Sofia Goggia

italialainen alppihiihtäjä

Sofia Goggia (s. 15. marraskuuta 1992) on italialainen alppihiihtäjä, joka edustaa G.S. Fiamme Gialle -seuraa.[1] Hänellä on olympiakultaa ja -hopeaa syöksylaskusta ja hän on saavuttanut MM-hopeaa supersuurpujottelussa ja MM-pronssia suurpujottelussa. Maailmancupissa hän on voittanut syöksylaskucupin kausilla 2017–2018, 2020–2021, 2021–2022 ja 2022–2023 sekä yhteensä 24 osakilpailua supersuurpujottelussa ja syöksylaskussa.

Sofia Goggia
Sofia Goggia 2015
Sofia Goggia 2015
Henkilötiedot
Syntynyt15. marraskuuta 1992 (ikä 31)
Bergamo, Italia
Kansalaisuus  Italia
Uran tiedot
Pituus 169 cm
Seura GS Fiammegialle
Laji alppihiihtoView and modify data on Wikidata
Maailmancup
Kaudet 2011–
Paras sijoitus 1.
Voitot 24
Palkintokorokkeella 54

Tietolaatikko päivitetty 27.1.2024

Mitalit
Maa:  Italia
Naisten alppihiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Pyeongchang 2018 syöksylasku
Hopeaa Hopeaa Peking 2022 syöksylasku
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Åre 2019 supersuurpujottelu
Pronssia Pronssia Sankt Moritz 2017 suurpujottelu

Arvokilpailut

muokkaa

Vuoden 2010 nuorten MM-kilpailuissa Megevessa Goggia sijoittui kuudenneksi syöksylaskussa. Schladmingin MM-kilpailuissa 2013 Goggia sijoittui supersuurpujottelussa neljänneksi, jääden vain viisi sadasosaa pronssimitalista. Superalppiyhdistetyssä hän oli seitsemäs. Sankt Moritzin MM-kilpailuissa 2017 hän sai suurpujottelussa pronssia sekä sijoittui syöksylaskussa neljänneksi ja supersuurpujottelussa kymmenenneksi. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän voitti kultaa syöksylaskussa sekä sijoittui 11:nneksi supersuurpujottelussa ja suurpujottelussa. Vuoden 2019 MM-kilpailuissa Åressa Goggia voitti hopeaa supersuurpujottelussa ja oli viidestoista syöksylaskussa.[1] Vuoden 2021 MM-kilpailuihin Cortina d’Ampezzossa hän ei loukkaantumisen vuoksi pystynyt osallistumaan.[2] Tammikuussa 2022 maailmancupissa tapahtuneen loukkantumisen jälkeen hän jätti Pekingin olympialaisissa harjoituslaskujen jälkeen osallistumatta supersuurpujotteluun[3] mutta saavutti sen jälkeen hopeaa syöksylaskussa. Courchevelin / Méribelin MM-kilpailuissa 2023 hän oli supersuurpujottelussa yhdestoista.[1]

Maailmancup

muokkaa

Goggia kilpaili maailmancupissa ensimmäisen kerran Lienzin suurpujottelussa joulukuussa 2011. Ensimmäiset maailmancupin pisteensä hän saavutti marraskuussa 2013 oltuaan seitsemäs Beaver Creekin supersuurpujottelussa.[1] Hänen kautensa päättyi jo joulukuussa 2013, kun hän loukkasi polvensa Lake Louisen syöksylaskussa.[4] Ensimmäisen palkintosijansa hän saavutti marraskuussa 2016 oltuaan kolmas Killingtonin suurpujottelussa. Seuraavina viikonloppuina hän oli Lake Louisessa toinen syöksylaskussa ja kolmas supersuurpujottelussa, Sestrieressä toinen suurpujottelussa sekä Val d’Isèressä kolmas alppiyhdistetyssä ja syöksylaskussa. Myöhemmin samalla kaudella hän sijoittui toiseksi sekä Mariborin suurpujottelussa että Cortina d'Ampezzon syöksylaskussa ja supersuurpujottelussa. Ensimmäisen voittonsa hän saavutti Jeongseonin syöksylaskussa 4. maaliskuuta 2017. Hän voitti myös seuraavan päivän supersuurpujottelun. Aspenin suurpujottelussa hän oli toinen ja syöksylaskussa kolmas. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi, syöksylaskun maailmancupissa toiseksi ja suurpujottelucupissa kolmanneksi.[1]

Kaudella 2017–2018 Goggia sijoittui Val d’Isèren supersuurpujotteluissa toiseksi ja kolmanneksi. Kranjska Goran suurpujottelussa hän oli kolmas. Hän voitti Bad Kleinkirchheimin ja Cortina d'Ampezzon syöksylaskut. Garmisch-Partenkirchenin molemmissa syöksylaskuissa hän oli toinen. Åren maailmancupfinaalissa hän voitti supersuurpujottelun ja oli syöksylaskussa toinen. Hän voitti syöksylaskucupin, sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa neljänneksi ja supersuurpujottelucupissa viidenneksi. Kaudella 2018–2019 hän oli toinen Garmisch-Partenkirchenin supersuurpujottelussa ja syöksylaskussa sekä voitti Crans-Montanan syöksylaskun. Seuraavalla kaudella hän voitti Sankt Moritzin supersuurpujottelun ja oli samassa lajissa toinen Roza Hutorissa.[1]

Kaudella 2020–2021 hän saavutti Val d'Isèren syöksylaskuissa kakkossijan ja voiton. Hän voitti St. Antonin syöksylaskukilpailun. Hän voitti myös Crans-Montanan molemmat syöksylaskukilpailut.[1] Tammikuun 2021 lopulla hän joutui polvivamman vuoksi jättämään kauden kesken,[2] mutta voitti silti syöksylaskucupin. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli yhdeksäs.[1]

Kaudella 2021–2022 Goggia voitti joulukuussa Lake Louisen molemmat syöksylaskut ja ainoan supersuurpujottelun. Hän sijoittui St. Moritzin supersuurpujottelussa toiseksi ja voitti tämän jälkeen Val d’ Iséren syöksylaskun ja supersuurpujottelun.[1] Tammikuussa hän voitti Cortina d’Ampezzon syöksylaskun mutta kaatui pahasti seuraavana päivänä supersuurpujottelussa[1][5] ja palasi kilpailuihin vasta Pekingin olympialaisten syöksylaskussa.[1][3] Olympialaisten jälkeen hän sijoittui Crans-Montanan toisessa syöksylaskussa kolmanneksi. Hän voitti syöksylaskucupin kolmannen kerran ja sijoittui supersuurpujottelucupissa viidenneksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kuudes.[1]

Kaudella 2022-2023 hän voitti Lake Louisen molemmat syöksylaskut. Sankt Moritzin ensimmäisessä syöksylaskussa hän sijoittui toiseksi ja voitti jälkimmäisen. Hän voitti Cortina d'Ampezzon ensimmäisen syöksylaskun. Hän voitti Crans-Montanan syöksylaskun. Kvitfjellin ja Soldeun syöksylaskuissa hän sijoittui toiseksi. Hän voitti syöksylaskucupin ja oli maailmancupin kokonaiskilpailussa viides.[1]

Kaudella 2023–2024 hän voitti Sankt Moritzin ensimmäisen supersuurpujottelun ja sijoittui syöksylaskussa toiseksi. Hän sijoittui kolmanneksi Val d'Iseren supersuurpujottelussa. Häm voitti Altenmarkt-Zauchenseen syöksylaskun. Cortina d'Ampezzon ensimmäisessä syöksylaskussa hän saavutti jaetun kolmannen sijan yhdessä Christina Agerin ja Valerie Grenierin kanssa. Hän oli kolmas myös Cortina d'Ampezzon toisessa syöksylaskussa.[1] Hän mursi sääriluunsa kaaduttuaan harjoituksissa Ponte di Legnossa helmikuun alussa, eikä kilpaillut enää loppukauden aikana. Hän johti loukkaantumishetkellä syöksylaskucupia[6], mutta putosi siinä lopulta kolmanneksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli seitsemäs.[1]

Maailmancupin osakilpailuvoitot

muokkaa
Päivämäärä Paikka Laji
4. maaliskuuta 2017   Jeongseon Syöksylasku
5. maaliskuuta 2017   Jeongseon Supersuurpujottelu
14. tammikuuta 2018   Bad Kleinkirchheim Syöksylasku
19. tammikuuta 2018   Cortina d’Ampezzo Syöksylasku
15. maaliskuuta 2018   Åre Supersuurpujottelu
23. helmikuuta 2019   Crans-Montana Syöksylasku
14. joulukuuta 2019   Sankt Moritz Supersuurpujottelu
19. joulukuuta 2020   Val d’Isère Syöksylasku
9. tammikuuta 2021   St Anton Syöksylasku
22. tammikuuta 2021   Crans-Montana Syöksylasku
23. tammikuuta 2021   Crans-Montana Syöksylasku
3. joulukuuta 2021   Lake Louise Syöksylasku
4. joulukuuta 2021   Lake Louise Syöksylasku
5. joulukuuta 2021   Lake Louise Supersuurpujottelu
18. joulukuuta 2021   Val d’ Isere Syöksylasku
19. joulukuuta 2021   Val d’ Isere Supersuurpujottelu
22. tammikuuta 2022   Cortina d' Ampezzo Syöksylasku
2. joulukuuta 2022   Lake Louise Syöksylasku
3. joulukuuta 2022   Lake Louise Syöksylasku
17. joulukuuta 2022   Sankt Moritz Syöksylasku
20. tammikuuta 2023   Cortina d' Ampezzo Syöksylasku
26. helmikuuta 2023   Crans-Montana Syöksylasku
8. joulukuuta 2023   Sankt Moritz Supersuurpujottelu
13. tammikuuta 2024   Altenmarkt-Zauchensee Syöksylasku

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k l m n o Sofia Goggia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  2. a b Willemsen, Eric: Olympic ski champ Sofia Goggia to miss worlds after breaking knee bone 1.2.2021. CBC. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
  3. a b Poggi, Alessandro: Sofia Goggia skips Super G at Beijing 2022 Olympics.com. 10.2.2022. IOC. Viitattu 11.2.2022. (englanniksi)
  4. Lupaavan italialaisalppinistin kausi ohi sportti.com. Viitattu 11.12.2013.
  5. Dampf, Andrew: Sofia Goggia Olympic downhill title defence in doubt after Sunday crash in Italy 25.1.2022. CBC. Viitattu 11.2.2022. (englanniksi)
  6. Jälleen vakava kaatuminen alppihiihdossa – olympiavoittajan kauden pelätään olevan ohi mtvuutiset.fi. 5.2.2024. Viitattu 25.3.2024.