Lintuhämähäkit
Lintuhämähäkit eli tarantulat (Theraphosidae) on hämähäkkien heimo. Sen lajit ovat suurimpia kaikista hämähäkeistä, mutta muodostavat määrällisesti verrattain pienen osan maapallon kaikista hämähäkeistä, sillä niitä on vain noin 85 sukua ja arviolta 900 lajia, kun kaikkiaan eri hämähäkkilajeja on tunnistettu yli 45 000.
| Lintuhämähäkit | |
|---|---|
 Chilentarantula (Grammostola rosea) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Leukakoukulliset Chelicerata |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Lahko: | Hämähäkit Araneae |
| Osalahko: | Oikoleukaiset hämähäkit Mygalomorphae |
| Yläheimo: | Theraphosoidea |
| Heimo: |
Lintuhämähäkit Theraphosidae Thorell, 1870 |
| Alaheimot | |
| Katso myös | |
Lintuhämähäkkejä esiintyy niin sademetsissä kuin aavikoillakin; osa lajeista kaivaa maahan pysyvän pesän, toiset käyttävät tilapäisiä, luonnon tarjoamia suojia, ja osa elää puissa. Lintuhämähäkit käyttävät ravinnokseen kaikkia eläimiä, jotka suinkin saavat nujerrettua. Ravinto koostuu enimmäkseen hyönteisistä, mutta suurimmat lajit saattavat silloin tällöin napata jonkin pikkunisäkkäänkin tai pienen linnun[1].
Tarantula luo nahkansa kasvaessaan. Ennen nahanluontia hämähäkki on sameamman värinen ja ruokahaluton. Usein juuri ennen nahanluontia tarantula tekee seittiä ympärilleen suojakseen ja kääntyy selälleen, tullen lopulta ulos vanhasta nahastaan selkäkilpensä kautta. Nahanluontiin voi mennä noin puolesta tunnista useisiin tunteihin. Mikäli aikaa kuluu vuorokausi tai enemmän, voi tarantulalla olla vaikeuksia tulla ulos vanhasta nahastaan. Jos tarantula on menettänyt hampaansa tai jalkansa, se voi regeneroida itselleen uuden seuraavassa nahanluonnissa.[2] Tarantula on kauneimmillaan juuri nahanluonnin jälkeen, jolloin sen värit ovat kirkkaimmillaan.
Yleinen harhakäsitys on, että kaikki lintuhämähäkit olisivat ihmiselle hengenvaarallisia. Niiden myrkky on tarkoitettu halvaannuttamaan saalis ja helpottamaan ruoansulatusprosessia, mutta muutamaa sukua lukuun ottamatta ne ovat ihmiselle jokseenkin vaarattomia. Tarantula kuitenkin ennemmin pakenee paikalta, ja useimmat lajit potkivat puolustautuessaan ihoa ärsyttäviä takaruumiinsa karvoja tunkeilijaa kohti. Tämän lisäksi ne usein varoittavat uhkaajaansa nostamalla etujalkansa ilmaan ja näyttäen hampaansa ennen puremaa.[3] Mikäli lintuhämähäkki pääsee puremaan ihmistä, on reaktio hyvin samankaltainen kuin ampiaisen pistoon. Joillakin aasialaisilla lajeilla on tosin todettu olevan muita voimakkaampi myrkky.
Useimmilla lintuhämähäkeillä on varsin pitkä elinkaari. Joidenkin naaraiden tiedetään eläneen vankeudessa lähes 30 vuotta. Koiraat elävät keskimäärin muutamasta vuodesta kuuteen vuoteen. Naaraat ja koiraat voidaan erottaa toisistaan ennen sukukypsyyttä tarkistamalla nahanluonnin yhteydessä luotu nahka, mutta tämä voi vaatia harjoittelua. Sukukypsän koiraan raajat ovat usein hieman pidemmät ja ohuemmat kuin naaraan, ja koiraan pedipalpien päähän muodostuu pullistumat, joissa on koiraan spermasäiliöt. Lajikohtaisesti joissain lajeissa naaraan ja uroksen väritys eroavat toisistaan, sekä sukukypsän koiraan etummaisiin jalkoihin ilmestyy koukut toisen nivelen kohdalle. Naaraiden takaruumis on pyöreämpi ja kokonaisuus massiivisempi.[2]
Lintuhämähäkit terraarioeläiminä muokkaa
Terraarioeläimenä pidetään jo yli sataa tarantulalajia. Lemmikkeinä pidetyt tarantulalajit on jaettu levinneisyyden mukaan kahteen osaan; vanhan ja uuden maan lajeiksi.[3] Suosittuja lemmikkeinä pidettyjä lajeja ovat esimerkiksi Grammostola rosea, Grammostola pulchra, Brachypelma smithi, Brachypelma vagans, Brachypelma boehmei, Brachypelma emilia, Avicularia versicolor, Avicularia metallica, Chromatopelma cyaneopubescens, Aphonopelma seemanni, Acanthoscurria geniculata, Lasiodora parahybana ja Theraphosa blondi.
Tarantulasta ei tule kesyä lemmikkiä. Mitä vähemmän sitä käsitellään, sitä paremmin se voi. Hämähäkki viihtyy hämärässä ja lämpimässä. Käsittely taas aiheuttaa sille stressiä, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa hämähäkin kuolemaan. Jos tarantulaa lemmikkinään pitävä ei tiedä, kuinka itse reagoi sen puremaan tai kosketukseen, on parempi olla käsittelemättä sitä. Lattialle pudottamisesta seuraa helposti tarantulan takaruumiin repeäminen tai hämähäkin kuolema.
Tarantella-nimitys muokkaa
Lintuhämähäkeistä on toisinaan käytetty nimitystä tarantella. Tarantellalla voidaan kuitenkin tarkoittaa myös Etelä-Euroopassa elävää, juoksuhämähäkkien heimoon kuuluvaa tarantelia eli provencentarantelia (Lycosa tarantula, syn. Lycosa narbonensis). Se on saanut nimensä italialaisen Taranton kaupungin mukaan, joka puolestaan on nimetty kreikkalaisen tarujen sankarin, Taraksen mukaan. Tarantella on myös vanha, nopeatempoinen napolilainen kansantanssi sekä kangastyyppi.[4] Epäselvyyksien välttämiseksi suositellaan suomen kielessä käytettäväksi Theraphosidae-heimon hämähäkeistä nimitystä lintuhämähäkit.
Alaheimoja muokkaa
Incertae sedis -suvut:
Lähteet muokkaa
- ↑ Goliath Birdeater Animals. 17.12.2018. Viitattu 11.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Faunatar: Tarantulat faunatar.fi. Arkistoitu 1.12.2020. Viitattu 11.5.2020.
- ↑ a b Hämähäkkieläimet | Faunatar www.faunatar.fi. Arkistoitu 21.9.2020. Viitattu 11.5.2020.
- ↑ Herppi.net - keskustelu tarantulasta ja tarantelista
- ↑ The Tarantula Subfamilies/Genera List arachnophiliac.com. Viitattu 11.5.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Stanley A. Schultz & Marguerite J. Schultz: Spiders, Calgary (englanniksi)
- Encyclopedia of Life (EOL): Theraphosidae (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Theraphosidae (TSN 847765) itis.gov. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Kothe, Hans W: Lintuhämähäkit. 120 s. Verkkokaupassa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Stanley A. Schultz & Marguerite J. Schultz: The Tarantula Keeper's Guide. 296 s.