli jopa melko riippuvaiseksi harrastuksesta ja hävisi siinä ilmeisesti vuoden 1850 alussa suuren summan rahaa. Historioitsijat ovat yrittäneet saada selville, yrittikö Lovelace saada aikaan jonkinlaisen matemaattisen järjestelmän vedonlyöntejä varten. Tutkimusten lähtökohtana on käytetty Lovelacen ja Babbagen vuosien 1848 ja 1849 kirjeenvaihdossa käytetty termi ”book”, jolla viitataan hevoskilpailuissa vedonlyöntiluetteloon. Hevoskilpailujen sijaan keskustelussa on kuitenkin todennäköisesti viitattu Lovelacen ja Babbagen suunnittelemaan kirjaan, joka olisi ollut jatkoa ”Notes”-artikkelille.[41]

Lovelace ei ollut missään vaiheessa fyysisesti vahva henkilö. Hän oli 1840-luvullakin sairastellut säännöllisesti, varsinkin sen keski- ja loppuvaiheissa. Hän oli kärsinyt hermouupumuksesta ja heikkoudesta, ja hänen terveytensä kääntyi entistä huonompaan suuntaan keväällä 1851, kun hänellä alkoi olla kohtusyövän ensimmäisiä oireita. Ne ilmaantuivat alkuun tiheinä verenvuotoina.[42] Sairauden lisäksi Lovelace elämää vaikeutti hevoskilpailuissa syntyneet velat. Lady Byron suostui lopulta auttamaan Lovelacea velkojen maksamisessa, ja huhtikuussa 1852 lady Byronin lakimies Stephen Lushington tapasi Lovelacen. Lushington oli auttanut lady Byronia jo, kun tämä oli ottanut avioeroa George Byronista.[43]

Lovelacen sairastellessa vaikuttaa siltä, että hänen äitinsä ja puolisonsa olivat suhteellisen haluttomia viettämään aikaa tämän kanssa. Mitään todistusaineistoa ei ole sille, miksi he toimivat näin. Lovelacella oli useita palvelijoita huolehtimassa hänestä, mutta lady Byron ja William King eivät olleet useinkaan hänen luonaan. Lady Byronin asenteeseen on saattanut vaikuttaa hänen luulotautisuuteensa sekä vihansa ja pelkonsa kaikkia tauteja kohtaan. Hän saattoi myös uskoa, että sairaus oli rangaistus Lovelacen ja John Crossen välisen ystävyydestä. Crosse oli tieteellinen showmies, jonka kanssa Lovelacella epäiltiin olleen suhde. Lady Byron ilmeisesti tuhosi kaikki Crossen Lovelacelle lähettämät kirjeet tämän kuoleman jälkeen.[44]

Lovelacen vointi heikkeni hiljalleen, ja vuoden 1852 alussa hän oli käytännössä jo kuolemansairas ja jatkuvissa tuskissa.[45] Lovelace kuoli lopulta 27. marraskuuta. Hänen kuolinvuoteensa vierellä olivat läsnä hänen äitinsä ja puolisonsa.[46] Lovelace haudattiin viikon päästä isänsä viereen Hucknall Torkardin kirkkoon.[47]

Merkitys ja tunnustukset

”Kääntäjän merkintöjä”

 
Ada Lovelacen tekemä diagrammi Bernoullin lukujen laskemiseen.

”Merkinnöissä” Lovelace tutki neljää konseptia. Ensimmäinen niistä oli käytännössä modernin tietokoneen edeltäjä, yleiskäyttöinen kone, jota voisi ohjelmoida rajattomasti tekemään muuttuvia tehtäviä. Tämä konsepti ”Note A” -osion keskiössä. Toinen konsepti sai lähteensä tästä ensimmäisestä konseptista, sillä siinä Lovelace esitteli idean siitä, kuinka yleiskäyttöinen kone voisi olla pelkkää laskukonetta laajempi. Analyyttisen koneen tapainen laite pystyisi tallettamaan, muokkaamaan, käsittelemään ja toimimaan minkä tahansa symboliperustaisen järjestelmän kanssa, esimerkiksi sanojen, loogisten symbolien ja musiikin.[36] Lovelace oli enemmän kuin tieteilijä, sillä hän oli symboliperustaisen ajattelun ansiosta ensimmäinen henkilö, joka käytännössä alkoi ajatella tietokonetta jonain muuna kuin pelkkänä laskukoneena.[48]

Adan kolmas konsepti oli viimeisessä ”Note G” -osiossa. Siinä hän esittää tarkasti koodin, jota nykyään kutsuttaisiin tietokoneohjelmaksi tai algoritmiksi. Hän kirjoitti ohjelman, joka laskee Bernoullin lukuja.[49] Sveitsiläinen Jakob Bernoulli oli kirjoittanut luvuista vuonna 1713 julkaistussa todennäköisyyksiä käsitelleessä teoksessaan Ars conjectandi. Adan ohjelma osoitti analyyttisen koneen mahdollisuudet laskemiseen.[37] Ohjelman takia monet kutsuvat Adaa ”ensimmäiseksi ohjelmoijaksi”, vaikka Babbage oli itsekin kirjoittanut koneellensa ohjelmia. Niistä suurinta osaa ei kuitenkaan ole julkaistu missään.[50] Lisäksi Adan tekemä ohjelma oli huomattavasti monipuolisempi kuin Babbagen vastaavat.[37] Babbagen koneesta ja Lovelacen siihen tekemistä ohjelmasta voidaan katsoa alkaneen jopa modernin tietojenkäsittelytieteen.[51]

Ada kuvaili tekstissään operaatiot ja teki kaavion, jossa hän kuvasi, miten jokainen operaatio pitäisi koodata koneeseen. Koodissaan hän hahmotteli muun muassa aliohjelman ja rekursion käsitteet, joita hän joutui käyttämään Bernoullin lukujen laskemiseen. Koneen toiminnan olisi mahdollistanut 75 reikäkorttia, joita olisi käytetty iteroimalla.[52]

Adan neljäs merkittävä konsepti oli noussut Mary Shelleyn Frankenstein-romaanin pohjalta. Hän esitti ”Merkinnöissä” metafyysisen kysymyksen siitä, pystyykö kone ajattelemaan. Ada ei uskonut ajatteleviin koneisiin, vaan hän oli sitä mieltä, että kone tekee vain niin kuin se ohjeistetaan eikä pysty kehittämään omaperäisiä ideoita.[53]

»Analyyttinen kone ei pysty tekemään mitään omaperäistä. Se voi tehdä vain mitä me käskemme sen tehdä.»

Muut kirjoitukset

Vaikka Lovelace tunnetaankin erityisesti ”Merkinnöistään”, hänen kirjeenvaihdostaan käy ilmi, että hän oli kiinnostunut useista tieteenalaista ja keksinnöistä. Hän kirjoitti innostuneesti muun muassa rautateistä, lennättimestä, magnetismista, eläinten älykkyydestä, todennäköisyysteoriasta ja valokuvauksesta.[54]

Lovelace kirjoitti muun muassa suureksi tieteelliseksi haaveekseen ”tutkia hermostoa ja sen suhdetta luonnon okkultitisimpiin vaikutteisiin”. Hän haaveili tulevansa mielen ”molekyyliuniversumin Newtoniksi”. Faradaylle Lovelace kirjoitti muun muassa mahdollisuudesta tutkia tämän sähköön liittyviä artikkeleita.[54]

Tunnustukset ja kulttuuriviitteet

 
English Heritagen asettama ”sininen muistolaatta” Ada Lovelacen ja tämän miehen William Kingin Lontoon-talon seinässä.
 
Ada Lovelacen muistopäivää varten tehtyjä vuokaleivoksia.

Lovelacen nykyisestä maineesta voi yleisesti kiittää brittiläistä ydinfyysikkoa B. V. Bowdenia, joka tehdessään kirjaansa Faster Than Thought tutustui Lovelacen tyttären tyttäreen Judith Blunt-Lyttoniin. Bowden kuuli tältä perhetarinoita Lovelacesta ja sai tutustua joihinkin hänen papereista.[55] Bowdenin Faster Than Thought oli esseekokoelma, jossa oli mukana myös Lovelacen tutkimukset ja lyhyt elämäkerta. Bowden kutsui Lovelacea ”erittäin kyvykkääksi matematiikoksi”.[56]

Vaikka Bowden teki Lovelacesta tunnetumman, häntä ei kuitenkaan oltu kokonaan unohdettu. Ethel Colburn Maynen vuonna 1929 julkaistussa ensimmäisessä Lady Byronin elämäkerrassa hänen tyttärensä Adan asema tieteellisessä yhteisössä huomioidaan. Matemaatikko Douglas Hartree kirjoitti vuonna 1949, että Lovelacella oli varmasti jonkinlaista matemaattista lahjakkuutta, ja Alan Turing esitti tekoälyä käsitelleessä vuoden 1950 artikkelissaan ”Computing machinery and intelligence” Lovelacen vastalauseena ajatuksen, jonka Lovelace oli kirjoittanut ”Merkinnöissään” tietokoneista ja niiden älykkyydestä.[56]

Lovelacen tietojenkäsittelytieteellisen merkityksen ansiosta Yhdysvaltain puolustusministeriön kehittämä ohjelmointikieli Ada nimettiin vuonna 1979 hänen mukaansa.[51] Ada Lovelacen nimikkopäivää on puolestaan vietetty vuodesta 2009 lokakuun puolivälissä. Silloin juhlitaan tekniikan alan naisia ja heidän osuuttaan tieteessä, tekniikassa ja matematiikassa.[57][54] Lovelace-mitalia puolestaan jakaa British Computer Society.[54] Vuodesta 1998 jaettu palkinto annetaan henkilölle, joka on edistänyt merkittävästi tietokoneiden ymmärtämistä tai kehitystä.[58]

Tekoälyn riman hyvin korkealle asettava Lovelacen testi on nimetty Lovelacen kunniaksi. Sen kehittiryhmä tietojenkäsittelytieteilijöitä. Heidän mielestään paljon käytetty Turingin testi ei ollut enää toimiva, sillä sen läpäisemiksi tekoälyllä ei periaatteessa tarvinnut olla omaa älykkyyttä. Lovelacen testin keskiössä on Ada Lovelacen esittämä vaatimus omaperäisyydestä. Testin mukaan kone läpäisee sen vain, jos se pystyy kehittämään jotain omaperäistä itsekseen.[59]

Lovelacea ovat pitäneet esillä myös erityisesti teknoteoriasta kirjoittaneet feministit. Sadie Plant nosti Lovelacen esille teoksessaan Zeros and Ones (1997).[60] Plant pyrki tuomaan esille tekniikan alan naisia, joita miehet ovat historiallisesti ylenkatsoneet.[61] Plant oli keskeisimpiä hahmoja kyberfeminismin kehityksessä.[62] Uusmediapioneeri ja feministinen taitelija Lynn Hershman Leeson käytti Lovelacen elämää tieteiselokuvassaan Conceiving Ada.[61]

Lovelacen vaikutus näkyy sekä tieteellisellä että myös kulttuurisella puolella. Hän on innostanut kaunokirjailijoita henkilöhahmojen kehittelyssä, ja hänen mukaansa on nimetty monia asioita. Kaunokirjallisuudessa Lovelacea ovat käyttäneet muun muassa Tom Stoppard näytelmässään Arkadia ja Sydney Padua sarjakuvaromaanissaan The Thrilling Adventures of Lovelace and Babbage[54]

Keskustelu Lovelacen työn merkityksestä

Kaikki eivät ole olleet vakuuttuneita Lovelacen työn merkityksestä. Hänen merkittävin kriitikkonsa on Lontoon yliopiston Dorothy Stein, joka kirjoitti asiasta kirjassaan Ada: A Life and a Legacy (Ada: Elämä ja perintö, 1985). Stein väittää siinä, ettei Lovelace ollut pätevä matemaatikko. Väite perustui kahteen todisteeseen: ensinnäkin Lovelace käänsi Menabrean artikkelista funktion, jossa oli kirjoitusvirhe, mahdottomaksi funktioksi ja toiseksi kirjeiden perusteella hän ei olisi ymmärtänyt funktioiden ratkaisemista sijoitusmenetelmällä.[63]

Eugene Eric Kim ja Betty Alexandra Toole käsittelivät artikkelissaan Steinin väitteitä. Heidän mukaansa Lovelacen tekemää käännösvirhettä ei voi pitää matemaattisen kyvyttömyyden merkkinä.[63] Lisäksi Lovelacen käyttämät menetelmät olivat tuohon aikaan algebran eturivin tekniikoita.[10] Vaikka hän ei välttämättä kirjoitusurakkansa alussa ymmärtänyt sijoitusmenetelmää, hän selvästi myöhemmissä kirjeissään osoittaa käsittäneensä menetelmän. Lovelacen tapana oli keskustella opettajiensa kanssa kirjeissään asioista, joissa hän tarvitsi vielä ohjeistusta.[63]

Toiset historioitsijat ja elämäkerturit, kuten Bruce Collier, Allan Bromley ja Doron Swade, ovat väittäneet, että Lovelace ei todellisuudessa kirjoittanut Bernoullin lukuja ratkaissutta ohjelmaa. Lovelace ja Babbage kävivät vilkasta kirjeenvaihtoa, jossa keskusteltiin erilaisista ideoista. He työskentelivät tietyllä tavalla yhdessä, eikä nykyaikaan ole jäänyt lopullista informaatiota siitä, mitä kumpikin täsmälleen tekivät. Kirjeiden perusteella on Suw Charman-Andersonin mukaan selvää, että Lovelacen panos oli keskeinen Bernoullin ohjelman kehittämiseen eikä se missään tapauksessa ollut yksinään Babbagen työtä.[10]

Lähteet

  • Essinger, James: Adan algoritmi: Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. Suomentanut Kilpeläinen, Tapani. Tampere: Vastapaino, 2016. ISBN 978-951-768-544-3.
  • Hollings, Christopher & Martin, Ursula & Rice, ADrian: The early mathematical education of Ada Lovelace. BSHM Bulletn: Journal of the British Society for the History of Mathematics, 2017, 32. vsk, nro 3. Taylor & Francis Group. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
  • Holmes, Richard: Computer science: Enchantress of abstraction. Nature, 3.9.2015, 525. vsk, nro 7567. Nature Publishing Group. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
  • Isaacson, Walter: The Innovators. London: Simon & Schuster UK Ltd, 2014. ISBN 978-1-47113-880-5.
  • Fuegi, John & Francis, Jo: Lovelace & Babbage and the Creation of the 1843 ’Notes’. IEEE Annals of the History of Computing, 10–12/2003, 25. vsk, nro 4. IEEE. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 9.9.2017. (englanniksi)
  • Kim, Eugene Eric & Toole, Betty Alexandra: Ada and the First Computer. Scientific American, 5/1999, 280. vsk, nro 5. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.8.2017. (englanniksi)
  • O’Connor, John J. & Robertson, Edmund F.: Augusta Ada King, countess of Lovelace MacTutor History of Mathematics. 8/2002. University of St Andrews. Viitattu 17.8.2017. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i O’Connor & Robertson.
  2. ↑ a b Essinger, s. 19.
  3. ↑ Isaacson, s. 11.
  4. ↑ a b c Essinger, s. 16, 18.
  5. ↑ Essinger, s. 20.
  6. ↑ Hodgkinson, Thomas: Invisible woman The Guardian. 12.8.2000. Guardian News and Media Limited. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Essinger, s. 58.
  8. ↑ Essinger, s. 72.
  9. ↑ a b Essinger, s. 59.
  10. ↑ a b c d e Suw Charman-Anderson: Ada Lovelace: Victorian computing visionary Finding Ada. Viitattu 18.8.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Essinger, s. 75, 77.
  12. ↑ Essinger, s. 78.
  13. ↑ Essinger, s. 88–89.
  14. ↑ Essinger, s. 92.
  15. ↑ Essinger, s. 115–116.
  16. ↑ Essinger, s. 124.
  17. ↑ Kim & Toole, s. 78.
  18. ↑ Essinger, s. 158–159.
  19. ↑ Holmes, s. 31.
  20. ↑ Essinger, s. 158–159.
  21. ↑ King, Ada, Countess of Lovelace (1815–1852) English Heritage. Viitattu 23.9.2017. (englanniksi)
  22. ↑ Essinger, s. 160–161.
  23. ↑ Essinger, s. 163.
  24. ↑ Isaacson, s. 15.
  25. ↑ Isaacson, s. 16.
  26. ↑ Essinger, s. 166–167.
  27. ↑ Essinger, s. 175.
  28. ↑ Hollings & Martin & Rice, s. 231.
  29. ↑ Hollings & Martin & Rice, s. 230.
  30. ↑ Essinger, s. 175.
  31. ↑ Essinger, s. 177–178.
  32. ↑ Essinger, s. 190–191.
  33. ↑ Isaacson, s. 24.
  34. ↑ a b c Fuegi & Francis, s. 18.
  35. ↑ Essinger, s. 195.
  36. ↑ a b c Isaacson, s. 25–26.
  37. ↑ a b c Kim & Toole, s. 80.
  38. ↑ Essinger, s. 237–238.
  39. ↑ Fuegi & Francis, s. 24.
  40. ↑ Essinger, s. 237–238.
  41. ↑ a b Essinger, s. 249–251.
  42. ↑ Essinger, s. 258.
  43. ↑ Essinger, s. 264.
  44. ↑ Essinger, s. 264.
  45. ↑ Essinger, s. 266.
  46. ↑ Essinger, s. 281.
  47. ↑ Essinger, s. 282 .
  48. ↑ Fuegi & Francis, s. 16.
  49. ↑ Isaacson, s. 27.
  50. ↑ Kim & Toole, s. 76.
  51. ↑ a b Selwood, Dominic: Ada Lovelace paved the way for Alan Turing’s more celebrated codebreaking a century before he was born The Telegraph. 10.12.2014. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 20.9.2017. (englanniksi)
  52. ↑ Isaacson, s. 28.
  53. ↑ Isaacson, s. 29.
  54. ↑ a b c d e Holmes, s. 32.
  55. ↑ Wolfram, Stephen: Untangling the Tale of Ada Lovelace Wired. 22.12.2015. Condé Nast. Viitattu 23.9.2017. (englanniksi)
  56. ↑ a b Hollings & Martin & Rice, s. 223–224.
  57. ↑ About Ada Lovelace Day Finding Ada. Viitattu 17.10.2012. (englanniksi)
  58. ↑ Lovelace Medal and Lecture BCS. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
  59. ↑ Pearson, Jordan: Forget Turing, the Lovelace Test Has a Better Shot at Spotting AI Motherboard. 8.7.2014. Viitattu 29.10.2017. (englanniksi)
  60. ↑ Gamble, Sarah (toim.): The Routledge Companion to Feminism and Postfeminism, s. 242. London, New York: Routledge, 2006. ISBN 0-203-01101-5. Google-kirjat (viitattu 8.10.2017). (englanniksi)
  61. ↑ a b Scott, Izabella: A Brief History of Cyberfeminism 13.10.2016. Artsy. Viitattu 8.10.2017. (englanniksi)
  62. ↑ History of Cyberfeminism historyofcyberfeminism.wordpress.com. Viitattu 8.10.2017. (englanniksi)
  63. ↑ a b c Kim & Toole, s. 81.

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ada_Lovelace&oldid=16879561”