Tackyn kapina
Tackyn kapina oli pääsiäisestä huhtikuun alussa 1760 vähintään tammikuuhun 1761 jatkunut orjakapina Ison-Britannian tuolloin hallitsemalla Jamaikalla. Kapina sai nimensä yhden johtajansa Tackyn mukaan. Siihen osallistui tuhansia orjia ympäri Jamaikaa. Monet heistä olivat akaneja nykyisen Ghanan alueelta. Tacky teloitettiin vain viikon jälkeen, mutta muut kapinajohtajat, kuten Apongo ja Simon jatkoivat vastarintaa vielä lähes vuoden. Täyttä selvyyttä kapinoitsijoiden lopullisista tavoitteista ei ole. Yksi mahdollinen kapinan epäonnistumisen syy onkin yhtenäisen tavoitteen puute.
| Tackyn kapina | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Orjakapinalliset |
|||||||
Kapinan aikana kuoli noin 60 valkoista ja noin 500 orjaa. Kapina voidaan nähdä osana brittien samaan aikaan käymää seitsenvuotista sotaa. Afrikkalaisten orjien harjoittaman perinteisen uskon eli obeah'n harjoitus tukahdutettiin kuolemantuomiolla.
Tausta muokkaa
Euroopan valtioiden siirtomaissa orjien afrikkalaisiin uskontoihin suhtauduttiin usein peläten. Orjien saatettiin esimerkiksi uskoa pystyvän myrkyttämään isäntänsä taikavoimin. Merkittävin uhka oli kuitenkin uskonnon mahdollinen käyttö kapinoiden lietsonnassa.[1]
Englanti oli kieltänyt afrikkalaiset uskot siirtokunnissa vuonna 1696, mutta koska orjia tuotiin siirtokuntiin jatkuvasti lisää, afrikkalaiset uskonnot pysyivät tästä huolimatta elinvoimaisina. Niitä harjoitettiin siirtokunnissakin salaa valkoisilta. Monet erityisesti Englannin siirtomaihin tuodut orjat olivat peräisin Guineanlahden alueelta Kultarannikolta, joka käsittää nykyisen Ghanan alueen. Afrikkalaista uskontoa ja siihen joskus liittynyttä kapinointia ylläpitivät etenkin alueelta peräisin olleet akaneihin kuuluvat koromantit.[1] Afrokaribialaista uskonnollisuuden ja parantamisen perinnettä kutsuttiin nimellä obeah. Termi itsessään yleistyi kuitenkin varsinaisesti vasta kapinan ja siihen liittyneen obeahin harjoittamisen kiellon yhteydessä.[2]
Kapina muokkaa
Tackyn kapina puhkesi pääsiäisenä 1760.[1] Iso-Britannia kävi samaan aikaan Ranskan vastaista seitsenvuotista sotaa, jonka osana Tackyn kapina voidaan nähdä.[2] Tacky oli kapinan johtohahmo. Hänen nimensä lienee johdettu akanin kielen päällikköä tarkoittavasta sanasta. Kapinoitsijat liittivät Tackyyn erilaisia taikavoimia, kuten kyvyn pysäyttää luoteja kädellään ja viskaista ne takaisin päin vastustajaansa. Vastaavat uskomukset eivät rajoittuneet Jamaikalle, vaan samaan tapaan niitä esiintyi esimerkiksi myöhemmässä Haitin vallankumouksessa.[1] Tackyn johdolla kapinalliset valtasivat aseita ja ruutia Port Morian kaupungista, josta noin 150 kapinallista marssi sisämaahan keräten samalla mukaansa uusia jäseniä.[1] Joidenkin brittien sittemmin kuulustelemien orjien mukaan alun perin orjien oli tarkoitus hyökätä samaan aikaan useille eri kohteille Jamaikalla, mutta Tacky aloitti iskut sovittua aikaisemmin huhtikuun alussa.[2]
Tackyn kapinaan osallistui tuhansia orjia eri puolilla Jamaikaa. Se kesti kuukausia ja sen aikana poltettiin satoja valkoisten omistamia tiloja.[1] Tackyn kapinallisten taktiikka perustui Afrikasta peräisin olevaan sissisodankäyntiin, johon kuului etenkin ympäristön vaikeakulkuisten rämeiden, metsien ja vuoristojen hyödyntäminen. Obeahilla oli ilmeisesti huomattava vaikutus kapinoitsijoiden keskuudessa. Plantaasinomistajien mukaan kapinoitsijoiden mukana oli oraakkeleja, jonka mukanaan tuomalle fetissille kapinalliset vannoivat valan.[2] Brittijoukkojen onnistui kuitenkin aluksi tukahduttaa kapinointi sotilaiden voimin. Kapinoitsijoiden joukot saarrettiin ja tuhottiin. Apua saatiin karanneilta, mutta brittien kanssa sopimukseen päässeiltä orjilta.[1] Kapina oli tässä vaiheessa kestänyt vain viikon.[2] Britit teloituttivat Tackyn hakkaamalla tämän raajat yksitellen irti. Hänen päänsä pistettiin seipään nokkaan Spanish Townin edustalle. Kapina leimahti vielä lähes vuodeksi uudelleen, kun Tackyn pää varastettiin.[1] Toukokuussa orjat iskivät jälleen valkoisten plantaaseille Jamaikan länsiosissa. Kapinan toisen vaiheen johtohahmona mainitaan Apongo, joka teloitettiin kapinan toisen vaiheen tukahduttamisen jälkeen. Kapinajohtajista viimeinen oli nimeltään Simon ja hän onnistui jatkamaan vastarintaa St. Elizabethin pitäjän metsissä Jamaikan itäosissa ainakin tammikuuhun 1761 saakka. Huhujen perusteella hän olisi ollut elossa vielä saman vuoden kesäkuussa.[2]
Seuraukset muokkaa
Kapinan aikana oli kuollut noin 60 valkoista. Kapinoivia orjia kuoli taisteluissa ja teloituksissa noin 500. Sen seurauksena britit julistivat obeah-uskon harjoituksesta kuolemantuomion.[1] Myös orjien kokoontumista, aseiden hallussapitoa ja kulkemista ilman lupaa rajoitettiin.[2] Viranomaiset rajoittivat myös jo vapaiden mustien oikeuksia.[1]
Kapinan epäonnistumisen taustalla on saattanut vaikuttaa yhtenäisen tavoitteen puuttuminen. Joidenkin sittemmin ilmaantuneiden huhujen mukaan kapinoitsijat olisivat tähdänneet liittoon Jamaikan juutalaisten kanssa tavoitteena sokeritalouden ja atlanttisen kaupan jatko saaren valkoisten tappamisen jälkeen. Osa on saattanut kuitenkin tähdätä maltillisemmin saaren maroonien kaltaiseen asemaan. Britit olivat aikaisemmin myöntäneet joillekin maroon-yhteisöille, eli karanneille orjille suhteellisen itsenäisen aseman.[2]