Stéfanos Stefanópoulos
Stéfanos Stefanópoulos (kreik. Στέφανος Στεφανόπουλος, 3. heinäkuuta 1898 Pýrgos, Kreikka – 4. lokakuuta 1982 Ateena, Kreikka) oli tärkeä sodanjälkeisen Kreikan näkyvä poliittinen toimija. Hän oli ministeri useissa sodanjälkeisissä hallituksissa. Hän nousi pääministeriksi 1960-luvun puolivälissä oikeiston ja vasemmiston poliittisten ristiriitojen eli ns. Apostasía-aikaan. Polittisen toiminnan ohella hän oli aktiivi taloudellisten ja poliittisten asioiden kirjoittaja.
| Stéfanos Stefanópoulos | |
|---|---|
| Στέφανος Στεφανόπουλος | |
 Stéfanos Stefanópoulos vuonna 1965 Kreikan pääministerinä. |
|
| Kreikan pääministeri | |
| Edeltäjä | Ilías Tsirimókos |
| Seuraaja | Ioánnis Paraskevópoulos |
| Kreikan pääministeri (v.t.) | |
| Edeltäjä | Aléxandros Papágos |
| Seuraaja | Konstantínos Karamanlís |
| Kreikan ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Fílippos Dragoúmis |
| Seuraaja | Spýros Theotókis |
| Kreikan ulkoministeri (v.t.) | |
| Edeltäjä | Ilías Tsirimókos |
| Seuraaja | Ioánnis Toúmpas |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. heinäkuuta 1898 Pýrgos, Kreikka |
| Kuollut | 4. lokakuuta 1982 (84 vuotta) Ateena, Kreikka |
| Ammatti | pankkiiri, taloustieteen professori, poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue |
Kansanpuolue (1930–1951) Kansan unionistipuolue (1951) Kreikkalainen kansankokous (1951–1955) Keskustaunioni (1961–1965) Liberaalidemokraattinen keskusta (1965–1977) Kansallinen ryhmitys (1977–1981) |
| Koulutus |
Ludwig Maximilianin yliopisto München Jenan yliopisto Leipzigin yliopisto Lontoon yliopisto |
| Uskonto | ortodoksi |
Talousmiehen koulutus muokkaa
Stefanópoulos syntyi Pýrgosissa Peloponnesoksella. Hän opiskeli oikeustiedettä ja valtiotieteitä Ateenan yliopistossa ja myöhemmin taloustiedettä Pariisissa. Parlamenttiin hän nousi vuonna 1932 Kansanpuolueen ehdokkaana. Ensimmäisen kerran hän nousi ministeriksi Panagis Tsaldarisin hallituksen kansantalousministeriksi vuoden 1934 lopulla.
Sotien jälkeisen ajan moninkertainen ministeri muokkaa
Ioánnis Metaxásin diktatuuriajan ja sotavuosien jälkeen Stefanópoulos nousi jälleen melkein pysyvästi Kreikan hallituksiin. Kreikan sisällissodan vuosina hän oli tärkeässä koordinaatioministerin eli käytännössä varapääministerin roolissa 1940-luvun lopun hallituksissa eli Poulítsasin, Tsaldárisin, Máximosin ja Sofoúlisin hallituksissa. Stefanópoulos oli 1952–1955 varapääministerinä ja ulkoministerinä marsalkka Aléxandros Papágosin hallituksessa ja hänen kuolemansa jälkeen 4.-6. lokakuuta 1955 virkaa tekevänä pääministerinä.[1]
,_premier_van_Griekenland,_ontvangen_door_m,_Bestanddeelnr_091-0891.jpg)
Apostasía-ajan pääministeri muokkaa
Kreikassa käynnistyi poliittinen kriisi 15. heinäkuuta 1965, kun nuori kuningas Konstantin II erotti Geórgios Papandréoun Keskustaunionijohtoisen hallituksen.[2] Tällöin käynnistyneestä ajanjaksosta käytettiin nimitystä ”Apostasía”. Papandréoun eron jälkeen syntyi lyhytaikaisia hallituksia pääministereinään Keskustaunionista eronneita poliitikkoja, jotka eivät saaneet parlamentilta luottamusta. Stefanópoulos kuului tällaisiin Keskustaunionista eronneisiin henkilöihin.[3]
Stefanópoulosista tuli 17. syyskuuta 1965 Kreikan pääministeri konservatiivisen Kansallisradikaali unionin ja Keskustaunionista loikanneiden kansanedustajien tukemana äänin 152–148 parlamentin luottamusäänestyksessä. Näin kriisi Papandréoun hallituksen erosta Stefanópoulosin hallituksen luottamuslauseäänestykseen oli kestänyt 76 vuorokautta.[4] Stefanópoulosin hallitus joutui huhtikuussa 1966 kriisiin, jonka taustana oli Kyprokselle siirtyneen kreikkalaiskenraali Geórgios Grívasin asema. Hallituksen varapääministerinä ja ulkoministerinä toiminut Ilías Tsirimókos joutui ristiriitaan pääministeri Stefanópoulosin kanssa Grívasin asemasta ja erosi hallituksesta.[5]
Stefanópoulosin hallitus kaatui 22. joulukuuta 1966 parlamentin epäluottamuslauseeseen, joka liittyi joulukuussa uponneen kreikkalaisen matkustajalautta SS Heraklionin uppoamiseen. Kansallisradikaali unioni veti tukensa hallitukselta Stefanópoulosin kieltäydyttyä erottamasta merenkulkuministeriä onnettomuuden jälkeen.[6]
Apostasía-aika päättyi huhtikuussa 1967 ns. everstijuntan valtaannousuun. Sotilasjuntan vallan kaatuminen 1970-luvun puolivälissä palautti Kreikkaan siviilihallinnon. Stefanópoulos oli mukana asiantuntijajoukossa, jonka silloinen presidentti, kenraali Faídon Gkizíkis kutsui koolle heinäkuussa 1974. Asiantuntijaryhmä suositteli maanpaossa olevan, entisen oikeistolaisen pääministerin Konstantínos Karamanlísin kutsumista sotilashallinnon jälkeiseksi ensimmäiseksi pääministeriksi.[7]
Stefanópoulos jatkoi poliittista uraansa perustamalla oman oikeistolaisen Kansallinen ryhmitys -puolueen vuonna 1977. Puolue ei saavuttanut merkittävää menestystä, ja sen keskeiset kannattajat siirtyivät uuteen oikeistolaiseen valtapuolueeseen Uuteen demokratiaan. Stefanópoulos itse jäi tässä vaiheessa pois politiikasta. Hän kuoli lokakussa 1982 84-vuotiaana Ateenassa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Marsalkka Papagos kuollut Kreikalle kriitillisenä ajankohtana. Helsingin Sanomat, 6.10.1955, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille)left. Viitattu 26.5.2023.
- ↑ Konstantin erotti Kreikan hallituksen. Helsingin Sanomat, 6.10.1955, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2023.
- ↑ Stefanopoulosin ja Tsirimokosin rintama ei riitäkään - Kreikan sitkeä hallituskriisi jatkuu. Helsingin Sanomat, 17.8.1965, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.5.2023.
- ↑ Stefanopouloksen hallitus sai nyt luottamuslauseen. Helsingin Sanomat, 26.9.1965, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2023.
- ↑ Virkamieshallituksesta hätäratkaisu Kreikassa. Helsingin Sanomat, 22.12.1966, s. 4, 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2023.
- ↑ Hallituskrisin uhka kasvamassa Kreikassa - Jo toinen ministeri jätti eropyyntönsä. Helsingin Sanomat, 13.4.1966, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.5.2023.
- ↑ Sotilaat väistyvät Kreikassa - "Eläköön demokratia". Helsingin Sanomat, 24.7.1974, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.5.2023.