Sulo Iivari Söyrinki
Sulo Iivari Söyrinki (4. toukokuuta 1888 Vesilahti – 9. huhtikuuta 1918 Valkeala) oli suomalainen pastori ja kansanopiston johtaja, jonka punaiset surmasivat Suomen sisällissodan aikana.[1][2]
Söyringin vanhemmat olivat maanviljelijä Erland Söyrinki (ent. Kaapu) ja Marjaana Mäkelä. Hän pääsi ylioppilaaksi 1909 Tampereen reaalilyseosta. Söyrinki suoritti vuonna 1914 Helsingin yliopistossa teologian erotutkinnon ja hänet vihittiin papiksi samana vuonna.[2]
Söyrinki oli Inkeroisten kansanopiston johtajana syksystä 1914 alkaen.[2]
Sisällissodan aikana Söyrinki vangittiin 8. huhtikuuta 1918 Inkeroisissa yhdessä seitsemän muun henkilön kanssa. Hänen epäiltiin hankkineen aseita valkoisille. Söyrinki oli lisäksi kuulunut syyskuussa 1917 Inkeroisten suojeluskunnan perustajiin. Vangitut kuljetettiin Kouvolaan, jossa neljä heistä Söyrinki mukaan luettuna ammuttiin jo aamuyöllä seuraavana päivänä. Söyringin ruumis löytyi toukokuussa, ja hänet haudattiin Vesilahdelle.[2][3]
Sulo Iivari Söyrinki oli naimisissa vuodesta 1914 Anna Johanna Varvikon (s. 1889) kanssa. Heillä oli kaksi poikaa: keuhkotautiin kuollut lääketieteen kandidaatti Viljo Aarre Ilmari Söyrinki (1916–1943) ja jatkosodassa kaatunut ylioppilas Osmo Kaleva Söyrinki (1917–1944). Kasvitieteilijä, professori ja rehtori Niilo Söyrinki oli Sulo Iivari Söyringin veli.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomen sotasurmat 1914-1922 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e Anna Söyrinki : Sulo Iivari Söyringin muistokirjoitus 10.8.1945
- ↑ Mirja Turunen : Veripellot - Sisällissodan surmatyöt Pohjois-Kymenlaaksossa 1918. Atena Kustannus 2005, s. 101-106