Tauno Laurila
Tauno Valio Rafael Laurila (26. helmikuuta 1911 Vahto – 27. toukokuuta 1996) oli suomalainen metsänhoitaja ja metsäasiantuntija, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.[1]
Laurilan vanhemmat olivat rovasti Eemil Fritjof Hippolytus Laurila ja Amanda Josefina Sandelius ja puoliso vuodesta 1938 Hilkka Eeva Helena Kivilahti, aiemmin Stenvik. Laurila tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta 1932 ja valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta 1937. Virkatutkinnon hän suoritti 1938 ja antoi opettajanäytteet Tuomarniemen normaalimetsäkoulussa 1938. Laurila suoritti myös kasvatus- ja opetusopin tutkinnon Turun yliopistossa 1939.[1]
Laurila oli Tuomarniemen normaalimetsäkoulun harjoittelijametsänhoitaja 1937–1938, Metsähallituksen ylimääräinen metsänhoitaja 1938, Kurun metsäkoulun avustava metsänhoitaja 1938 ja Lounais-Suomen metsänhoitolautakunnan, vuodesta 1968 Lounais-Suomen piirimetsälautakunta, piirimetsänhoitaja 1938–1947, vt. metsänhoitaja 1945–1947, metsänhoitaja 1947–1964 ja päämetsänhoitaja 1965–1976. Laurila oli myös Varsinais-Suomen työvoimapiirin metsätöiden tarkastaja 1944–1945, liikennepiirin puutavarankuljetuspäällikkö 1944–1945 ja rappiotilalain tarkastusoikeuden jäsen 1944–1945 sekä maanhankintalain tarkastusoikeuden varajäsen 1945–1949. Loimaan maamieskoulun metsänhoidon opettajana hän toimi 1940–1948 ja Turun opettajakorkeakoulun metsänhoidon opettajana 1949–1954. Hänellä oli lisäksi useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Laurila sai metsäneuvoksen arvonimen 1967.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Kivistö, Terhi: Metsäneuvos Tauno Laurila (1911–1996). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 18.12.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ 70-vuotiaita. Maaseudun Tulevaisuus, 26.2.1981, nro 24, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.3.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Terhi Kivistö: Tauno Laurila Biografiasampo.