Avaa päävalikko
Mandariinisorsilla on huomattava ulkonäköero koiras- (vasemmalla) ja naarasyksilön (oikealla) kesken.

Sukupuolidimorfismi on tila, joissa saman lajin kahdella sukupuolella on muitakin erottavia piirteitä kuin niiden lisääntymiselinten erot. Sukupuolidimorfismia havaitaan monilla eläimillä ja muutamilla kasveilla. Erot voivat näkyä esimerkiksi toissijaisissa sukupuoliominaisuuksissa, koossa, painossa, värissä tai kuvioinnissa, ja niihin voi sisältyä myös eroja käyttäytymisessä ja kognitiossa. Erot voivat olla hädin tuskin erottuvia tai voimakkaasti korostuneita, ja niillä voi olla merkitystä seksuaalivalinnassa. Dimorfismin vastakohta on monomorfismi.[1]

YleistäMuokkaa

 
Riikinkukkokoiras (oikealla) soidinmenoissa riikinkukkonaaraan kanssa (vasemmalla).
 
Koiras- (alhaalla) ja naarassinisorsat. Koiraspuolisella sinisorsalla on pullolasinvihreä pää, kun sillä on soidinhöyhenpeite.
 
Täplätupsukaskoiras (vasemmalla) ja -naaras (oikealla).

Kuviointi ja väritysMuokkaa

Dimorfismi voidaan tunnistaa helposti silloin, kun se näkyy kuvioinnissa ja värityksessä. Monilla lintu- ja matelijalajeilla esiintyy sukupuolten välisiä eroja värityksessä (sukupuolidikromatismi).[2] Seksuaalivalinta johtaa siihen, että dimorfiset piirteet kehittyvät liioitellun suuriksi. Kuviointien tuottaminen tai niiden ylläpito voi olla lajille vaikeaa, millä on monimutkaisia evoluutioseurauksia,[3] mutta tarkat seuraukset tai kustannukset lajille riippuvat kuvioinnin luonteesta (kuten värityksen toimintaperiaatteesta).[4]

Riikinkukoilla dimorfismi on huomiota herättävä. Koirasyksilöiden koristeelliset pyrstösulat houkuttelevat naarasyksilöitä soidinmenojen aikana. Ensisilmäyksellä koiras- ja naarasyksilöitä saattaisi pitää eri lajina koiraan pyrstösulkien koon ja raikuvien värien johdosta; naarasyksilö on hillityn ruskea.[5] Riikinkukon pyrstösulat saavat sen alttiiksi petojen hyökkäyksille, koska ne rajoittavat riikinkukon lentokykyä ja tekevät siitä muutenkin huomiota herättävän.[5] Samanlaisia esimerkkejä on useita, esimerkiksi paratiisilintujen ja argusfasaanien tapauksessa.

Toinen esimerkki sukupuolidikromatismista esiintyy sinitiaisilla, joilla koiraat ovat väriltään keltaisempia kuin naaraat. Tämän uskotaan johtuvan vihreiden perhostoukkien syönnistä, jotka sisältävät suuria määriä karotenoideja kuten luteiinia ja zeaksantiinia.[6] Ruokavalio vaikuttaa sukupuolidimorfisiin väreihin myös ihmiselle näkymättömässä ultravioletissa spektrin osassa.[7][8] Sen vuoksi vaikka koirasyksilöt vaikuttavat ihmissilmälle keltaisilta, ovat niiden sulat naarasyksilöiden näkökulmasta violetteja. Värityksen ajatellaan heijastavan koirasyksilöiden kykyä hankkia ruokaa perheelleen.[9] Pyrstö- ja rintasulkien värin ja tiaisen ruumiillisen kunnon välillä on positiivinen korrelaatio.[10] Karotenoidit näyttelevät tärkeää osaa monien eläinten immuunipuolustuksessa, joten karotenoideihin viittaavat piirteet voivat olla terveen yksilön merkki.[11]

Sammakoilla esiintyy myös selväpiirteistä dikromatismia. Sammakoiden dikromatismia on kahta tyyppiä: ontogeneettistä ja dynaamista. Ontogeneettisiä sammakoita on enemmän ja niillä esiintyy koiraiden ja naaraiden välillä pysyviä värimuutoksia. Litoria lesueuri on esimerkki dynaamisesta sammakkolajista, jonka koiraissa tapahtuu väliaikaisia värimuutoksia pariutumiskauden aikana.[12] Hyperolius ocellatus on ontogeneettinen sammakko, jolla on dramaattiset erot värissä ja kuvioinnissa sukupuolten välillä. Koiraiden saavutettua seksuaalisen kypsyyden ne ovat kirkkaan vihreitä ja niillä on valkoiset kylkiviivat.[13] Sen sijaan naaraat ovat ruosteenpunaisia tai hopeanharmaita ja niissä on pieniä pilkkuja. Koiraiden kirkas väritys houkuttelee naaraita ja varoittaa saalistajia siitä, että sammakkoa ei kannata pyydystää.

Sukupuolidimorfismin ja parinvalinnan yhteys havaitaan myös monilla kalalajeilla. Esimerkiksi miljoonakalakoirailla on värikkäitä läikkiä ja kuviointeja, kun taas naaraat ovat yleisesti väriltään harmaita. Miljoonakalanaaraat suosivat kirkkaan värisiä koiraita.[14]

Fysiologiset erotMuokkaa

Ophioblennius atlanticus -lajilla ainoastaan koiraskalalle kehittyy haitallisilta mikrobeilta suojaava elin sen anaali-urogenitaalialueelle. Huolehtiessaan jälkeläisistään koiraat hankaavat anaali-urogenitaalialuettaan pesäkolon sisäpintaan, mikä suojaa munia mikrobitartunnoilta. Mikrobitartunnat ovat yksi yleisimmistä kuolinsyistä nuorilla kaloilla.[15]

ViitteetMuokkaa

  1. Dictionary of Human Evolution and Biology human-biology.key-spot.ru. Viitattu 3 November 2017.
  2. "Quantifying avian sexual dichromatism: a comparison of methods" (2008). The Journal of Experimental Biology 211 (15): 2423–2430. doi:10.1242/jeb.013094. PMID 18626076. 
  3. Amotz Zahavi (1975). "Mate selection – a selection for a handicap" (PDF). Journal of Theoretical Biology 53 (1): 205–214. doi:10.1016/0022-5193(75)90111-3. PMID 1195756. 
  4. Zahavi A (1975). "Mate selection-a selection for a handicap". Journal of Theoretical Biology 53 (1): 205–214. doi:10.1016/0022-5193(75)90111-3. PMID 1195756. 
  5. a b "Coloration strategies in peacock feathers" (2003). Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 100 (22): 12576–12578. doi:10.1073/pnas.2133313100. PMID 14557541. Bibcode2003PNAS..10012576Z. 
  6. "Variation in plumage colour of the Great tit Parus major in relation to habitat, season and food" (1985). Journal of Zoology 206 (3): 321–328. doi:10.1111/j.1469-7998.1985.tb05661.x. 
  7. "Ultraviolet sexual dimorphism and assortative mating in blue tits" (1998). Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences 265 (1395): 445–450. doi:10.1098/rspb.1998.0315. 
  8. "Blue tits are ultraviolet tits" (1998). Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences 265 (1395): 451–455. doi:10.1098/rspb.1998.0316. 
  9. J. C. Senar, J. Figuerola & J. Pascual (2002). "Brighter yellow blue tits make better parents". Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences 269 (1488): 257–261. doi:10.1098/rspb.2001.1882. PMID 11839194. 
  10. A. Johnsen, K. Delhey, S. Andersson & B. Kempenaers (2003). "Plumage colour in nestling blue tits: sexual dichromatism, condition dependence and genetic effects" (PDF). Proceedings of the Royal Society B 270 (1521): 1263–1270. doi:10.1098/rspb.2003.2375. PMID 12816639. PMC:1691364. 
  11. George A. Lozano (1994). "Carotenoids, parasites, and sexual selection" (PDF). Oikos 70 (2): 309–311. doi:10.2307/3545643. 
  12. Donnellan, S. C., & Mahony, M. J. (2004). Allozyme, chromosomal and morphological variability in the Litoria lesueuri species group (Anura : Hylidae), including a description of a new species. Australian Journal of Zoology
  13. Bell, R. C., & Zamudio, K. R. (2012). Sexual dichromatism in frogs: natural selection, sexual selection and unexpected diversity. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences.
  14. The Differences Between the Sexes 4 August 1994. Cambridge University Press. Viitattu 3 November 2017.
  15. Giacomello, Eva (2006). "A male sexually dimorphic trait provides antimicrobials to eggs in blenny fish". Biology Letters 2 (3): 330–333. doi:10.1098/rsbl.2006.0492. PMID 17148395. 

YleislähteetMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: sukupuolidimorfismi.