Oikeussosiologia on yksi sosiologian erityisalue. Oikeussosiologiassa tarkastellaan oikeudellisten ja muiden yhteiskunnallisten ilmiöiden välisiä rakenteellisia ja historiallisia yhteyksiä ja sitä kautta pyritään näiden ilmiöiden yhteiskuntateoreettiseen selittämiseen ja tulkintaan.[1] Oikeuden tutkiminen yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta lähtee ajatuksesta, että oikeus ja yhteiskunta ovat monella tasolla kietoutuneet toisiinsa.

Oikeussosiologista tutkimusta lähellä ovat oikeuspoliittinen, kriminologinen ja kriminaalipoliittinen tutkimus. Näitä tutkimusaloja ei voikaan aina selkeästi erottaa toisistaan.[2]

Oikeussosiologia tutkimussuuntauksena muokkaa

Yleistä muokkaa

Oikeussosiologia on monitieteinen tutkimusala, joka sijoittuu oikeustieteen, yleisen yhteiskuntatieteen ja sosiologian välimaastoon. Oikeussosiologia voidaan määritellä tutkimussuuntaukseksi, jossa tutkitaan oikeudellisten käytäntöjen, instituutioiden, oikeudellisen doktriinin ja niihin liittyvän yhteiskunnallisen kontekstin välisiä suhteita.[3] Oikeutta tutkitaan siis yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Oikeuden tutkimiseen sovelletaan tällöin yhteiskuntatieteiden yleisiä metodeja.

Oikeussosiologian tutkimus ja opetus on vaihtelevasti organisoitu eri maissa: joissakin maissa se on osa yhteiskuntatieteitä ja toisissa osa oikeustieteitä. Lisäksi oikeussosiologian professoreiden taustakoulutus vaihtelee maittain.[4] Organisoinnilla ei ole yksiselitteistä paikkaa.

Tutkimuskohteet muokkaa

Oikeussosiologia tutkii muun muassa tuomioistuinten toimintaa käytännössä, lainvalmistelua, konfliktinratkaisua ja juridista professiota. Oikeussosiologinen tiedonintressi vaihtelee oikeuden ja yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen tutkimisesta siihen, miten ja millaiseksi oikeus oikeudellisissa käytännöissä rakentuu.

Yhteiskunnalliset (oikeudelliset) käytännöt ovat toimintaa, jossa oikeussubjekti osallistuu oikeusnormien käytännön toteuttamiseen, kuten avioliitto.[5]

Tehtävä muokkaa

Oikeussosiologian tehtävä on kehittää yleisiä teorioita, jotka selittävät oikeuteen liittyviä sosiaalisia prosesseja. Toinen tehtävä on alan sosiaalisten tekijöiden ja muuttujien keskinäisten suhteiden empiirinen tutkimus ja analyysi. Keskeisellä sijalla tällöin on ilmiöiden syiden ja seurausten selittäminen.[6] Oikeussosiologisessa tutkimuksessa oikeus määritellään yleensä laajasti. Voimassa olevan virallisen oikeuden lisäksi tutkimus voidaan samanaikaisesti ulottaa myös erilaisiin epävirallisiin menettelyihin ja käytäntöihin viralliskoneiston ulkopuolelle. Suuntaukselle ominaista on myös se, ettei siinä sitouduta oikeudellisiin käsitteisiin tai oikeudelliseen tapaan hahmottaa maailmaa.[7]

Oikeussosiologian teoriasuuntauksia muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Ervasti, Kaijus: Oikeussosiologia tutkimussuuntauksena. Julkaistu teoksessa Oikeussosiologiaa ja kriminologiaa. Turun yliopisto, 2006.

Viitteet muokkaa

  1. Laitinen, Ahti: Oikeussosiologian perusteet. Turun yliopisto, 2002.
  2. Ervasti, s. 31.
  3. Ervasti, Kaijus: Laki, konflikti, tuomio. Edita.
  4. Ervasti, s. 20–21.
  5. Tuori, Kaarlo: Oikeuden kahdet kasvot tieteessatapahtuu.fi. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 1.5.2015.
  6. Ervasti, s. 27.
  7. Ervasti, s. 29–30.

Aiheesta muualla muokkaa