Tienkäyttömaksu on tien tai alueen ajoneuvokäytöstä perittävä maksu. Tienkäyttömaksuja voi olla esimerkiksi ruuhkamaksu, ruuhkavero tai tullitie. Eräänlaisia tienkäyttömaksuja voivat olla myös esimerkiksi polttoainevero tai verotarra.

San Marcosin tulliasema Méxicon lähettyvillä.

Vuonna 2018 Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on ehdottanut, että sähköajoneuvojen yleistymisestä johtuva polttoaineveron tuoton alenema paikataan tienkäyttömaksuilla ja kiinteistöveron korotuksella. Etla mainitsee että paikannusteknologian avulla tien käytön hintaa voitaisiin säännellä ruuhkan mukaan.[1]

Tienkäyttömaksut maailmalla

muokkaa

Erilaiset tavat rahoittaa teitä ja tieverkostoa niiden käyttäjiltä kerätyillä maksuilla ovat maailmanlaajuisesti verrattain tavanomaisia. Euroopan unionissa jonkinlaisia tienkäyttömaksuja kerätään ainakin joillain tieosuuksilla kaikissa muissa maissa paitsi Suomessa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Muualla maailmassa tietulleja kerätään joillain teillä muun muassa Australiassa, Brasiliassa, Meksikossa, Turkissa, Valko-Venäjällä ja Yhdysvalloissa.[lähde? ]

Tieverkoston rahoitus Suomessa

muokkaa

Suomessa tieverkoston rakentaminen ja ylläpito rahoitetaan pääosin verovaroin. Valtio kerää veroja ja maksuja tienkäyttäjiltä ja ajoneuvojen haltioilta ja omistajilta monin tavoin. Tieverkoston rakentajia ja ylläpitäjiä ovat käytännössä sekä kunnat että valtio. Suomessa on myös muutamia yksityisrahoitteisia tieosuuksia, vaikka niidenkin kustannukset katetaan valtion kautta verovaroin. Yksi tällainen hanke on Helsingin ja Turun välinen moottoritie valtatie 1. [2] Yksityisteiden kustannuksista vastaavat tiekunnat. Valtionapua niille myönnetään jossain määrin[3], mutta koko ajan vähemmän.

Tienkäyttömaksujen keruutapoja

muokkaa

Tienkäyttömaksujen keräystapa riippuu järjestelmän tyypistä. Moottoriteillä kerättävät tietullit tyypillisimmin veloitetaan kuljettajalta tulliasemalla tai kausittaisena maksuna. Tulliasemalla maksu voidaan suorittaa manuaalisesti tai sähköisen laitteen avulla. Maksettaessa sähköisesti autoilijan ei yleensä tarvitse pysähtyä ollenkaan ja kaikissa järjestelmissä ei edes ajaa hitaampaa.[lähde? ]

Raskasta liikennettä veloitetaan tien käytöstä useissa Euroopan maissa niin sanotulla eurovinjetillä. Eurovinjetti on aika- tai kilometriperusteinen maksu, josta säädetään EU direktiivissä [4], (sittemmin muutettu direktiivillä 2006/38/EC[vanhentunut linkki]). Direktiivi määrää maksimi- ja minimimaksut mm. ajoneuvon päästöt ja koko huomioon ottaen.

Satelliittipaikannusta käyttäviä maksujärjestelmiä on myös testauksessa ja jo käytössä Saksan raskaan liikenteen maksujärjestelmässä.[lähde? ]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa