Taavi Törmälehto
Taavi Armas Törmälehto (27. maaliskuuta 1922 Haapavesi – 15. joulukuuta 2007 Kauniainen) oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari.
| Taavi Törmälehto | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. maaliskuuta 1922 Haapavesi |
| Kuollut | 15. joulukuuta 2007 (85 vuotta) Kauniainen |
| Ammatti | Levyseppä |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1940–1944 |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | Alikersantti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-risti |
Jääkäri Törmälehto palveli jatkosodan alussa konepistoolimiehenä Jääkäripataljoona 4:ssä, joka oli osa 1. jääkäriprikaatia. Hän kunnostautui useissa hyökkäysvaiheen taisteluissa ja hänet nimitettiin 19. marraskuuta 1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 41. Hänet ylennettiin alikersantiksi 4. heinäkuuta 1944. Siviiliammatiltaan hän oli levyseppä. Hän oli naimisisissa ja hänellä oli neljä lasta.[1]
Ritarinimityksen perusteluissa mainitaan Törmälehdon suojanneen konepistoolitulellaan omien haavoittuneiden evakuointia Vilokissa 14. heinäkuuta 1941. Tämän hän teki oma-aloitteisesti joukkueenjohtajansa haavoittumisen jälkeen. Heinäkuulta 1941 mainitaan myös panssarintorjuntatykin valtaus Koirinojalla.
15. syyskuuta 1941 Törmälehto oli avainasemassa konekivääripesäkkeiden valtauksessa Syvärillä suomalaisten hyökätessä voimalaitokselle. Pesäkkeet olivat tilanteessa vakava uhka suomalaisille, jotka olivat edenneet tavoitteeseensa, mutta eivät vielä vakiinnuttaneet asemiaan.
Henkilökohtaisen rohkeuden kääntöpuolena on ainakin Törmälehdon tapauksessa ilmeisesti aimo annos itsetietoisuutta, joka tietyissä olosuhteissa näyttäytyy röyhkeytenä. Tämä puoli ei tule esiin varhaisissa, pelkästään ihannoivissa kuvauksissa.[2]
Mannerheim-ristin perustelut
muokkaa”Ylipäällikkö on pvm:llä 19.11.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi jääkäri Taavi Armas Törmälehdon.
Jääkäri Törmälehto on konepistoolimiehenä toiminut erittäin urheasti ja uhkarohkeasti monissa eri tilanteissa. Mm. Vilokin taistelussa 14.7.41 hän joukkueenjohtajan haavoituttua oma-aloitteisesti esti konepistoolillaan vihollisjoukkueen etenemisen ja suojasi täten omien haavoittuneiden siirron turvaan. Koirinojalla 16.7.41 hän valtasi yksinään vihollisen panssaritorjuntatykin ja toi samalla arvokkaita tietoja vihollisen asemista ja toiminnasta. Tuulosjoella 25.7.41 hän käsikranaateilla ja konepistoolilla tuhosi useita vihollispesäkkeitä ja niiden miehistöjä, ja 15.9.41 hän toverinsa tukemana valtasi Syvärin voimalaitoksella kaksi vihollisen pesäkettä. Hän osallistui myös vapaaehtoisena partioon, joka yöllä kävi noutamassa pois tulilinjojen välistä komppanian päällikön kylmenneen ruumiin.”[1]
Sodan jälkeen
muokkaaTörmälehto on itse kirjoittanut teoksessaan Marskin ritarin tilitys kriittisesti suhteestaan Suomen armeijaan yleensä ja erityisesti esimieheensä Wolf H. Halstiin. Kirjan mukaan Törmälehto itse tunnettiin omapäisenä "Jermulehtona".[3] Törmälehto osallistui vielä vuoden 2006 itsenäisyyspäivän vastaanotolle, vaikka vuonna 2005 hän ei juhliin saapunut, vuonna 2006 hän joutui käyttämään pyörätuolia. Vuoden 2007 juhliin hän ei enää kyennyt saapumaan, vaikka hän olikin ehtinyt lupautua Pentti Iisalon ja Tuomas Gerdtin kanssa juhliin vielä tulemaan.
Törmälehdon lapsenlapsi Terhi Törmälehto on kirjoittanut isoisästään kirjan Taavi (2021). Kirjassa paljastettiin, että Törmälehto oli vuoden 1967 heinäkuussa ollessaan töissä Göteborgissa telakalla surmannut puukottamalla ruotsalaismiehen. Törmälehto istui tapauksesta vankilassa viitisen vuotta, pääosin Sörnäisten vankilassa. Henkirikoksesta ei ollut aiemmin kirjoitettu Törmälehtoa käsittelevissä kirjoissa tai lehtijutuissa.[4][5]
Hän kuoli eri sairauksien murtamana 15. joulukuuta 2007 Kaunialan sotavammasairaalassa. Siunaus toimitettiin 4. tammikuuta 2008 Haapaveden kirkossa.
Lähteet
muokkaa- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0
- Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet : Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista. Porvoo : WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4
- Karonen, Vesa 2003. Mannerheim-ristin ritarit taistelevat yhä: kaikki olivat pelottomia vaan eivät nuhteettomia (Helsingin Sanomat 4. kesäkuuta 2003)
- Törmälehto, Taavi: Marskin ritarin tilitys. Rauma : Marktar, 2001. ISBN 952-5370-04-6
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 6.11.2020.
- ↑ Esimerkiksi Karhunen 1972, 287-288
- ↑ Törmälehto 2001, Karonen 2003
- ↑ Ollikainen, Milla: Taavi Törmälehto sai Mannerheim-ristin, mutta istui sodan jälkeen taposta vankilassa – Pikkuveli jäi sankarin varjoon ja kuoli alokasleirillä Seura. 3.3.2021. Viitattu 7.3.2021.
- ↑ Kolsi, Eeva-Kaarina: Konepistoolimies Taavi Törmälehdon sotasankaruudella oli varjopuoli – Marskin ritarin elämään liittyi tragedia, josta vaiettiin Ilta-Sanomat. 7.3.2021. Viitattu 7.3.2021.