Täältä ikuisuuteen (elokuva)
Täältä ikuisuuteen (engl. From Here to Eternity) on yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1953. Elokuva perustuu James Jonesin vuonna 1951 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin. Elokuvan ohjasi Fred Zinnemann ja sen pääosissa olivat Burt Lancaster, Montgomery Clift, Deborah Kerr, Donna Reed ja Frank Sinatra. Elokuva kertoo Havaijilla olevista sotilaista toisen maailmansodan aikaan. Elokuva on erityisen kuuluisa rantasuudelmakohtauksestaan, josta on tullut osa länsimaista ikonografiaa.
| Täältä ikuisuuteen | |
|---|---|
| From Here to Eternity | |
 Burt Lancaster ja Deborah Kerr |
|
| Ohjaaja | Fred Zinnemann |
| Käsikirjoittaja |
James Jones (romaani) Daniel Taradash (sovitettu käsikirjoitus) |
| Tuottaja | Buddy Adler |
| Säveltäjä | George Duning |
| Kuvaaja | Burnett Guffey |
| Leikkaaja | William Lyon |
| Pääosat |
Burt Lancaster Montgomery Clift Deborah Kerr Donna Reed Frank Sinatra Ernest Borgnine |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
| Ensi-ilta | 1953 |
| Kesto | 118 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuva oli ehdolla kolmeentoista Oscar-palkintoon ja voitti niistä kahdeksan.
Oscar-palkinnotMuokkaa
VoitetutMuokkaa
- Paras elokuva – Buddy Adler, tuottaja
- Paras miessivuosa – Frank Sinatra
- Paras naissivuosa – Donna Reed
- Paras kuvaus, mustavalkoelokuva – Burnett Guffey
- Paras ohjaus – Fred Zinnemann
- Paras leikkaus – William A. Lyon
- Paras äänitys – John P. Livadary
- Paras sovitettu käsikirjoitus – Daniel Taradash
Muut ehdokkuudetMuokkaa
- Paras miespääosa – Montgomery Clift
- Paras miespääosa – Burt Lancaster
- Paras naispääosa – Deborah Kerr
- Paras puvustus, mustavalkoelokuva – Jean Louis
- Paras musiikki – George Duning ja Morris Stoloff
Muut tunnustuksetMuokkaa
The New York Timesin kriitikot valitsivat Täältä ikuisuuteen -elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta.[1]
LähteetMuokkaa
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Viitattu 2.7.2016.