Sointula

Sointula on suomalaisten siirtolaisten 1900-luvun alussa Kanadaan perustama yhteisö Malcolmin saarella Brittiläisessä Kolumbiassa. Saari sijaitsee Tyynenmeren rannikolla Vancouverinsaaren ja mantereen välisessä salmessa, noin 300 kilometrin päässä Vancouverin kaupungista. Sointula on tunnettu pitkistä osuustoiminnan ja yhteisöllisyyden perinteistään. Saarella on 576 asukasta (2011). Pääelinkeino on kalastus. Sointulassa on museo sekä provinssin vanhin osuuskauppa, joka perustettiin vuonna 1909.

Sointulan sijainti Brittiläisen Kolumbian kartalla.

Sointulan historia

Sointulan utopiayhteisön naisia ja lapsia (ja kaksi miestä) yhteiskuvassa 1904.

Sointula sai alkunsa Brittiläisessä Kolumbiassa Nanaimon kaivosalueella asuneiden suomalaissiirtolaisten unelmasta elää omavaraisesti ja itsenäisesti. Siirtolaisten ryhmä otti yhteyttä inkeriläiseen Matti Kurikkaan, teosofis-sosialistiseen kirjailijaan ja sanomalehtimieheen (Työmies-lehti), joka saapui Nanaimoon vuonna 1900. Kurikan johdolla perustettiin vuonna 1901 osuuskunta Kalevan Kansa Colonization Company ja lehti Aika . Siirtolaisten ryhmä aloitti myös neuvottelut Brittiläisen Kolumbian paikallishallinnon kanssa maan ostamisesta. Kurikan ystävä A. B. Mäkelä saapui Suomesta auttamaan hankkeessa. Ennen Sointulaa Kurikka oli yrittänyt perustaa Chillagoen ihanneyhdyskuntaa Australiaan, mutta siellä hanke oli kariutunut riitoihin ja ankariin trooppisiin olosuhteisiin.

Sopimukseen päästiin 27. marraskuuta 1901, ja Kalevan Kansa oli valmis ottamaan haltuunsa koko Malcolm-saaren, jonka pinta-ala oli 28 000 eekkeriä (113 neliökilometriä). Ensimmäinen raivausryhmä matkusti saarelle 6. joulukuuta 1901. Vuonna 1902 saarelle oli jo muuttanut suuri joukko ihmisiä. Aluksi siirtokunnan nimeksi annettiin Koti, mutta se muutettiin pian Sointulaksi. Yhteisö kasvoi nopeasti, sillä monia ihmisiä viehättivät Kurikan idealistiset ajatukset: yhteisomistus, demokraattinen päätöksenteko, sama palkka miehille ja naisille, päiväkoti. Jokaisen siirtokuntaan saapuneen aikuisen piti maksaa 200 dollarin liittymismaksu, jotta yhteisölle saatiin alkupääoma.

Saarelaiset pyrkivät omavaraisuuteen, joten saarelle ostettiin kalastusvälineitä ja jopa Höyrylaiva Vinetta. Yhdyskunnan jäsenet jakautuivat erilaisiin työryhmiin: osa viljeli maata, osa kalasti, osa teki metsätöitä.

Vaikeudet alkoivat kuitenkin pian. Aluksi saarella oli vain suuri hirsimaja, joka toimi yhteisasuntona. Osa väestä lähti saarelta omien asuntojen puuttumisen vuoksi. Saarelle hankittu karja jouduttiin siirtämään Vancouverinsaaren puolelle, koska navettaa ei saatu rakennettua valmiiksi. Vasta rakennettu suuri kokoustila paloi 29. tammikuuta 1903. Tulipalossa kuoli 11 ihmistä, ja palossa tuhoutui myös suuri määrä varastoissa olleita tarvikkeita sekä Sointulan arkisto. Ajatus päiväkodistakin takkuili. Osa äideistä ei halunnut viedä lapsia hoitoon kodin ulkopuolelle.

Sointulan kommuuni vuonna 1904.

Yhteisön velat kasvoivat nopeasti. Ahdingossa Kurikka solmi huonon sillanrakennussopimuksen, joka romahdutti lopullisesti yhteisön talouden. Sointulan miehet viettivät viikkokausia siltatyömaalla lähes palkatta, jotta sopimus olisi saatu täytettyä. Vuonna 1904 yhteisön ja epäkäytännöllisen Kurikan välit tulehtuivat, ja Kurikka jätti Sointulan vieden mukanaan puolet yhteisöstä. Huonon taloudenhoidon lisäksi yksi riidan aiheista oli Kurikan radikaalit ajatukset vapaasta rakkaudesta, joita hän kirjoitteli Aika-lehteen. Saarella ei harrastettu vapaata rakkautta, mutta Kurikan kirjoittelut saivat aikaan villejä huhuja mantereen puolella.

Jäljelle jääneet yhteisön jäsenet yrittivät selvitä veloista, mutta tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi, ja vuonna 1905 Kalevan Kansa joutui vararikkoon. Suurin osa saarta palasi Kanadan valtion omistukseen. Yhteisön jäsenet saivat kuitenkin pitää omat palstansa ja talonsa.

Sointula on vaikeiden alkuvaiheidensa jälkeen menestynyt melko hyvin. Saaren asukkaiden pääelinkeinoina ovat olleet metsätyöt ja kalastus. Saarelle muutti 1960-luvulla paljon uutta väkeä sekä Kanadasta että Yhdysvalloista. Viime aikoina väestö on kuitenkin ikääntynyt, eikä kalastus ole ollut enää yhtä kannattavaa kuin ennen. Matti Kurikka päätti aikanaan, että hänen siirtokuntansa katkaisee siteet kirkkoon. Saarelle rakennettiin kuitenkin kirkko 1960-luvulla, kuten myös kapakka, jota myös alun perin vastustettiin.

Katso myös

• Suomalaiset ihannesiirtokunnat
• Kommuuni
• Utopia

Lähteet

• www.utopias.info
• Peltoniemi, Teuvo: Kohti parempaa maailmaa – suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäiviin. (Utopiayhteisöjen historia ja suomalaiset ihannesiirtokunnat) Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08551-4
• http://www.migrationinstitute.fi/files/pdf/suomenkieliset_historialliset_julkaisut/sointulan_historia.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
• https://www.uvic.ca/research/centres/cccbe/assets/docs/publications/RochdalePress/PracticalDreamers.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
• https://church.cybo.com/CA/sointula/churches/^{[vanhentunut linkki]}

Kirjallisuutta

• Kalevi Kalemaa: Matti Kurikka – legenda jo eläessään. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08476-X.

Aiheesta muualla

• Kalevan kansan luvattu saari Malkosaari. Ylen elävä arkisto