Strega-palkinto
Strega-palkinto (Premio Strega) on arvostetuin italialainen kirjallisuuspalkinto. Palkinto myönnettiin ensimmäisen kerran 1947. Se myönnetään italialaiselle kirjailijalle, joka on kirjoittanut parhaan proosateoksen, joka on ilmestynyt edellisten toukokuun 1. päivän ja 30. huhtikuuta välillä.
Historia
muokkaaMaria ja Goffredo Bellonci alkoivat 1944 pitää kirjallista salonkia kotonaan Roomassa. Noihin sunnuntaitapaamisiin kokoontui kirjailijoita, taiteilijoita ja älymystöä, ja ryhmä sai nimen Amici della Domenica eli ”Sunnuntaiystävät”. Vuonna 1947 pariskunta päätti yhdessä likööritehtailija Guido Albertin kanssa perustaa liköörin nimen mukaan Strega-nimisen palkinnon ja voittajan valitsisi Sunnuntaiystävät.
Maria Belloncin kuoltua palkintoa on hallinnoinut Fondazione Maria e Goffredo Bellonci. Juryyn valittuja neljääsataa italian kulttuurieliitin jäsentä sanotaan yhä Sunnuntaiystäviksi. Strega-liköörin lisäksi palkintoa rahoittaa italialainen Telecom Italia.
Myös italiankielisille käännösteoksille on vuodesta 2014 jaettu Strega Europea -palkinto. Ensimmäisenä vuonna ehdolla oli Delfina Sessan italiannos Scompartimento n. 6 Rosa Liksomin romaanista Hytti nro 6.
Palkitut
muokkaaStrega
muokkaa- 1947 – Ennio Flaiano: Oikotie (Tempo di uccidere)
- 1948 – Vincenzo Cardarelli: Villa Tarantola
- 1949 – Giambattista Angioletti: La memoria
- 1950 – Cesare Pavese: La bella estate
- 1951 – Corrado Alvaro: Quasi una vita
- 1952 – Alberto Moravia: I racconti
- 1953 – Massimo Bontempelli: L'amante fedele
- 1954 – Mario Soldati: Lettere da Capri
- 1955 – Giovanni Comisso: Un gatto attraversa la strada
- 1956 – Giorgio Bassani: Cinque storie ferraresi
- 1957 – Elsa Morante: Arturon saari (L'isola di Arturo)
- 1958 – Dino Buzzati: Sessanta racconti
- 1959 – Giuseppe Tomasi di Lampedusa: Tiikerikissa (Il gattopardo)
- 1960 – Carlo Cassola: Buben tyttö (La ragazza di Bube)
- 1961 – Raffaele La Capria: Ferito a morte
- 1962 – Mario Tobino: Il clandestino
- 1963 – Natalia Ginzburg: Lessico famigliare
- 1964 – Giovanni Arpino: L'ombra delle colline
- 1965 – Paolo Volponi: La macchina mondiale
- 1966 – Michele Prisco: Una spirale di nebbia
- 1967 – Anna Maria Ortese: Poveri e semplici
- 1968 – Alberto Bevilacqua: L'occhio del gatto
- 1969 – Lalla Romano: Le parole tra noi leggere
- 1970 – Guido Piovene: Le stelle fredde
- 1971 – Raffaello Brignetti: La spiaggia d'oro
- 1972 – Giuseppe Dessì: Paese d'ombre
- 1973 – Manlio Cancogni: Allegri, gioventù
- 1974 – Guglielmo Petroni: La morte del fiume
- 1975 – Tommaso Landolfi: A caso
- 1976 – Fausta Cialente: Le quattro ragazze Wieselberger
- 1977 – Fulvio Tomizza: La miglior vita
- 1978 – Ferdinando Camon: Un altare per la madre
- 1979 – Primo Levi: La chiave a stella
- 1980 – Vittorio Gorresio: La vita ingenua
- 1981 – Umberto Eco: Ruusun nimi
- 1982 – Goffredo Parise: Il sillabario n.2
- 1983 – Mario Pomilio: Il Natale del 1833
- 1984 – Piero Citati: Tolstoj
- 1985 – Carlo Sgorlon: Menetettyjen jokien armeija (L'armata dei fiumi perduti)
- 1986 – Maria Bellonci: Rinascimento privato
- 1987 – Stanislao Nievo: Le isole del paradiso
- 1988 – Gesualdo Bufalino: Le menzogne della notte
- 1989 – Giuseppe Pontiggia: La grande sera
- 1990 – Sebastiano Vassalli: La chimera
- 1991 – Paolo Volponi: La strada per Roma
- 1992 – Vincenzo Consolo: Nottetempo, casa per casa
- 1993 – Domenico Rea: Ninfa plebea
- 1994 – Giorgio Montefoschi: La casa del padre
- 1995 – Maria Teresa Di Lascia: Passaggio in ombra
- 1996 – Alessandro Barbero: Bella vita e guerre altrui di Mr. Pyle, gentiluomo
- 1997 – Claudio Magris: Mikrokosmoksia (Microcosmi)
- 1998 – Enzo Siciliano: I bei momenti
- 1999 – Dacia Maraini: Buio
- 2000 – Ernesto Ferrero: N.
- 2001 – Domenico Starnone: Via Gemito
- 2002 – Margaret Mazzantini: Älä liiku (Non ti muovere)
- 2003 – Melania G. Mazzucco: Vita, elämäni (Vita)
- 2004 – Ugo Riccarelli: Il dolore perfetto
- 2005 – Maurizio Maggiani: Il viaggiatore notturno
- 2006 – Sandro Veronesi: Caos Calmo
- 2007 – Niccolò Ammaniti: Taivaan ja maan väliltä (Come Dio comanda)
- 2008 – Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys (La solitudine dei numeri primi)
- 2009 – Tiziano Scarpa: Stabat Mater
- 2010 – Antonio Pennacchi: Canale Mussolini
- 2011 – Edoardo Nesi: Storia della mia gente
- 2012 – Alessandro Piperno: Inseparabili. Il fuoco amico dei ricordi
- 2013 – Walter Siti: Resistere non serve a niente
- 2014 – Francesco Piccolo: Il desiderio di essere come tutti
- 2015 – Nicola Lagioia: La ferocia
- 2016 – Edoardo Albinati: La scuola cattolica
- 2017 – Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta (Le otto montagne)
- 2018 – Helena Janeczek: La ragazza con la Leica
- 2019 – Antonio Scurati: M. Il figlio del secolo
- 2020 – Sandro Veronesi: Il colibrì
- 2021 – Emanuele Trevi: Due vite
- 2022 – Maria Desiati: Spatriati
- 2023 – Ada D’Adamo: Come d’aria
Lähde[1]
- 2024 – Donatella Di Pietrantonio: L'età fragile[2]
Strega Europea
muokkaa- 2014 – Marcos Giralt Torrente: Il tempo della vita
- 2015 – Katja Petrovskaja: Ehkä Esther (Forse Esther)
- 2016 – Annie Ernaux: Vuodet (Gli anni)
- 2017 – Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt (Voci del verbo andare)
- 2018 – Fernando Aramburu: Äidinmaa (Patria)
- 2019 – David Diop: Fratelli d’anima
- 2020 – Judith Schalansky: Inventario di alcune cose perdute
- 2021 – Georgi Gospodinov: Cronorifugio
- 2022 – Mihail Šiškin: Sinun kirjeesi (Punto di Fuga) ja Amelie Nothomb: Primo sangue
- 2023 – Emmanuel Carrère: V13
- 2024 – Neige Sinno: Tiikerin raatelu (Triste Tigre)
Lähde:[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Premio Strega: Libri premiati Fondazione Maria e Goffredo Bellonci. Arkistoitu 8.10.2022. Viitattu 7.7.2023. (italiaksi)
- ↑ Premio Strega 2024, il trionfo di Donatella Di Pietrantonio con “L’età fragile”: “Una vittoria per i diritti delle donne” La Repubblica. 5.7.2024. Viitattu 29.8.2024.
- ↑ Premio Strega Europeo: vince Neige Sinno, premiata anche la traduttrice Luciana Cisbani La Repubblica. 13.5.2024. Viitattu 29.8.2024.