Theodor Sörensen

tanskalais-suomalainen urkuri, säveltäjä ja orkesterinjohtaja
Tämä artikkeli käsittelee säveltäjää. Samannimisestä arkkitehdista katso artikkelia Carl Theodor Sørensen.

Carl Theodor Sörensen (alk. Sørensen; 19. joulukuuta 1846 Tanska28. syyskuuta 1914 Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta) oli tanskalais-suomalainen urkuri, säveltäjä ja orkesterinjohtaja, joka vaikutti erityisesti Porin ja Viipurin musiikkielämään.

Theodor Sörensen.

Theodor Sörensen syntyi Tanskassa vuonna 1846, ja hän oli oman ilmoituksensa mukaan opiskellut sävellystä muun muassa Niels Gaden johdolla, samoin kuin urkujen- ja pianonsoittoa. Hän saapui Suomeen kesällä 1867 Tukholmasta ja aikoi matkustaa Helsinkiin ja edelleen Pietariin konsertoimaan, mutta kesä ei ollut suosiollista aikaa konserteille – niinpä Sörensen asettui Turkuun. Hän toimi musiikinopettajana ja järjesti ja johti konsertteja, joissa esitettiin myös hänen omia sävellyksiään. Hän siirtyi Turusta Poriin ja Kristiinankaupunkiin ja esiintyi myös Helsingissä.

Sörensenin ensimmäinen sinfonia esitettiin vuonna 1873 Turussa; sävellyksestä ovat säilyneet ensimmäisen osan äänilehdet. Seuraavana vuonna hänet valittiin urkuriksi Poriin. Hän toimi aktiivisesti kaupungin musiikkielämässä, ja vuonna 1878 Poriin perustettiin hänen aloitteestaan orkesteri Musikaliska sällskapet i Björneborg. Hän jatkoi säveltämistä, suurimpana työnään toinen sinfonia Es-duuri. Kantaesitys 2. toukokuuta 1882 sai Helsingissä innostuneen vastaanoton.

Vuonna 1883 Sörensen alkoi hoitaa Viipurissa ruotsalais-saksalaisen seurakunnan urkurinvirkaa ja alkoi myös järjestää kaupungin musiikkielämää: hän perusti kuoron ja orkesterin. Samalla hän jatkoi sävellystyötä, ja hän oli 1880-luvulla kenties Suomen merkittävin orkesterisäveltäjä.

Vuonna 1889 Sörenseniä syytettiin plagioinnista: Karl Flodin väitti lehtikirjoituksessaan, että Sörensenin Romanssi viululle ja pianolle oli tarkka kopio tanskalaisen Emil Hartmannin viulukonserton toisesta osasta. Myös Sörensenin teos Winter und Lenz osoittautui plagiaatiksi. Kopiointikohu katkaisi Sörensenin lupaavan uran. Yleisön painostuksen takia hän joutui luopumaan kapellimestarin tehtävistä; taustalla saattoi myös olla kauna ruotsinkielistä yläluokkaa kohtaan. Hän jatkoi kuitenkin työtään urkurina ja lyseon musiikinopettajana.

Aikanaan viipurilaiset leppyivät Sörensenille, ja vuonna 1893 häneltä tilattiin juhlakantaatti suomalaisen seurakunnan uuden kirkon vihkiäisiin.

Sörensenin sävellyksiä ei juuri ole säilynyt. Orkesteriteosten käsikirjoitukset katosivat tai tuhoutuivat Viipurissa talvisodan aikana, sillä niitä säilytettiin arkussa tyttären ullakolla.

Theodor Sörensen avioitui vuonna 1874 Agnes Octava Ugglan kanssa. Heille syntyi tytär Edith ja poika Torsten.

SävellyksiäMuokkaa

  • Balladi baritonille ja orkesterille (1872)
  • 2 sinfoniaa (1873 ja 1882)
  • Herrens välsignelse kuorolle a cappella (1880)
  • En afton på Juustila orkesterille (1883)
  • Minnen från Bayreuth orkesterille (1883)
  • Scherzo orkesterille (1884)
  • Bilder från Saimen orkesterille (1884)
  • Hafsfrun och fiskaren, näytelmämusiikki (1884)
  • Hjältelif orkesterile (1886)
  • En sommardag på landet orkesterille (1885)
  • Vårens ankomst orkesterille (1886)
  • Fantasistycke orkesterille (1886)
  • Barcarole orkesterille (1887)
  • Scherzino orkesterille (1887)
  • konserttikappale viululle ja pianolle a-molli (1887)
  • Daniel Hjort, alkusoitto orkesterille (1888)
  • Lemmen muisto kuorolle (1888)
  • juhlakantaatti (1893)
  • Kyssen, yksinlaulu
  • Serenad, yksinlaulu
  • Sång och sorg, yksinlaulu
  • Under väntan på den älskade, yksinlaulu

LähteetMuokkaa

  • Heikkinen, Olli: Urkuri Sörensenin ”rikos”. Musiikki, 2013, nro 2, s. 5–23. ISSN 0355-1059.