Avaa päävalikko
Iain Macleod kuolinvuonnaan 1970.

Iain Norman Macleod (11. marraskuuta 191320. heinäkuuta 1970) oli brittiläinen konservatiivipoliitikko, joka toimi Britannian terveysministerinä 1952–1955, työvoimaministerinä 1955–1959 ja siirtomaaministerinä 1959–1961.[1]

Iain Macleod syntyi Yorkshiren Skiptonissa lääkäriperheeseen. Poika ei menestynyt erityisen hyvin koulussa, mutta kiinnostui kirjallisuudesta ja runoudesta. Hän opiskeli historiaa Cambridgen yliopistossa 1932–1935, kehittyi huippuluokan bridgenpelaajaksi ja ansaitsi pelikilpailuilla hyvin.

Macleod valittiin parlamentin alahuoneeseen 1950 ja nimitettiin terveydenhoitoministeriksi vain kahden vuoden kuluttua, mitä pidettiin ennätyksellisenä.[1]

Siirtomaaministerinä Macleod herätti monissa konservatiivipiireissä pahennusta omaksumalla kannan, että Britannian siirtomaille on myönnettävä mahdollisimman täydellinen riippumattomuus mahdollisimman pian.[1]

Ministerintehtävien jälkeen Macleod valittiin 1961 alahuoneen konservatiiviryhmän johtajaksi.[1] Harold Macmillanin erottua pääministerin tehtävistä 1963 Macleod ei jatkanut ministerinä Alec Douglas-Homen hallituksessa 1963–1964, mutta oli mukana sen jälkeisessä varjohallituksessa konservatiivien jäädessä oppositioon.

Kesäkuussa 1970 Macleod nimitettiin valtiovarainministeriksi (Chancellor of the Exchequer) Edward Heathin hallitukseen, mutta terveysongelmat katkaisivat virkakauden jo parin viikon jälkeen. Hän kuoli sydänkohtaukseen heinäkuun lopussa, kuukauden kuluttua ministerinimityksestään.

Macleodia pidetään käsitteen stagflaatio (inflaation ja taantuman yhdistelmä) keksijänä.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Möller, Knud: ”Macleod, Iain (1913)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 119. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Iain Macleod