Tapani III
Tapani III (unk. IlI. István); (kesä 1147 – 4. maaliskuuta 1172) oli Unkarin kuningas vuosina 1161–1172.[1]
Suku ja lapsuus
muokkaaTapani III oli Árpád-sukuisen kuningas Géza II:n ja Kiovan suuriruhtinaan Mstislav I Suuren tyttären Efrosinja Mstislavnan (n. 1130 – n. 1193) vanhin poika. Hänellä oli ainakin kolme veljeä, Béla, Géza ja Árpád, ja useita sisaria. Veljistä Árpád kuoli lapsena, mutta Béla nousi myöhemmin merkittäväksi kuninkaaksi (Béla III), ja Gézakin kilpaili kruunusta veljiensä kanssa. Vallasta kamppailivat myös Tapani III:n isän veljet László (vastakuninkaana Ladislaus II) ja István (vastakuninkaana Tapani IV), jotka eivät olleet tyytyneet Géza-kuninkaan rinnalla saamaansa herttuan arvoon ja asemaan.[2][3]
Tapanin syntyessä kesällä 1147 toisen ristiretken joukot kulkivat Unkarin halki, ja Tapanin kummina oli ranskalaisia joukkoja johtanut kuningas Ludvig VII. Nimensä poika sai luultavimmin Tapani I Pyhän mukaan, jota kuningas Géza suuresti ihaili. Vuonna 1152 erään ylhäisönaisen testamentti päivättiin ”Herramme lihaksi tulon 1152. vuonna, kun Géza hallitsi poikansa, prinssi Istvánin kanssa”, mikä viitannee siihen, että Géza oli virallisesti julistanut viisivuotiaan poikansa kruununperilliseksi.[3]
Géza halusi varmistaa kruununperimyksen ennen kaikkea siksi, että noihin aikoihin vielä kuningas Kálmánin pojaksi itseään väittävä Boris, Kiovan Vladimir II Monomahin tyttärenpoika, vaati Unkarin kruunua itselleen. Muutamaa vuotta myöhemmin vallankaappausta yrittivät myös Gézan veljet, ensin István vuonna 1157, sitten László vuoden 1160 tienoilla. Molemmat pakenivat yritystensä epäonnistuttua Bysanttiin, missä keisari Manuel Komnenos havitteli Unkaria vasallivaltiokseen.[3]
Kuningas
muokkaaGéza II kuoli 31. toukokuuta 1162 vain 32-vuotiaana, ja muutaman päivän päästä tuskin 15-vuotias Tapani kruunattiin Unkarin kuninkaaksi. Vain kuusi viikkoa myöhemmin hänen setänsä László saapui Unkarin kaakkoisrajoille bysanttilaiset joukot mukanaan. Enemmistö valtakunnan ylimyksistä asettui Lászlón puolelle, ja Tapani joutui vetäytymään Pozsonyn linnaan setänsä Ladislaus II:na hallitessa suurinta osaa Unkarista.[3]
Ladislaus II kuoli tammikuussa 1163 hallittuaan alle vuoden, ja häntä seurasi hänen nuorempi veljensä István, vastakuninkaana Tapani IV. Tässä vaiheessa Unkarin ylimykset olivat jo pettyneet avoimesti Bysantin vaikutusvallan alaiseen kuninkaaseen, ja toisaalta Tapani III oli saanut tuekseen Saksan Fredrik Barbarossan. Saksalaisten palkkasoturien vahvistamina Tapani III:n joukot voittivat hänen setänsä armeijan 19. kesäkuuta 1163 Székesfehérvárin lähistöllä käydyssä taistelussa. Hävinnyt vastakuningas päästettiin poistumaan maasta.[3]
Nuori Tapani III sai kuninkaana tärkeää taustatukea äidiltään, leskikuningatar Efrosinjalta, sekä oppineelta Esztergomin arkkipiispa Luukkaalta (unk. Lukács), joka oli ollut jo hänen isänsä neuvonantaja. Efrosinjan ansiona on pidetty erityisesti liittolaisuussuhteiden rakentamista Saksan ja sen liittolaisen Böömin kanssa.[3]
Tapani III onnistui torjumaan Bysantin keisarin valloituspyrkimykset, mutta joutui lopulta antamaan periksi ja luovuttamaan Bysantille osia Kroatiasta ja Dalmatiasta vuonna 1167. Samana vuonna hän teki rauhan myös Venetsian kanssa, mikä lopetti kiistan Zadarin (unk. Zára) kaupungista.[3] Paavi Aleksanteri III:n kanssa hän pääsi vuonna 1169 sopimukseen, joka lopetti Unkarin kuninkaiden ja paavinistuimen pitkällisen kiistan piispojen nimittämisestä ja kuninkaan oikeudesta käyttää kirkon omaisuutta.[3]
Tapani III:tta on pidetty Unkarin ensimmäisenä kaupunkeja suosineena kuninkaana. Hän antoi Székesfehérvárin kaupungin ulkomaalaisille porvareille erityisoikeuksia, ja tämä "Fehérvárin oikeus" toimi osaltaan mallina Unkarin keskiajan kaupunkien oikeusjärjestelmää kehitettäessä.[3]
Tapani III kuoli nuorena, vain 25-vuotiaana, 4. maaliskuuta 1172. Kuolemansyyksi on epäilty myrkyttämistä ja myrkyttäjäksi jotakuta Tapanin nuoremman veljen, Bysantin hoviin kasvatettavaksi lähetetyn Bélan käskyläistä. Tapani III haudattiin Esztergomiin pienenä kuolleen Béla-poikansa rinnalle. Hänen kuolemansa käynnisti veljien Bélan ja Gézan kesken valtataistelun, jonka voitti Béla.[3]
Avioliitto ja jälkeläiset
muokkaaTapani III oli kihloissa Galitsian ruhtinaan Jaroslav Vladimirkovitš Osmomyslin tyttären kanssa, mutta kihlaus tai avioliitto purettiin ja morsian lähetettiin takaisin isänsä luokse. Tämän jälkeen, vuonna 1166[3] tai 1168[4] Tapani solmi avioliiton Agneksen (n. 1151/54 – 13. tammikuuta 1182) kanssa, joka oli Itävallan ensimmäisen herttuan Henrik II Jasomirgottin ja bysanttilaisen prinsessa Theodora Komnenen ainoa tytär. Prinsessa Theodoran isoisä oli keisari Johannes II Komnenos ja isoäiti Unkarin prinsessa Piroska eli keisarinna Irene, joka oli Ladislaus I Pyhän ja kuningatar Adelheid Schwabialaisen tytär.[4] Tapanin ja Agneksen avioliitosta syntyi poika Béla, joka kuoli jo pienenä.[3]
Kuningatar Agnes oli miehensä kuollessa raskaana ja lähti leskeksi jäätyään takaisin Itävaltaan. Siellä hän synnytti toisen pojan, jonka myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Agnes avioitui uudelleen vuonna 1173 Kärntenin herttua Hermann II:n (k. 1181) kanssa. Heille syntyivät pojat Ulrich II (s. 1176) ja Bernhard II (s. 1180), jotka olivat vuorollaan Kärntenin herttuoita.lähde?
Lähteet
muokkaa- ↑ Pal Engel et al.: The realm of St. Stephen: a history of medieval Hungary, 895-1526, s. 52. I.B.Tauris, 2005. ISBN 978-1850439776 (englanniksi)
- ↑ Stephen III | king of Hungary | Britannica www.britannica.com. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”III. István”, Az Árpád-házi uralkodók. Interpress Kiadó, 1988.
- ↑ a b Chapter 5. MAGYAR PRINCES of HUNGARY from [900, KINGS of HUNGARY 1000-1301 (ARPÁD)] fmg.ac.
|
Edeltäjä: Géza II |
Unkarin kuningas 1161–1172 |
Seuraaja: Ladislaus II Béla III |