Talcott Parsons
Talcott Edgar Frederick Parsons (13. joulukuuta 1902 Colorado Springs, Colorado, Yhdysvallat – 8. toukokuuta 1979 München, Saksan liittotasavalta[1]) oli yhdysvaltalainen sosiologi. Häntä on sanottu modernin sosiologian kätilöksi.lähde? Hän edustaa sosiologian konservatiivista suuntaa[2].
| Talcott Parsons | |
|---|---|
 Talcott Parsons |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. joulukuuta 1902 Colorado Springs, Colorado, Yhdysvallat |
| Kuollut | 8. toukokuuta 1979 (76 vuotta) München, Saksan liittotasavalta |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Edgar Salin |
| Instituutti | Harvardin yliopisto |
| Oppilaat | Jeffrey C. Alexander |
| Tutkimusalue | sosiologia |
TaustaMuokkaa
Parsons opiskeli biologiaa ja filosofiaa Amherst collegessa Massachusettsissa. Hän jatkoi opintojaan Lontoossa ja Heidelbergissä, jossa hän osallistui niin sanotun Weberin piirin toimintaan. Vuonna 1931 hän aloitti professorina Harvardin yliopistossa, jossa hän teki pääosan elämäntyöstään. [1]
Rakenteellinen funktionalismiMuokkaa
Parsons tunnetaan rakenteellisen funktionalismin johtavana teoreetikkona. Funktionalismin aloittajana taas pidetään Émile Durkheimiä (1858–1917). Parsonsin teorian mukaan kaikilla sosiaalisilla järjestelmillä on omia tarpeitaan eli funktionaalisia välttämättömyyksiä, jotka on kyettävä tyydyttämään tasapainon säilymisen vuoksi.[1]
Toisistaan riippumattomia funktionaalisia välttämättömyyksiä Parsons luettelee neljä, joista käytetään kirjainyhdistelmää A.G.I.L. Kirjain A (adaptation) merkitsee resurssien ja varojen keruuta, G (goal attainment) päämääriin pääsemistä ja niitä koskevaa päätöksentekoa, I (integration) kiinteyden ylläpitämistä ja L (latency) jatkuvuuden ylläpitämistä ja jännitysten laukaisemista. Parsonsin AGIL-mallia on kritisoitu varsin staattiseksi, kulttuurisidonnaiseksi ja epähistorialliseksi.[3]
Sosiaalinen järjestelmä muodostuu Parsonsin mukaan persoonallisuus-, kulttuuri- ja sosiaaliosista. Kehittämässään oppirakenteessa Parsons päätyi korostamaan, että yksilöiden sisäistämät sosiaaliset normit ja sosiaaliset instituutiot ovat ratkaisevan tärkeitä sosiaalisen järjestelmän toimintakyvylle. [1]
Oikeussosiologiassa katsotaan, että lain ristiriidattomuus on Parsonsin mukaan oikeusjärjestelmän tehokkaan toiminnan tärkein kriteeri. Oikeuden toimivuus edellyttää hänen mukaansa neljän ongelman ratkaisua: legitimaatio-ongelman, tulkintaongelman, sanktio-ongelman, sekä toimivaltaongelman.lähde?
ToimintateoriaMuokkaa
Parsons pyrki rakentamaan yleisen toimintateorian, joka samalla olisi uuskantilaiseen filosofiaan pohjautuva voluntaristinen vastine 1930-luvun positivistiselle ajattelulle. Sosiaalisen toiminnan keskeiset osatekijät ovat hänen mukaansa toimiva yksilö (aktori), tämän päämäärä (tavoite), siihen käytettävät keinot, tilanne, (yksilön ja ympäristön) rajoitukset sekä päämäärien ja keinojen valintaa ohjaavat sosiaaliset normit. Pääosin Parsons kehitteli teoriaa vuosina 1963–1975 julkaisemissaan toisiaan täydentävissä artikkeleissa. Näin syntynyt teoreettinen malli on sekä käsitteiltään että tehtyjen yleistysten osalta varsin abstrakti. [1]
Parsonsin vaikutus tieteeseenMuokkaa
Parsonsin vaikutus sekä amerikkalaiseen että eurooppalaiseen sosiologiseen tutkimukseen on varsin suuri. Hänen oivalluksiaan, analyysejaan ja varsinkin hänen kehittämäänsä käsitteistöä käytetään laajasti. Vaikka häntä on paljon myös kritisoitu, on hän ilmeisesti antanut enemmän herätteitä sosiologiseen keskusteluun kuin kukaan muu viime vuosikymmenten sosiologi.[1]
TeoksetMuokkaa
Parsons kirjoitti yhteensä yli 150 kirjaa ja artikkelia. Niistä huomattavimpia ovat:
- The Structure of Social Action, 1937
- Essays in Sociological Theory, Pure and Applied, 1942
- The Social System, 1951
- Economy and Society. A Study in the Integration of Economic and Social Theory, 1956 (yhdessä Neil J. Smelserin kanssa).
- Sociological Theory and Modern Society, 1968
- Politics and Social Structure, 1969
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e f Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10274–10275, art. Parsons, Talcott. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
- ↑ Prew, Paul: Types of Sociology Minnesota State University (Web Archive 2016). Arkistoitu 24.4.2016. Viitattu 14.1.2022.
- ↑ Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen: "Sosiologia", sivu 91. WSOY, 2004.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Gerhardt, Uta: The Social Thought of Talcott Parsons: Methodology and American Ethos. Farnham: Ashgate, 2011. ISBN 978-1-4094-2767-4.