The Spectator on Isossa-Britanniassa viikoittain ilmestyvä aikakauslehti, jossa julkaistaan politiikkaa, kirjallisuutta ja talousasioita käsitteleviä artikkeleita.[1] Lehti on ilmestynyt vuodesta 1828 lähtien, mikä tekee siitä vanhimman yhtäjaksoisesti ilmestyvän englanninkielisen aikakauslehden.[3]

The Spectator
Lehtityyppi aikakauslehti[1]
Aihealue politiikka, talous, kirjallisuus[1]
Kustantaja Spectator (1828) Ltd
ISSN ISSN 0038-6952
Levikki 54 256 (2014)[2]
Perustettu 1828[3]
Päätoimittaja Fraser Nelson[3]
Sitoutuneisuus maltillinen konservatismi[1]
Kotikunta Lontoo[3]
Kotimaa  Britannia[3]
Ilmestymistiheys viikoittain[1]
Kieli englanti[3]
Aiheesta muualla
www.spectator.co.uk

Aikaisemmin lehti oli kuuluisa oivaltavista pakinoistaan mutta sittemmin sen artikkelit ovat muuttuneet asiapitoisemmiksi. Nykyään se tunnetaan parhaiten laadukkaista kirja-arvosteluista ja huolitellusta kirjoitustyylistä. Poliittisesti se on konservatiivisempi kuin kilpailijansa The Economist ja New Statesman.[1] Lehden päätoimittajana on toiminut monia huomattavia konservatiiveja, mukaan lukien myöhempi pääministeri Boris Johnson ja entiset parlamentaarikot Iain Macleod, Ian Gilmour ja Nigel Lawson.[4]

Brittiläiset liikemiesveljekset David ja Frederick Barclay ovat omistaneet The Spectatorin vuodesta 2004 lähtien osana laajempaa Telegraph Media Group -mediakonsernia, johon kuuluvat myös suuret sanomalehdet The Daily Telegraph ja The Sunday Telegraph.[5] Lehteä pidetään poliittisesti vaikutusvaltaisena vaikka sen levikki onkin suhteellisen pieni (54 000).[1][2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g The Spectator Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.12.2014.
  2. a b The Spectator excluding Australia Consumer Magazines. Combined Total Circulation Certificate. January to June 2014. ABC. Viitattu 29.12.2014.
  3. a b c d e f About Spectator The Spectator. Viitattu 29.12.2014.
  4. Ciar Byrne: Neil takes over at ’Spectator’ and gives Boris his backing The Independent. 17.11.2004. Viitattu 30.12.2014.
  5. Media top 100 2005 – 18. Sir David and Sir Frederick Barclay The Guardian. Viitattu 30.12.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa