Avaa päävalikko
Staava Haavelinna Aleksis Kiven Margaretan roolissa vuonna 1895.

Staava Haavelinna (Gustava Ahlfors; 1. heinäkuuta 1866 Kuhmalahti3. lokakuuta 1953) oli suomalainen näyttelijä ja Tampereen Työväen Teatterin voimahahmo 1900-luvun alkupuoliskolla. Hän tuli tunnetuksi "surumielisten tyttöjen" rooleistaan ja laajensi myöhemmin urallaan ilmaisuaan myös komedian puolelle. Haavelinna piti luonnollisesta, yksilöllisestä ilmaisusta ja hiljaisesta huumorista.

TTT:n rakentava voimaMuokkaa

Staava Haavelinnan näyttämöura alkoi harrastuspohjalta 1880-luvun lopulla. Seuraavalla vuosikymmenellä hän oli mukana Kosti Elon johtamassa näytelmäseurassa. Vuonna 1895 Haavelinna tulkitsi Aleksis Kiven Margaretan työväenyhdistyksen iltamissa. Taiteenpalo ajoi hänet vaarantamaan palkkatyönsä, komean roolipuvun hän hankki omalla kustannuksellaan, kuten silloin ja vielä myöhemminkin oli tapana. Haavelinna oli mukana Tampereen Työväen Teatterissa sen alusta asti. Teatterin avausnäytelmässä Anna Liisa 27. syyskuuta 1901 Haavelinna, tuolloin vielä Gustava Ahlfors, tulkitsi nimiosan. Aurora Aspegren tuli kyynelsilmin kiittämään häntä esityksen jälkeen. Haavelinna olisi saanut kiinnityksen teatteriin heti, mutta hänellä oli työpaikka tehtaassa ja ikääntynyt äiti hoidettavanaan. TTT:n vakituiseen henkilökuntaan Staava Haavelinna liittyi 1919. Paitsi näyttelijäntyössä, hän toimi myös teatterin puvustonhoitajana.

Mittava uraMuokkaa

Syksyllä 1922 Haavelinnalla oli merkittävä osa vuokraemäntänä Gustav Essmanin näytelmässä Magdalena. TTT:n 25-vuotisjuhlassa vuonna 1926 hän sai Kusti Salan ohella huomionosoituksen TTT:n vanhimpana näyttelijänä. 40-vuotistaiteilijajuhlassaan Haavelinna tulkitsi Karoliinan roolin näytelmässä Tohvelisankarin rouva. Juhlitun näyttelijättären ansioiksi mainittiin uskollisuus ihanteille ja työlle sekä kaunis vaatimattomuus. 1930-luvulla Haavelinna sai lähinnä sivuosia iäkkäiden naisten rooleissa. 45-vuotistaiteilijajuhlassaan hän tulkitsi Miina Salokanteleen osan Maria Jotunin näytelmässä Miehen kylkiluu. Näyttelemisen tyyli oli muuttunut erilaisten suuntausten mukana, mutta Haavelinnan mukaan yleisö oli pitkin vuosikymmenten ollut herkän vastaanottavainen romantiikan nälässään. Vuonna 1938 hän oli Suomen vanhin aktiivinäyttelijä, sillä uraa oli takana jo puoli vuosisataa. Suomessa vain kaksi näyttelijää oli saavuttanut merkkipaalun ennen häntä.

Haavelinnan ura jatkui 1940-luvulla. Täyttäessään 80 vuotta toukokuussa 1946 hän näytteli jälleen Miinan osan Miehen kylkiluussa. Ikääntyneen näyttelijättären suoriutumista epäiltiin, mutta Haavelinna osoitti vielä kerran taiteellisen luomisvoimansa. Suosionosoitukset olivat valtavat. Rauni Luoma - Haavelinnan entinen pukuhuonetoveri - ja Leo Riuttu toivat Suomen Näyttelijäliiton onnittelut vanhimmalle jäsenelleen. Haavelinnalle ilmoitettiin samassa tilaisuudessa, että hänelle oli myönnetty Pro Finlandia -mitali — toinen lajissaan. Ensimmäisen Pro Finlandian oli saanut näyttelijä-teatterinjohtaja Mia Backman edellisvuonna. Haavelinna kuului TTT:n henkilöluetteloon kuolemaansa asti, vaikkei enää 1950-luvulla noussut näyttämölle.

Haavelinna oli mukana vain yhdessä elokuvassa, joten hänen näyttelijäntyötään ei juuri ole taltioitunut jälkipolville. Kesällä 1938 Roland af Hällström ohjasi elokuvan Paimen, piika ja emäntä. Elokuvassa nähdään Haavelinnan lisäksi lähes koko sen aikainen TTT:n näyttelijäkunta. Televisiossa Hällströmin elokuva esitettiin vuonna 1990.

LähteetMuokkaa

  • Rajala, Panu: Titaanien teatteri: Tampereen Työväen Teatteri 1918–1964. Tampereen Työväen Teatteri 1995. ISBN 952-90-6677-5

Aiheesta muuallaMuokkaa