Tampere Filharmonia

suomalainen sinfoniaorkesteri

Tampere Filharmonia (engl. Tampere Philharmonic Orchestra) on 97 muusikon vahvuudellaan ainoa täysimittainen suomalainen sinfoniaorkesteri pääkaupungin ulkopuolella. Orkesterin taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina aloitti kesällä 2023 Matthew Halls.[1]

Historia muokkaa

Tampere Filharmonian historia alkaa vuoden 1930 tammikuussa, jolloin Tampereen orkesteriyhdistyksen ylläpitämä Tampereen orkesteri aloittaa toimintansa. Ensimmäinen konsertti pidettiin loppiaisena 6. tammikuuta 1930 Raatihuoneen salissa, josta tuli orkesterin pääkonserttipaikka. Orkesteria johti Elias Kyander (vuodesta 1934 nimellä Kiianmies), joka oli kaupungin vastanimetty soiton- ja laulunjohtaja.[2] Ensimmäisen ammattikapellimestarin orkesteri sai vuonna 1932, jolloin Eero Kosonen aloitti tehtävässä. Tuolloin orkesterissa oli 35 muusikkoa, joista viisi oli ammattilaista. Sotavuosina 1939-1944 neljä muusikkoa kaatui sodassa ja kaksi loukkaantui niin, etteivät pystyneet soittamaan. Orkesteri kuitenkin toimi myös sotavuodet. [3]

Vuonna 1947 orkesteri tuli Tampereen kaupungin omistukseen ja sen nimeksi tuli Tampereen kaupunginorkesteri. Kun virat vakinaistettiin vuonna 1950, oli orkesterissa 43 muusikkoa. Vuonna 1960 orkesteri siirsi konserttinsa juuri valmistuneeseen Tampereen yliopiston juhlasaliin. Eero Kosonen jäi vuonna 1969 eläkkeelle, oltuaan kapellimestarina kaikkiaan 37 vuotta.[3] 1970-luvulla yleisömäärät lisääntyivät konserteissa. Kun vuonna 1969 kuulijoita konserteissa oli noin 9 000, oli heitä vuonna 1979 jo yli 35 000. Vuonna 1979 muusikoita oli 58.[2] Vuonna 1990 valmistui Suomen suurin konserttisali Tampere-talo, josta tuli orkesterin uusi pääesiintymispaikka. Samana vuonna orkesteri aloittaa myös säännöllisen levyttämisen. Vuonna 1998 virolaisen ylikapellimestari Eri Klasin kaudella orkesterin koko kasvatettiin täyden sinfoniaorkesterin mittoihin. [3]

Ohjelmistoa muokkaa

Sinfoniakonserttien lisäksi Tampere Filharmonialla on oma kamarimusiikkisarja, Faunien iltapäivä. Lisäksi se esiintyy vuosittain Tampereen Oopperan produktioissa, sekä soittaa balettiesityksissä.[2] Lisäksi se konsertoi Tampere Biennalessa. Orkesteri tunnetaan lapsille ja nuorille suunnatun musiikkikasvatustoiminnan edelläkävijänä, jolla on Suomen ensimmäinen orkesterin nuorisoklubi.

Vierailuja muokkaa

Kotimaan vierailuesiintymisten lisäksi orkesteri on konsertoinut Pohjoismaissa, Virossa, Englannissa, Saksassa, Hollannissa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Ensimmäisen ulkomaisen esiintymismatkansa orkesteri teki Tukholmaan ja Norrköpingiin vuonna 1979. Vuonna 2017 oli viiden konsertin kiertue Japanissa [2] ja vuonna 2019 kaksi konserttia Ranskan radion musiikkijuhlilla (Le Festival Radio France Occitanie Montpellier) Ranskan Montpellierissä.[4]

Levytyksiä muokkaa

Ensimmäisen levynsä orkesteri teki vuonna 1979.[2] Tuoreimmat yli 50 levytyksestä sisältävät mm. George Enescun, Jouni Kaipaisen, Uljas Pulkkiksen ja Einojuhani Rautavaaran teoksia. Levytykset ovat keränneet tunnustusta ja useita palkintoja, mm. viisi Cannes Classical -palkintoa. Peteris Vasksin toisen sinfonian levytys sai Cannes Classical Disc of the Year 2004 -erikoispalkinnon ja Tiensuu-levy keväällä 2007 ensi kertaa jaetun klassisen musiikin Emma-palkinnon. Rautavaaran Kaivos-oopperan ensilevytys nimettiin vuoden 2012 Grammy-palkintoehdokkaaksi. Uljas Pulkkiksen musiikkia sisältänyt levytys valittiin Yleisradion Vuoden 2011 levyksi.[5]

Kapellimestarit muokkaa

Kapellimestarit muokkaa

Ylikapellimestarit muokkaa

Huomionosoituksia muokkaa

Eri Klas on Tampere Filharmonian kunniakapellimestari ja Jouni Kaipainen sen nimikkosäveltäjä.

Lähteet muokkaa

  1. Tampere Filharmonian seuraava ylikapellimestari on Matthew Halls 20.9.2022. Tampere. Viitattu 17.8.2023.
  2. a b c d e Korhonen, Kimmo: 90-vuotias Tampere Filharmonia Tampere Filharmonia. Viitattu 8.2.2020.
  3. a b c Hautala, Harri: Eero Kosonen teki Tampereen kaupunginorkesterin johtajana täysin lyömättömän ennätyksen – Legendaarinen kapellimestari antoi Aamulehdelle harvinaisen haastattelun vain vähän ennen kuolemaansa 8.1.2020. Aamulehti. Viitattu 8.2.2020. [vanhentunut linkki]
  4. JULKINEN HARJOITUS Tampere Filharmonia. Viitattu 8.2.2020. [vanhentunut linkki]
  5. Biografia Tampere Filharmonia. Viitattu 8.2.2020.

Aiheesta muualla muokkaa