Tehdastila

kruununtila, jonka tuotolla ylläpidettiin tehdasta

Tehdastila oli entisajan Suomessa kruununtila, jonka metsät ja maakirjaverot oli varattu teollisuuslaitoksen ylläpitoon. Teollisuudenharjoittaja saattoi ostaa tehdastilan perimysmaakseen. Tilan asukas sai kuitenkin pitää sitä hallinnassaan sukupolvesta toiseen kunhan suoritti veronsa tehtaalle.[1] Tilan asukas ei saanut käyttää tilan metsää muuhun kuin kotitarvepuun ottoon eikä raivata metsään uutta peltoa ilman tehtaanomistajan lupaa, paitsi maaherran suostumuksella. Tilan metsiä käytettiin tehtaan tarpeisiin ja asukkaan suostumuksella tilan maakirjaverot tuli suorittaa puuhiilinä ja hevosajoina.[2]

Edellä on kuvattu tehdastilaa sanan ahtaammassa merkityksessä. Laveammin ymmärrettynä tehdastila tarkoitti maakirjaan tai maarekisteriin merkittyä tilaa, jota käytettiin tehdasliikkeen harjoittamiseen. Tällaisen tilan koko saattoi vaihdella pienestä palstasta kokonaiseen maatilaan. Ahtaammin ymmärretty tehdastila muodostettiin tehdastilaksi lain määräysten mukaan tai luovutettiin tehtaan käyttöön erikoissäännöksiin perustuen. Vielä 1800-luvun puolivälissä oli useita tehdastilalajeja. Tehdastiloja olivat saaneet erityisellä katselmuksella kaivokset, sulatot, kankirautalaitokset ja muut vasaristot, rautateostehtaat, sahat, tullijauhomyllyt, survin- ja vanutuslaitokset sekä vesivoimalat. Lisäksi valtionmetsistä luovutettiin laitoksille rekognitiometsiä.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Uusi tietosanakirja. Osa 20, palsta 730, hakusana tehdastila. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1965.
  2. a b Iso tietosanakirja. Osa 13, palstat 775–777, hakusana tehdastila. Helsinki: Otava, 1937.