Suomen nyrkkeily
Nyrkkeily alkoi Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Karl Stockmann toi ensimmäiset nyrkkeilykintaat Suomeen 1880-luvulla mutta ensimmäinen yleisölle tarkoitettu nyrkkeilynäytös käytiin Helsingin Kaisaniemen kentällä 8. heinäkuuta 1905 ja Viktor Smeds järjesti ensimmäiset julkiset nyrkkeilykilpailut Helsingissä Hippodromin sirkuksessa 1. lokakuuta 1921.[1] Helsingin Nyrkkeilyseura perustettiin vuonna 1912 ja Suomen Nyrkkeilyliitto vuonna 1923, jonka joulukuussa kilpailtiin ensimmäiset Suomen-mestaruuskilpailut.[2] Jo aiemmin samana vuonna Työväen Urheiluliitto järjesti omat mestaruuskilpailunsa.[3] Vuonna 2020 Suomen Nyrkkeilyliittoon kuuluu yli sata seuraa.[4] Suomen nyrkkeilyliitto erosi vuonna 2023 Kansainvälisestä nyrkkeilyliitosta (International Boxing Association, IBA) ja liittyi World Boxing (WB) -lajiliittoon.[5]
Suomen Ammattinyrkkeilyliitto perustettiin vuonna 1935 ja samana vuonna järjestettiin Suomessa ensimmäinen ammattilaisnyrkkeilyilta, jonka pääottelija oli vuonna 1938 raskaan sarjan maailmanmestarin toiseksi haastajaksi arvostettu Gunnar Bärlund. Ensimmäisenä suomalaisena ammattilaisnyrkkeilyn Euroopan-mestaruuden voitti vuonna 1951 Elis Ask, joka sittemmin toimi merkittävänä ammattilaisnyrkkeilyn promoottorina. Olli Mäki otteli ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruudesta Helsingin olympiastadionilla 17. elokuuta 1962.[6] Ensimmäisenä suomalaisena ammattilaisnyrkkeilyn maailmanmestaruuden voitti Eva Wahlström Helsingin Hartwall Arenassa 25. huhtikuuta 2015.[7][8]
Suomalaisnyrkkeilijöistä olympiakultaa ovat voittaneet Sten Suvio vuonna 1936 ja Pentti Hämäläinen vuonna 1952. Lisäksi suomalaiset ovat olympialaisissa saavuttaneet yhden hopeamitalin ja 13 pronssia.[9][10][11] Vuonna 1974 alkaneissa amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailuissa suomalaiset ovat saavuttaneet kolme hopeaa ja kuusi pronssia; miesten viisi mitalia ovat vuosilta 1978–2001 ja naisten neljä mitalia vuosilta 2010–2019. Amatöörinyrkkeilyn Euroopan-mestaruuden ovat suomalaisista voittaneet Gunnar Bärlund vuonna 1934, Olli Mäki vuonna 1959, Kalevi Marjamaa vuonna 1975, Tarmo Uusivirta vuonna 1979, Elina Gustafsson vuonna 2018 ja Mira Potkonen vuosina 2018–2019.
Vuoden 1952 Helsingin olympialaisten nyrkkeilykilpailujen lisäksi Suomessa on järjestetty Tampereella amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1993 sekä Euroopan-mestaruuskilpailut vuosina 1981 ja 2000. Vuodesta 1977 Tampereella on järjestetty vuosittain kansainvälinen Tammer-turnaus ja vuodesta 1982 Helsingissä GeeBee-turnaus.[6]
Tampereella toimii vuonna 1991 perustettu Suomen nyrkkeilymuseo.
Suomen arvokisamitalistit muokkaa
Suomen olympiamitalistit muokkaa
Suomen MM-mitalistit muokkaa
|
Suomen EM-mitalistit muokkaa |
Lähteet muokkaa
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 476, 478. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 477, 480–481. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 480. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Jäsenseurat Suomen Nyrkkeilyliitto. Arkistoitu 4.8.2020. Viitattu 29.4.2020.
- ↑ STT: Ero venäläispomon ryvettämästä liitosta on nyt varma – Suomen nyrkkeilijät mukaan uuteen kattojärjestöön Ilta-Sanomat. 3.10.2023. Viitattu 3.10.2023.
- ↑ a b Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 269. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.
- ↑ Wahlström iski suomalaista nyrkkeilyhistoriaa 27.4.2015. Yle. Viitattu 29.4.2020.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 37, s. 84–85. Urheilumuseo, 2016. ISBN 978-952-6644-10-3.
- ↑ Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 463. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38, s. 160. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0.
- ↑ Palvaila, Jaakko: Pronssia Suomeen! Mira Potkosen nyrkkeilyura päättyi välierätappioon Tokion olympialaisissa 5.8.2021. Yle. Viitattu 5.8.2021.
- ↑ Emma Jokiaho kärsi EM-välierässä tappion Helsingin Sanomat. 21.10.2022. Viitattu 7.11.2022.