Teleste keskusradio
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Teleste-keskusradio. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Yhdyssanavirheistä lähtien. Myös kaikki wikilinkit puuttuvat. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Telesten sähköteknillisen tehtaan antennitekniikkatuotannon ohella valmistettiin myös keskusradioita, äänistudioita ja konserttisalien äänentoistojärjestelmiä. Nykyään Telesten äänitekniikkatuotannosta ja asennuksesta vastaa Audico.
Historia muokkaa
Teleste-keskusradion isänä voidaan pitää Pekka Valkamaa, joka asensi ja korjasi keskusradioita Oy Sähkö Ab:n palveluksessa. Hän aloitti uransa yhtiön varastomiehenä vuonna 1944 ja siirtyi pian radio-osastolle. Samassa pajassa työskenteli hänen tuleva esimiehensä ja Telesten toimitusjohtaja Olavi Ahonen. Valkaman siirryttyä Telesten palvelukseen hän ehdotti toiminnan laajentamista keskusradiotuotantoon. Ahosen hyväksyttyä ehdotuksen Valkama aloitti suunnittelun. Ensimmäinen Valkaman valmistama laite toimitettiin Piikkiön keskuskoululle vuonna 1958. Toimitusten määrän kasvaessa myös suuret hotellit kiinnostuivat Telesten tuotteista.
Rakenne muokkaa
Telesten keskusradiot olivat aluksi kaappiin sijoitettuja laitteita ja niiden vahvistimia, joilla koko keskusta ohjattiin. Kaapeissa oli radio ja magnetofoni, joista ääni ohjattiin vahvistimen kautta kaiutinlinjoihin. Myöhemmin valikoimaan lisättiin myös mahdollisuus levysoittimelle. 1970-luvun puolivälissä siirryttiin umpirakenteesta moduulirakenteeseen. Muutoksen myötä laite sai uuden ulkonäön, kun perinteisen kaappiradion sijasta keskuksen etupaneeliin lisättiin FM-moduuli. Moduulin hajotessa sen voi irrottaa ja vaihtaa uuteen hetkessä, kun umpirakennevahvistimet vaativat koneiston purkua ja useita työtunteja.
Pöytävahvistin oli rakenteeltaan sellainen, että sen pystyi tarvittaessa siirtämään käsin. Matala, neliskulmainen laatikko oli kompakti ratkaisu. Pöytävahvistin suunniteltiin kohteisiin, joissa ei vaadittu kovin suurta vahvistinta tai äänentoistoa. Näissä vahvistimissa äänilähteen sijainnilla ei ollut merkitystä, sillä tämä tekniikka vaati ainoastaan erillisen liitoksen laitteen ja vahvistimen välillä. Ensimmäiset pöytävahvistimet olivat umpirakenteisia, mutta myöhemmin nekin siirtyivät kaappivahvistimien tapaan moduulirakenteeseen. Pöytävahvistimet olivat tyyppikohtaisia tuotteita, joita oli mahdollista hankkia suoraan tehtaalta, mutta kaappivahvistimet valmistettiin tilaustyönä ostajan tarpeiden mukaisesti.
Keskukset ja sarjat muokkaa
T-sarja oli Telesten ensimmäinen 1960-lukua edustava, umpirakenteinen vahvistinsarja. Vahvistin oli väriltään harmaa ja puukylkinen. Pohja ja kansi oli valmistettu metallisesta reikäpellistä. Potentiometrit olivat lieriönmalliset ja painonapit neliskulmaiset. Pöytävahvistin sai tyyppimerkinnän Tpv-100, jonka teho oli nimensä mukaisesti 100 W ja siihen kuuluva FM/AM- ja kaiutinvalintayksikkö merkinnän Tpv-6.
D-sarja eli "Domino"-sarja koostui suurimmilta osin kaappirakenteisista ja vertikaaleista keskuksista, jotka olivat tilaustyönä tehtyjä vahvistimia. 1970-luku toi tullessaan uuden moduulirakenteen ja uuden ilmeen. D-sarjan vahvistimet olivat väriltään tummansinisiä, moduulien ala- ja yläreunassa oli hopeanvärinen raita, reunat puuta ja kannet mustaa T-sarjasta tuttua reikäpeltiä.
C-sarja toimi D-sarjan kaappien, pöytävahvistimen vaihtoehtona 70-luvulla. C-sarja palaa takaisin vanhan T-sarjan umpinaiseen rakenteeseen ja matalaan profiiliin. Kokomusta väritys kattaa koko laitteen. Vahvistin sai sarjanimekseen CAA-100.
E-sarja saapui 80-luvun alussa. Sarja palaa D-sarjan massiiviseen rakenteeseen. Laitteessa kotelon värinä on beige ja paneelin värinä toimii metallin harmaa. Painikkeet ovat neliskanttiset ja mustat, tosin potentiometrit noudattelevat lieriön muotoja. Tätä sarjaa löytyy niin pöytävahvistimena kuin kaappivahvistimenakin, joka tekee E-sarjasta laajimman Telesten valmistaman keskusradiosarjan.
Tekniikka muokkaa
Telesten keskusradiot noudattavat 100 V:n kaiutinlinjajärjestelmää. Keskukselta lähtevissä kaapeloinneissa siis 100 V/70 V jännitettä joka mahdollistaa signaalin kulkemisen pitkien matkojen päähän, ilman liiallista heikkenemistä. Kaiuttimiin asennetut muuntajat ottavat jännitteen vastaan ja muuttavat sen sopivaan arvoon (5 V).
Vahvistinkeskukset toimivat verkkojännitteellä joka ohjautuu päätevahvistimelle (100 W) tästä erkaantuu moduuleille muunnettu 24 V jännite jota sovelletaan myös kuulutusreleissä jotka ohjaavat kaiuttimissa olevaa ns. pakkosyöttöjärjestelmää joka dominoiselvennä kaiuttimista kuuluvan toisarvoisenselvennä ohjelman.
Vahvistimeen ohjelmaa syötettäessä siirtyy se ohjelman valitsimeen joka päästää signaalin eteenpäin äänenvoimakkuuden kautta äänenvärin säädöille. Säädöt muuttavat äänen diskanttia ja bassoa. Tämän jälkeen ohjelma siirtyy vahvistimeen josta vahvistettuna tullessaan se siirtyy kaiutinlinjan valintaan ja myös mahdollisesti tarkkailukaiuttimelle.
Ohjelmaan voidaan summata myös kaksi mikrofonisignaalia joiden säädöt siirretään suoraan äänenvärin säädölle ja siitä eteenpäin.