Voluntarismi

Voluntarismi (lat. voluntas, ”tahto”, ”halu”; myös ”mielivaltaisuus”) on filosofinen koulukunta, joka pitää tahtoa eli pyrkimistä ihmisen ymmärryksen perustana (tieto-opillinen voluntarismi, vastakohtana intellektualismille ja emotionalismille), kaiken kaikkein syvimpänä olemuksena ja koko todellisuuden syynä (metafyysinen voluntarismi) tai ihmisen mielen peruskykynä, jossa ajattelu ja tunteet kuuluvat tahdolle (psykologinen voluntarismi).

Termin voluntarismi esitteli filosofiseen kirjallisuuteen ensimmäisenä Ferdinand Tönnies ja sitä ovat käyttäneet erityisesti Wilhelm Wundt ja Friedrich Paulsen.

Keskiajan voluntarismiMuokkaa

Keskiajan filosofian voluntarismi yhdistetään ennen kaikkea Johannes Duns Scotukseen. Sen katsotaan painottaneen Jumalan tahtoa ja ihmisen tahdon vapautta.

Metafyysinen voluntarismiMuokkaa

Metafyysisen voluntarismin keskeinen toimija on ollut Arthur Schopenhauer. Hänen ajattelussaan tahto ei ole järjellinen, vaan enemmänkin järjetön, hyödytön ja synkkä vietti, johon nähden äly muodostaa toissijaisen ilmiön. Tahto oli hänen mukaansa kaiken olemassaolon ydin ja luonto.

Tämä määrittely on vaikuttanut muiden muassa Friedrich Nietzscheen (tahto valtaan), Eduard von Hartmanniin, Sigmund Freudiin ja elämänfilosofiaan.

PolitiikkaMuokkaa

"Politiikka on tahdon asia"Muokkaa

Politiikassa voluntarismilla voidaan tarkoittaa käsitystä, että politiikka on tahdon asia eli että tavoitteet voidaan saavuttaa tahdonvaraisella toiminnalla.[1]

LibertarismiMuokkaa

Politiikassa voluntarismi on myös libertaarinen oppi, jonka mukaan ihmisen toiminnan tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Sana voluntarism tai voluntaryism esiintyi englannin kielessä jo 1830-luvulla merkityksessä 'periaate, että kirkon tai koulujen tulisi olla itsenäisiä valtiosta ja vapaaehtoisen tuen varassa'. Vuonna 1982 anarkistit George Smith, Wendy McElroy ja Carl Watner alkoivat julkaista lehteä The Voluntaryist. Heidän ajatteluunsa kuuluu, että valtio, armeija, vaalipolitiikka kuten äänestäminen ja oppivelvollisuus ovat pahasta; vapaa kasvatus, vapaaehtoinen yhteisöllisyys ja perhe ja aseenkannon vapaus hyvästä. [2]

LähteetMuokkaa

  1. Oittinen, Vesa: Mitä taistolaiset oikeasti ajattelivat? Sosialismi.net.
  2. Watner, Carl: On the History of the Word "Voluntaryism" Voluntaryist.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): Voluntarism The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)