"Sieneksi" kutsuttu kivimuodostelma Timnassa.

Timna on laakso Aravanlaakson alueella Israelissa. Paikka tunnetaan etenkin historiallisista kuparikaivoksistaan.

MaantiedeMuokkaa

 
Paikallista maisemaa.

Timna sijaitsee noin 20–30 kilometriä pohjoiseen Eilatin satamakaupungista Punaisellamerellä. Laakso on muodoltaan hevosenkenkämäinen ja muodostunut mannerlaatojen liikkuessa ja alue on osa isoa hautavajoamaa. Timnan läpi kulkee kolme wadia (Nahal Mangan, Nahal Timna ja Nahal Nehushtan) Aravanlaaksoon. Timan kuuluisat kaivokset sijaitsevat laakson länsiosassa levittäytyen noin 10 km² kokoiselle alueelle. Vanhat sulattamot sijaitsevat laakson keskiosassa.[1]

HistoriaMuokkaa

 
Kaivoksen sisäänkäynti.
 
Hathorin temppeli.

Ihmiset alkoivat hyödyntää Timnan kupariesiintymiä kalkoliittisella kaudella 3000-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Kuparin varhaiset hyödyntäjät keräsivät kuparia sisältäviä lohkareita ja sulattivat niitä savisissa uuneissa. Suurempia sulattamista ja valamista varten tehtyjä laitoksia alkoi ilmestyä myöhäisellä proinssikaudella ja varhaisella rautakaudella. Ne on ajoitettu suurin piirtein 1300–1200-luvuille eaa. ja lienevät peruja muinaisen Egyptin 19. ja 20. dynastian kausilta. Timasta löytyneellä Hathorille omistetusta temppelistä löydettiin suuri joukko hieroglyfejä, minkä lisäksi temppelille klähettivät lahjoja faaraot Ramses II, Merenptah ja Seti II. Ennen löydöksiä paikan liitettiin kiistanalaisesti Salomon kaivoksiin. Nykyisin Timnaa pidetään Ramses III:n aikaisessa papyruksessa mainittuna Atikan kaivoksena, jotka edelsivät Salomon kaivoksia. Kaivostoiminta Timanssa loppui pitkäksi aikaa 1100-luvun eaa. jälkeen. Tosin Roomalaiset hankkivat alueelta kuparimalmia 100-luvulta 300-luvulle jälkeen ajanlaskun alun.[1]

Timnassa harjoitettiin paljon myöhemmin jonkin aikaa myös nykyaikaista kaivostoimintaa. Vuonna 1959 avautui Timna Copper Works noin 25 km Eilatista pohjoiseen. Kaivoksen tuotanto kasvoi 5 000 tonnista kuparia 14 000:n tonniin vuonna 1968. Kaivos suljettiin talousvaikeuksien aikana vuonna 1976. Paikka avattiin uudestaan vuonna 1980, mutta suljettiin sen jälkeen lopullisesti 1985. Nykyisin Timna on matkailukohde, jonne matkailijoita vetävät arkeologiset kohteet ja luonnon muodostelmat, kuten Salomon pilareina tunnettu harjanne ja sienenä tunnettu kivi.[1] Timna on ollut vuodesta 2000 Israelin aielistalla Unescon maailmanperintöluetteloon.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 19 Som-Tn, s. 727-728. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)
  2. Timna World Heritage Centre - Tentative Lists. Unesco. Viitattu 13.2.2020. (englanniksi)