Avaa päävalikko

Strontiumsulfidi

kemiallinen yhdiste

Strontiumsulfidi (SrS) on strontium- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää loisteaineiden valmistukseen ja tekstiiliteollisuudessa nahkojen käsittelyssä.

Strontiumsulfidi
Tunnisteet
CAS-numero 1314-96-1
Ominaisuudet
Molekyylikaava SrS
Moolimassa 119,69
Ulkomuoto Valkoinen tai harmahtava kiteinen aine[1]
Sulamispiste 2 078 °C[2]
Tiheys 3,7 g/cm[1]
Liukoisuus veteen Liukenee hieman veteen

OminaisuudetMuokkaa

Huoneenlämpötilassa strontiumsulfidi on valkoista tai harmahtavaa kiteistä ainetta, joka on hieman hygroskooppista. Ilma saa sen muuttumaan väriltään vaaleankeltaiseksi. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja rakenne muistuttaa natriumkloridin rakennetta. Strontiumsulfidi liukenee vähäisessä määrin veteen ja happamiin liuoksiin se liukenee muodostaen strontiumvetysulfidia ja vetysulfidikaasua.[1][2][3]

Valmistus ja käyttöMuokkaa

Strontiumsulfidia voidaan valmistaa kuumentamalla strontiumia ja rikkiä tai pelkistämällä strontiumsulfaattia hiilellä. Jälkimmäisessä valmistustavassa mukana on kuitenkin usein myös strontiumoksidia. Sitä muodostuu myös saostamalla liukoisia strontiumsuoloja sisältävästä vesiliuoksesta vetysulfidin tai muiden sulfidien avulla. Tyypillisin tapa valmistaa puhdasta strontiumsulfidia on kuitenkin strontiumkarbonaatin tai -sulfaatin kuumennus noin 1 000 °C:n lämpötilaan ja johtamalla reaktoriin vetysulfidia.[1][2][4][5]

SrSO4 + 2 C → SrS + 2 CO2
Sr2+(aq) + S2-(aq) → SrS(s)

Strontiumsulfidia voidaan käyttää muiden strontiumyhdisteiden, esimerkiksi strontiumkarbonaatin valmistukseen ja nahankäsittelyssä karvanpoistoaineena. Tärkein käyttökohde on kuitenkin loisteaineiden valmistus. Viritettäessä europiumilla ja samariumilla doupattua strontiumsulfidia infrapunasäteilyllä ilmenee punaoranssi luminesenssi ja vihreää valoa tuottaa strontiumsulfidista, kalsiumsulfidista, rikistä ja ammoniumkloridista kuumentamalla saatu yhdiste.[1][2][4][5][6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 384. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 140-141. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.7.2016). (englanniksi)
  3. Douglas M. Considine,Glenn D. Considine: Van Nostrand’s Scientific Encyclopedia, s. 2971. Springer, 1995. ISBN 978-0-442-01864-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.7.2016). (englanniksi)
  4. a b Stephen G. Hibbins: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 25.7.2016
  5. a b J. Paul MacMillan, Jai Won Park, Rolf Gerstenberg, Heinz Wagner, Karl Köhler & Peter Wallbrecht: Strontium and Strontium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 25.7.2016
  6. Thomas Jüstel, Stephanie Möller, Holger Winkler & Waldemar Adam: Luminescent Materials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2012. Viitattu 25.7.2016