Syyrian vallankaappaus 1963

Syyrian vallankaappaus 1963 oli niin sanotun sotilaskomitea-salaseuran toteuttama vallankaappaus Syyriassa 7.8. maaliskuuta 1963. Huomattavimmissa asemissa vallankaappajien joukossa olivat Baath-puolueeseen kuuluneet upseerit, kuten Muhammad Umran ja Hafez al-Assad.

Syyrian vallankaappaus 1963
Sotilaskomitean jäsenet juhlistavat voittoaan.
Sotilaskomitean jäsenet juhlistavat voittoaan.
Päivämäärä:

7.8. maaliskuuta 1963

Paikka:

Syyria

Lopputulos:

vallankaappaajien voitto

Osapuolet

Sotilaskomitea

Flag of Syria 2011, observed.svg Syyrian tasavalta

Komentajat

Muhammad Umran
Salah Jadid
Hafez al-Assad
Ziyad al-Hariri

Khalid al-Azm

TaustaMuokkaa

 
Michel Aflaq ja Salah Jadid hieman vallankaappauksen jälkeen.

Syyria oli 1. helmikuuta 1958 solminut Yhdistyneenä arabitasavaltana tunnetuksi tulleen valtioliiton Egyptin kanssa. Liitto alkoi kuitenkin nopeasti rakoilla. Syyriassa erityistä tyytymättömyyttä herätti Syyrian muuttuminen Egyptiin verrattuna toissijaiseksi alueeksi. Valtioliittoa johdettiin Kairosta ja Damaskoksesta oli kehittymässäpääkaupungin sijaan pelkän provinssin keskus. Tyytymättömyyttä herätti myös Syyriaa vaivannut kuivuus, joka aiheutti köyhyyttä etenkin maaseudulla. Köyhyys vaikeutti puolestaan[1] Egyptin kaltaista maaomaisuuden kansallistamishanketta.[2]

Egyptin Gamal Abdel Nasserin yhtenä ehtona valtioliitolle oli ollut syyrialaisen Baath-puolueen kieltäminen. Pieni joukko Egyptiin sijoitettuja syyrialaisia baathilaisia upseereja päättivät vuonna 1959 perustaa Muhammad Umranin johdolla sotilaskomitea-nimisen salaseuran. Hafez al-Assadin liityttyä mukaan kaksikosta tuli seuran ydin. Seuran alkuperäinen tarkoitus oli perustaa Baath-puolue uudelleen ja suojella valtioliittoa. Seura laajeni lopulta käsittämään muutamia kymmeniä upseereja. Vuoden 1961 vallankaappaus johti kuitenkin valtioliiton hajoamiseen. Sotilaskomitea perusti valtioliiton hajoamisen jälkeen kuusihenkisen vallankumousjuntan, jonka tavoite oli syöstö vallasta valtioliiton kumonnut hallitus, nostaa valtaan Baath-puolue ja edistää arabimaiden yhtenäisyyttä.[1]

Uusi hallinto oli valtioliiton purun jälkeen sekasortoinen. Pääministerit vaihtuivat nopeasti, upseerikunta oli hajallaan vankilassa tai siviilitehtävissä. Alkoi liikkua jatkuvia huhuja vallankaappauksesta ja maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa 1962 tapahtuikin useampia vallankaappauksia ja vastavallankaappauksia. Baath puolue piti keväällä 1962 kansallisen kokouksen ensimmäistä kertaa sitten puolueen lakkauttamisen valtioliiton seurauksena. Puoluuen johtoon valittiin uudelleen Michel Aflaq. Aflaq ja sotilaskomitea olivat sittemmin yhteyksissä keskenään ja Aflaq antoi tukensa sotilasvallankaappaukselle.[1] Salajuonittelijoiden puolelle siirtyi myös nasserilaisia upseereja ja kenraaliluutnantti Ziyad al-Hariri johtama itsenäinen ryhmittymä.[3]

VallankaappausMuokkaa

Helmikuussa 1963 Bath-puolue teki vallankaappauksen Irakissa ja Syyriassa sotilaskomitea päätti noudattaa nopeasti Irakin esimerkkiä. Syyriassa vallankaappaus alkoi yöllä 7.–8. maaliskuuta 1963.[1] Haririn Jabal Druzen alueella komentamat joukot marssivat pääkaupunki Damaskokseen.[3] Damaskoksessa asevoimat pystyttivät tiesulkuja, sekä valtasivat radioaseman ja puolustusministeriön.[1] Kaupungin ulkopuolella vallattiin Damaskoksen kansainvälinen lentoasema.[3] Ilmavoimissa palvellut Assad johti ilmavoimien tukikohdan valtausta Dumayrissa. Aamulla 8. maaliskuuta vallankaappaus oli onnistunut lähes verettömästi ja vallankaappajat kokoontuivat juhlistamaan onnistumistaan armeijan esikuntaan.[1] Khalid al-Azmin hallitus oli kukistunut. Perustettiin 20 henkinen vallankumouskomitea, jonka jäsenistä 12 oli baathilaisia, sekä 8 nasserilaisia ja itsenäisiä. Komitea julisti hätätilan ja lakkautti aiemman hallinnon vain muutamia viikkoja aikaisemmin maahan palauttamat demokraattiset oikeudet.[3] Kokoontumisvapautta rajoitettiin, alkoivat ennaltaehkäisevät pidätykset, tiedotusvälineiden valvonta ja hallinnolla oli oikeus takavarikoida julkista omaisuutta.[1]

SeurauksetMuokkaa

Kansa suhtautui vallankaappauksiin tottuneena tapahtumiin välinpitämättömästi. Todellinen valta oli baathilaisilla upseereilla, jotka täyttivät nopeasti maan tärkeimmät tehtävät puoluetovereillaan. Erityisen vaikuttavassa asemassa olivat kolme alaviittia, Muhammad Umran, Hafez al-Assad ja Salah Jadid.[1] Pian syntyikin valtakamppailu baathilaisten ja kahden muun ryhmän välillä.[3] Naaseilaiset yrittivät turhaan nopeasti kukistettua vastavallankumousta heinäkuussa 1963.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Ari Kerkkänen: Syyria : synnystä sisällissotaan, s. 84-93. Suomen rauhanpuolustajat, 2017. ISBN 978-952-01-1654-5.
  2. Andrei Sergejeff: ”Gamal Abdel Nasser (1952–1970)”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.
  3. a b c d e David Commins ja David W. Lesch: Historical dictionary of Syria, s. 233. 3. painos. The Scarecrow Press, 2014. ISBN 978-0-8108-7966-9. (englanniksi)