Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo kasvisuvusta. Takiainen oli myös suomalainen yhtye.

Takiaiset (Arctium) on kasvisuku asterikasvien heimossa. Siihen kuuluu 11–13 lajia risteymälajeja lukuun ottamatta. Suvun tieteellinen nimi Arctium tulee kreikan kielen karhua tarkoittavasta sanasta arktos.[1][2]

Takiaiset
Isotakiainen (Arctium lappa)
Isotakiainen (Arctium lappa)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Yläkaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Carduoideae
Tribus: Cardueae
Suku: Takiaiset Arctium
L.
Tyyppilaji
  • isotakiainen Arctium lappa L. (1753)
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Takiaiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Takiaiset Commonsissa

Sisällysluettelo

TakiaislajejaMuokkaa

TuntomerkkejäMuokkaa

Pohjoismaissa ja Suomessa esiintyy neljä takiaislajia. Ne ovat kaksivuotisia suuria vankkajuurisia ruohoja. Niiden varsi on tukeva ja haarova, lehdet isolapaiset ja pehmeät. Takiaisten mykeröjen kehto on pallomainen ja täynnä liikkuviin otuksiin tarttumista auttavia koukkuja. Pohjoismaiden takiaiset risteytyvät helposti keskenään. Suomen neljästä lajista iso-, pikku- ja seittitakiainen ovat ihmisen asumilla paikoilla kasvavia muinaistulokkaita ja lehtotakiainen harvinainen alkuperäinen lehtokasvi aivan lounaassa.[3][4]

LähteetMuokkaa

  1. Den virtuella floran: Kardborrar (Arctium L.) (ruotsiksi)
  2. The Plant List: Arctium Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)
  3. a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 638. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  4. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Seittitakiaisen seittikarvaisia mykeröjä.