Sukellusvenesodankäynti

Sukellusvenesodankäynnissä on kyse pääosin vedenalaisista sotatoimista, jotka perustuvat sukellusveneiden käyttöön osana merisodankäyntiä. Sukellusveneet voivat hyökätä maalla olevien kohteisiin ja tehdä vedenalaista tiedustelua.

Yhdysvaltojen laivaston kesäkuussa 1960 järjestämä näytös sotatoimista sukellusveneitä vastaan.

Sukellusvenesodankäynti voidaan jakaa kolmeen eri alalajiin: pintaoperaatiot, ilmaoperaatiot ja vedenalaiset operaatiot. Vedenalaisten operaatioiden alalajeihin kuuluvat lisäksi vastasukellusvenetoiminta sekä miinoittaminen merellä.

Sukellusveneiden käyttö sotatoimissa alkoi 1860-luvulla Yhdysvaltain sisällissodassa ja tämän jälkeen ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Toisessa maailmansodassa sukellusveneillä oli merkittävä vaikutus sodan osapuolten laivastoihin tuhovaikutuksensa vuoksi. Aiemmin sukellusveneet toimivat lähinnä laivoja vastaan, mutta toisen maailmansodan jälkeen hyökkäyssukellusveneiden rooli on noussut keskeisemmäksi. Hyökkäyssukellusveneet pyrkivät tuhoamaan vihollisen sukellusveneitä.

Ensimmäinen maailmansota

Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneet upottivat ensimmäisessä maailmansodassa sekä vihollisen sotalaivoja että sodan pitkittyessä myös puolueettomia kauppa-aluksia. Helmikuun 18. päivänä 1915 Saksa otti käyttöön rajoittamattoman sukellusvenesodan, minkä myötä myös vihollisen ammuksia kuljettavat matkustaja-alukset saattoivat joutua vaaraan. Matkustajalaiva RMS Lusitania upotettiin 7. toukokuuta 1915. Kun Saksa oli upottanut maaliskuun 16.–18. päivinä vuonna 1917 kolme yhdysvaltalaista kauppa-alusta, Yhdysvallat päätti liittyä sotaan ympärysvaltojen puolelle. Saksalaiset sukellusveneet upottivat ensimmäisen maailmansodan aikana yhteensä 6 394 alusta. Ympärysvallat upottivat puolestaan saksalaisia sukellusveneitä yhteensä 229 kappaletta.

Katso myös

• U-vene
• U-luokka (sukellusvene)

Lähteet

Sota