Theodor Finnilä
Aksel Theodor Finnilä (14. marraskuuta 1868 Vaasa – 1. huhtikuuta 1920 Helsinki) oli suomalainen kapteeni, liikemies ja kielitieteen harrastaja.[1][2][3][4][5]
Finnilän vanhemmat olivat tupakkatehtailija Karl Finnilä ja Edla Sofia Wefvar. Hän pääsi yksityisesti ylioppilaaksi 1889 Vaasan yksityislyseosta (lehtiuutisen mukaan jo 1887) ja opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Finnilä meni vapaaehtoisena palvelukseen Moskovan rakuunarykmenttiin 1889, ja hänet siirretiin 1891 Suomen Rakuunarykmenttiin. Finnilä suoritti upseeritutkinnon Haminan kadettikoulussa 1895. Hän palveli aliluutnanttina ensin Vaasan tarkk'ampujapataljoonassa ja sitten 1895–1898 venäläisessä joukko-osastossa. Hän johti Helsingin yliopistossa vuosina 1898–1899 suomalaisille upseereille pidettyjä voimistelunopettajakursseja. Finnilä ylennettiin luutnantiksi 1900 ja myöhemmin kapteeniksi. Hän oli viimeksi komppanianpäällikkönä Suomen kaartissa aina kaartin lakkauttamiseen 1905 saakka, ja hänet siirrettiin 1906 lakkautuspalkalle armeijasta.[1][2][4][5]
Finnilä osallistui vuosina 1911–1912 kielitieteelliseen kirjeenvaihtoon, jossa osapuolina olivat ruotsalainen kirjailija August Strindberg, taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa, Kuurilan asemapäällikkö Elias Lönnqvist ja Finnilä. Wettenhovi-Aspa, Lönnqvist ja Finnilä saivat kimmokkeen omiin kielitieteellisiin tutkimuksiinsa Strindbergin vuonna 1908 julkaisemasta kirjasta En ny blå bok, jossa tämä väitti suomen kielen saaneen kaikki sanansa lainoina muilta kieliltä. Strindberg väitti myös heprean kielen olevan kaikkien maailman kulttuurikielien kantakieli kun taas suomalaisten mielestä suomen kieli oli tällainen kantakieli. Strindbergin ja hänen suomalaisten kiistakumppaniensa välinen vilkas kirjeenvaihto alkoi joulukuussa 1911. Kirjeenvaihdon aikana Strindberg lähetti muun muassa Finnilälle 16 sivua omia etymologisia muistiinpanojaan, joissa hän pyrki johtamaan suomalaisia paikannimiä ja Kalevalan henkilöitä antiikin Kreikan mytologiasta ja kreikan kielestä. Kirjeenvaihto päättyi kuitenkin Strindbergin kuolemaan toukokuussa 1912.[6][7][8]
Finnilä ei itse julkaissut mitään kielitieteellisiä kirjoituksia mutta hän esitelmöi vuonna 1912 Wettenhovi-Aspan kanssa Turussa tilaisuudessa, jonka hän oli itse kustantanut. Finnilän arveltiin myös rahoittaneen Wettenhovi-Aspan 1915 ilmestyneen Suomen kultaisen kirjan julkaisemisen.[9]
Viimeksi Finnilä toimi liikemiehenä.[1] Hänet on haudattu Vaasan vanhalle hautausmaalle.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c FINNILÄ Aksel Theodor. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ a b Åke Backström : Full cirkel; Finska Gardets befäl 1829 och 1906 (Täysi ympyrä; Suomen Kaartin päällystö 1829 ja 1906), Genos 67(1996), s. 28-38, 48 (Web Archive)
- ↑ Kuolinilmoitus, Hufvudstadsbladet, 2.4.1920, nro 93, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Dödsfall, Vasabladet, 4.4.1920, nro 78, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Kuolleita, Uusi Suomi, 7.4.1920, nro 79, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Pekka Pitkälä: Pyramidit, pyhät raamit. Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta. Kulttuurihistorian pro gradu -tutkielma. Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Turun yliopisto 2010, Finnilästä sivuilla 27 (alaviite 102), 32, 39-42, 79
- ↑ Harry Halén: "Henrik Grenman and Olga Sederholm – Two unlucky Finnish Orientalists from the town of Vasa", teoksessa East and West, Past and Present - Indological and Other Essays in Honour of Klaus Karttunen. Studia Orientalia 110. Societas Orientalis Fennica, Helsinki 2011, Finnilästä alaviite 25 sivulla 281
- ↑ Sigurd Wettenhovi-Aspa, Pitkälä, P. (2020). August Strindberg and a dispute concerning the common origins of the languages of mankind 1911–1912. Scripta Instituti Donneriani Aboensis, 29(1), 49–81.
- ↑ Pitkälä 2010, s. 40, alaviite 163.
- ↑ Finnilä Axel Theodor (1868-1920), Vaasan Vanha hautausmaa Hautahaku.fi