Titaani(IV)fluoridi
Titaani(IV)fluoridi (TiF4) eli titaanitetrafluoridi on titaanin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä ja erikoislasien valmistuksessa ja hammaslääketieteessä.
| Titaani(IV)fluoridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | TiF4 |
| Moolimassa | 123,87 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sublimoitumispiste | 284 °C[1] |
| Tiheys | 2,798 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa titaani(IV)fluoridi on valkoista kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Rakenteeltaan se on polymeeri. Aine hydrolysoituu veden vaikutuksesta, mutta liukenee etanoliin ja komplekseja muodostaviin orgaanisiin liuottimiin kuten asetonitriiliin ja pyridiiniin. Titaani(IV)fluoridi on Lewis-happo ja reagoi esimerkiksi fluoridien kanssa kompleksiseksi heksafluorotitanaatti(IV)ioniksi ([TiF6]2-). Yhdiste muodostaa myös useita muita komplekseja.[2][3][4][5][6][7]
Titaani(IV)fluoridia muodostuu titaanin ja fluorin reagoidessa 250 °C:n lämpötilassa. Tyypillisin tapa valmistaa yhdistettä on kuitenkin titaani(IV)kloridin tai titaanidioksidin reaktio vetyfluoridin kanssa.[2][3][5][6]
- Ti + 2 F2 → TiF4
- TiCl4 + 4 HF → TiF4 + 4 HCl
- TiO2 + 4 HF → TiF4 + 2 H2O
Titaani(IV)fluoridia käytetään fluoraavana reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä. Siitä valmistetaan erikoislaseja sekä synteettisiä jalokiviä. Titaani(IV)fluoridi voidaan lisätä hammastahnoihin ja eräissä tutkimuksissa se on osoittautunut tehokkaammaksi karieksen torjunnassa kuin yleisemmin käytetyt fluoridit. Tulokset ovat osin ristiriitaisia.[2][3][5][6][7][8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–96. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.8.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Tony Jones, John Edwards & Jani Kallioinen: Titanium Compounds, Inorganic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2019.
- ↑ a b c Dayal T. Meshri: Fluorine Compounds, Inorganic, Titanium, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Heinz Sibum, Volker Güther, Oskar Roidl, Fathi Habashi, Hans Uwe Wolf & Carsten Siemers: Titanium, Titanium Alloys, and Titanium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2017.
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1110. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Axel Haupt: Organic and Inorganic Fluorine Chemistry, s. 182. Walter de Gruyter, 2021. ISBN 978-3-527-065929-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.8.2021). (englanniksi)
- ↑ a b T. A. Blizzard & Vikas Sikervar: Titanium(IV) Fluoride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2014. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.8.2021.
- ↑ Pragya Wahengbam, AP Tikku & Wahengbam Bruce Lee: Role of titanium tetrafluoride (TiF4) in conservative dentistry: A systematic review. Journal of Conservative Dentistry, 2011, 14. vsk, nro 2, s. 98-102. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.8.2021. (englanniksi)