Wikipedia

Tainaron (kaupunki)

antiikin aikainen kaupunki Lakoniassa Kreikassa

Tainaron (m.kreik. Ταίναρον, lat. Taenarum) oli antiikin aikainen kaupunki Lakoniassa Kreikassa.[1][2][3] Se sijaitsi Tainaronin niemen kärjessä nykyisen Anatolikí Mánin kunnan alueella.[4][5][6]

Tainaron
Ταίναρον
Tainaronin arkeologista aluetta.
Tainaronin arkeologista aluetta.
Sijainti

Tainaron
Koordinaatit 36°24′06″N, 22°29′12″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Kokkinógeia, Anatolikí Máni, Lakonia, Peloponnesos
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Alue Lakonia
Aiheesta muualla

Tainaron Commonsissa

Maantiede muokkaa

Tainaronin kaupunki sijaitsi sille nimen antaneella Tainaronin niemellä (nyk. Taínaro eli Matapás) Peloponnesoksen niemimaan ja samalla koko Manner-Kreikan eteläkärjessä. Tainaronin niemenkärki yhdistyy muuhun niemeen kannaksen välityksellä. Sen kummallekin puolelle muodostuu lahti, joista lännenpuoleinen tunnetaan nykyisin Marmárin lahtena ja idänpuoleinen nimellä Pórto Kágio (alun perin venetsialaisten Porto Quaglio). Niemen itärannikolla Pórto Kágion eteläpuolella on lisäksi kaksi muuta luonnonsatamalahtea, Vathý sekä Asómatos eli Kistérnes.[2][3]

 
Tainaronin Poseidonin temppelin ja sen paikalle rakennetun kirkon rauniot.

Pausaniaan mukaan Tainaronilla oli kaksi satamaa, joista toinen tunnettiin nimellä Akhilleuksen satama (ὁ λιμὴν Ἀχίλλειος, ho limēn Akhilleios) ja toinen nimellä Psamathus (Ψαμαθοῦς).[2] Myös Pseudo-Skylaks mainitsee nämä satamat, ja sanoo niiden sijainneen toisiaan vastakkain. Strabon mainitsee vain jälkimmäisen sataman ja käyttää siitä nimeä Amathus (Ἀμαθοῦς).[7] Toinen satamista oli oletettavasti nykyisessä Pórto Kágion lahdessa ja toinen Vathýn lahdessa. W. M. Leake arveli aikanaan Pórto Kágiota Psamathukseksi ja Vathýa Akhilleuksen satamaksi, kun taas Morean tutkimusretken tehneiden ranskalaisten johtopäätös oli päinvastainen. Antiikin aikaisten lähteiden perusteella Psamathus vaikuttaa olleen merkittävämpi paikka ja Tainaronin kaupungin keskeisin asutuskeskus, ja näin vaikuttaisi sijainneen Pórto Kágiossa, joka on jäänteiden perusteella ollut historiassa aina merkittävämpi paikka.[3][8] Jos Psamathus oli Pórto Kágiossa ja Pseudo-Skylaksin sanoma otetaan kirjaimellisesti, Akhilleuksen satama olisi tällöin ollut Marmárissa, ja näin asian tulkitsi Ernst Curtius. Marmárin lahti vaikuttaa kuitenkin huonolta merkittäväksi satamaksi.[3]

 
Roomalaisen kylpylän rauniot ilmakuvassa.

Tainaronin kaupungista ja niemen kärjestä luoteeseen, niemen länsirannikolla noin 40 stadioninmitan eli kahdeksan kilometrin päässä, sijaitsi roomalaisella kaudella Kainepolis (”Uusi kaupunki”) eli Tainaros, joka oli siis ikään kuin ”Uusi Tainaron”. Sitä ei tule sekoittaa alkuperäiseen Tainaronin kaupunkiin.[1][2]

Historia muokkaa

Kreikkalaisessa mytologiassa Tainaronin perustajana pidettiin heeros Tainarosta, joka oli eri myyttiversioissa joko Zeuksen tai Ikarioksen tai Elatoksen poika.[3][9] Joskus Tainaronin nimi on johdettu foinikian kieleen, ja on sinällään mahdollista, että niemi olisi ollut foinikialaisten asemapaikkana varhaisempina aikoina.[3] Tainaronin niemi tunnettiin mytologiassa Haadeen porttina.[10] Herakleen kerrottiin raahanneen Kerberoksen Haadeesta maan päälle läheisestä luolassa.[2]

Tainaronin kaupunki oli olemassa ainakin klassisella ja hellenistisellä kaudella.[1] Kaupunki tunnettiin erityisesti sen Poseidonille omistetusta pyhäköstä.[2] Ferekydeellä nimi Tainaron esiintyy paitsi niemen ja pyhäkön nimenä myös nimityksellä polis eli kaupunkivaltio, mutta tämä voi olla peräisin myöhemmästä skoliasta.[1] Nykytutkimuksessa kaupunkia ei lueta varsinaisten kaupunkivaltioiden joukkoon.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Tainarios (Ταινάριος), tosin tämä on peräisin hellenistiseltä kaudelta, ja saattaa jo viitata Kainepoliin asukkaaseen.[1]

Tainaron oli merkittävä kulttipaikka spartalaisille[10] ja erityisesti Lakonian perioikeille ja helooteille.[3] Siellä vietettiin Poseidonille omistettua Tainaria-juhlaa. Paikalle tulleet pyhiinvaeltajat tunnettiin nimellä Tainaristai.[10] Kaupungissa tiedetään myös järjestetyn palkkasoturimarkkinoita viimeistään 300-luvun eaa. lopulta lähtien.[1]

Perinteisesti on katsottu Plutarkhoksen perusteella, että Tainaronissa olisi toiminut kuolleiden oraakkeli eli nekromanteion.[2][11] Chelsea A. M. Gardner kuitenkin katsoo, ettei kirjallisen tai arkeologisen todistusaineiston tarkempi tutkimus anna minkäänlaista vahvistusta tällaisen oraakkelin olemassaolosta paikalla.[12]

Rakennukset ja löydökset muokkaa

Poseidonin temppeli

 
Poseidonin temppelin paikalle rakennetun kirkon raunioita.

Tainaronissa oli Poseidonille omistettu pyhäkkö temppeleineen, joka oli osaksi kaiverrettu kallioon ja osaksi rakennettu karkeista kivistä. Temppeli sijaitsi nykyisin paikalla olevien Pyhien ruumiittomien (eli enkelten, Ágioi Asómatoi) kirkon raunioiden paikalla. Kirkossa oli käytetty temppelin osia, mutta temppelin pylväiden osia ei ole säilynyt. Kirkko suuntautuu poikkeuksellisesti kaakkoon kohti Asómatoksen eli Kistérnesin satamalahtea, ei kreikkalaisten kirkkojen tapaan itään, ja tämäkin periytyy todennäköisesti alkuperäisestä temppelistä. Sisällä temppelissä oli Poseidonin kulttikuva.[2][3][13]

Poseidon oli perinyt Tainaronin Heliokselta, sen aiemmalta jumalalta.[3] Paikka toimi turvapaikkana rikoksia tehneille turvananojille.[2] Spartan vuoden 464 eaa. maanjäristyksen uskottiin olleen Poseidonin kosto siitä, että spartalaiset veivät turvaa anoneita helootteja Tainaronin pyhäköstä.[3][14]

Lukuisista Poseidonille annetuista votivilahjoista tunnetuin oli delfiinillä ratsastavaa Arionia esittänyt pronssipatsas, joka oli tallella vielä Pausaniaan aikana.[3][15] Ensimmäisenä temppelin ryöstivät aitolialaiset.[3][16]

 
Roomalaisen kylpylän mosaiikkilattiaa.

Haadeen portti

Luola, josta Herakleen uskottiin kiskoneen Kerberoksen maan pinnalle, sijaitsi pyhäkön lähellä. Antiikin lähteet ovat erimielisiä luolan tarkasta sijainnista. Strabon sijoitti sen temppelin lähelle, kun taas Pausanias katsoi temppelin itse olleen tehty kyseisestä luolasta.[3][17] Nykyisin paikan katsotaan olleen luola, joka sijaitsee lahdenpohjukassa hieman temppelin paikasta koilliseen. Siitä ei kuitenkaan ole pääsyä maan alle, minkä huomion jo Pausaniaskin tekee.[3]

Muut löydökset

Ympäristössä on lukuisia vesisäiliöiden ja muiden antiikin aikaisten rakennusten jäänteitä.[3] Eräs rakennuksista on tunnistettu roomalaiseksi kylpyläksi. Sen lattiat oli koristeltu mosaiikeilla, joista on säilynyt osia.[18]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 576. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. ↑ a b c d e f g h i Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”TAINARON (Cape Matapan) Peloponnesos, Lakonia, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Smith, William: ”Taenarum or Taenarus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Tainaron Pleiades. Viitattu 1.11.2021.
  5. ↑ Tainaron (Lakonia) 143 Tainaron - Ταίναρος ToposText. Viitattu 1.11.2021.
  6. ↑ ”58 C5 Tainaron”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  7. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 3.25.4; Strabon: Geografika VIII s. 373.
  8. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ψαμαθοῦς; vrt. Aiskhines: Kirjeet 1; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.5. s. 8.
  9. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 3.14.2; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, skolia Apollonios Rhodoslaisen Argonautikaan 1.102.
  10. ↑ a b c Δείτε από ψηλά το ακρωτήριο Ταίναρο όπου οι αρχαίοι πίστευαν ότι βρισκόταν η πύλη για τον Άδη. Τι εντυπωσίασε τους Κρήτες ναυτικούς και σταμάτησαν το ταξίδι τους Μηχανή του Χρόνου. Viitattu 1.11.2021.
  11. ↑ Plutarkhos: Niistä, joita jumaluus rankaisee myöhemmin (De sera numinis vindicta) 17.
  12. ↑ Gardner, Chelsea A. M.: The “Oracle of the Dead” at Ancient Tainaron: Reconsidering the Literary and Archaeological Evidence. Hesperia: The Journal of the American School of Classical Studies at Athens, April-June 2021, 90. vsk, nro 2, s. 339–358. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 3.25.4.
  14. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 1.128, 1.133; Pausanias: Kreikan kuvaus 3.25.4; Strabon: Geografika VIII s. 363; Euripides: Kyklooppi 292.
  15. ↑ Herodotos: Historiateos 1.23–24; Pindaros: Pythia 4.77; Vergilius: Georgica 4.467, ”Taenariae fauces”; Lucanus: Pharsalia 9.36, ”Taenarus aperta umbris”.
  16. ↑ Polybios: Historiai 9.34.
  17. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 3.25.4; Strabon: Geografika VIII s. 363.
  18. ↑ Το νερό στο Ταίναρο TopoGuide.gr. Viitattu 1.11.2021.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tainaron_(kaupunki)&oldid=20284435”