Strontiumkarbonaatti

kemiallinen yhdiste

Strontiumkarbonaatti (SrCO3) on strontium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdiste esiintyy luonnossa strontianiittimineraalina. Strontiumkarbonaattia voidaan käyttää metallisen strontiumin ja strontiumyhdisteiden, lasitteiden ja keramiikan sekä loisteaineiden valmistuksessa sekä pyrotekniikassa.[1]

Strontiumkarbonaatti
Tunnisteet
CAS-numero 1633-05-2
PubChem CID 15407 ja 139148737
Ominaisuudet
Molekyylikaava SrCO3
Moolimassa 147,63
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 1 497 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 3,62 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 0,11 g/l (18 °C)[3]

Ominaisuudet

muokkaa

Huoneenlämpötilassa strontiumkarbonaatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta, mutta liukenee happoliuoksiin muodostaen happojen suoloja sekä ammoniumioni- tai hiilidioksidipitoiseen veteen. Kuumennettaessa strontiumkarbonaattia 924–926 °C:n lämpötilaan yhdisteen alkeiskoppi muuttuu rombisesta heksagonaaliseksi. Kuumennettaessa enemmän noin 1 500 °C:n lämpötilaan strontiumkarbonaatti hajoaa strontiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi.[1][2][4]

SrCO3 → SrO + CO2

Valmistus ja käyttö

muokkaa

Strontiumkarbonaattia valmistetaan celestiittimineraalista, joka on koostumukseltaan strontiumsulfaattia. Ensimmäisessä vaiheessa strontiumsulfaatti pelkistetään hiilen avulla strontiumsulfidiksi, joka liukenee veteen. Strontiumsulfidiliuoksista strontiumkarbonaattia saostetaan joko hiilidioksidin tai natriumkarbonaatin avulla. Menetelmän valinta riippuu muun muassa mahdollisuuksista hyödyntää sivutuotteina muodostuva vetysulfidi ja natriumsulfidi. Saostunut tuote suodatetaan ja kuivataan.[1][2][4]

SrS + CO2 + H2O → SrCO3 + H2S
SrS + Na2CO3 → SrCO3 + Na2S

Strontiumkarbonaatin tärkein kohde on ollut väritelevisioissa käytettävien kuvaputkien loisteaineiden valmistus. Strontiumkarbonaatista valmistetaan muita strontiumyhdisteitä kuten strontiumkloridia, strontiumnitraattia ja strontiumoksidia, josta pelkistetään metallista strontiumia. Strontiumkarbonaattia käytetään myös kestomagneettien ja dielektristen keraamien valmistukseen, lyijyn poistamiseen sinkistä ja punaisten ilotulitteiden valmistamiseen.[1][2][4]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 369. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. a b c d Stephen G. Hibbins: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 5.12.2014
  3. Strontiumkarbonaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 5.12.2014.
  4. a b c J. Paul MacMillan, Jai Won Park, Rolf Gerstenberg, Heinz Wagner, Karl Köhler & Peter Wallbrecht: Strontium and Strontium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 5.12.2014

Aiheesta muualla

muokkaa