Taisto Olavi Lehti
Taisto Olavi Lehti (4. kesäkuuta 1915 Vaasa[1] – 17. helmikuuta 2007 Helsinki[2]) oli suomalainen upseeri, joka toimi Kainuun prikaatin komentajana.[1]
Olavi Lehden vanhemmat olivat vahtimestari Kaarlo Lehti ja Suoma Mattila. Hänen puolisonsa vuodesta 1943 oli Synnöve Sandström.[1]
Lehti tuli ylioppilaaksi Porin yhteislyseosta 1936 ja valmistui Kadettikoulusta 1941. Sotakorkeakoulun hän suoritti 1950 ja Maanpuolustuskurssin 1961. Talviosodassa Lehti toimi nuorempana upseerina PPP6:ssa Suomussalmella, jatkosodassa komppanianpäällikkönä ja pataljoonankomentajan apulaisena Jääkäripataljoona 4:ssä ja Jääkäripataljoona 5:ssä. Lehti, joka haavoittui kahdesti, osallistui myös Lapin sotaan viimeksi mainitussa joukko-osastossa.[1] Taistelujen jo tauottua hän sai vielä käskyn käydä yksinään hiihtäen Nuorgamissa varmistamassa, että saksalaiset olivat lähteneet Suomen alueelta.[2]
Sotien jälkeen Lehti toimi muun muassa toimistoupseerina ja -päällikkönä sekä osastopäällikkönä useiden eri joukko-osastojen esikunnissa ja Pääesikunnassa, mutta myös Karjalan jääkäripataljoonan komentajana 1962–1965 ja Kainuun prikaatin komentajana 1967–1971 eversti Kalle Karttusen jälkeen. Viimeksi hän toimi sotilasasiamiehenä Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuodesta 1971 vuoteen 1975, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.
Lehti ylennettiin reservin vänrikiksi 1937, reservin luutnantiksi 1940, luutnantiksi 1941, kapteeniksi 1943, majuriksi 1953, everstiluutnantiksi 1959 ja everstiksi 1965.[1]
Lehti oli Ratsastajaliiton toiminnanjohtaja 1976–1981.[1] Hän julkaisi Esko Pihkon kanssa Jääkäripataljoona 4:n eli Hämeen jääkäripataljoonan historiateoksen Jääkärit eteen (2002).[2]