Sodan ja Fasisminvastainen Työ

suomalainen järjestö

Sodan ja Fasisminvastainen Työ (SFT) on suomalainen vuonna 1959 perustettu antifasistinen järjestö. SFT:n puheenjohtaja on Timo Kangasmaa. SFT kuuluu Demokraattiseen Sivistysliittoon.[1] SFT on vuodesta 2002 alkaen ollut yksi Kansan ääni -lehden julkaisijajärjestöistä. 2000-luvulla järjestö on vastustanut Suomen Nato-jäsenyyttä ja osallistumista Naton rauhankumppanuus-ohjelmaan.[2]

Historia muokkaa

SFT:n perustamista edelsi antifasistinen komitea, joka toimi lähinnä entisten poliittisten vankien ja muiden sotienaikaisten fasisminvastustajien etujärjestönä. SFT jatkoi tätä työtä, mutta uuden järjestön keskeisin toimintamuoto oli alusta alkaen äärioikeistolaisen liikehdinnän seuraaminen ja siitä tiedottaminen.[3]

SFT perustettiin 6. joulukuuta 1959 Vastarintataistelijoiden kansainvälisen liiton (FIR) suomalaiseksi jäsenjärjestöksi. Perustajat olivat pääasiassa jatkosodan aikana vastarintaliikkeessä ja sen jälkeen Punaisessa Valpossa sekä Neuvostoliiton vakoilutehtävissä toimineita. SFT:n perustamiseen vaikuttivat aktiivisesti muun muassa Eino Laakso ja Nestori Parkkari. Neuvostoliittoa palvelleilla oli vahva edustus etenkin Turun osastossa, jota johti vakoilusta kiinnikin jäänyt Veikko Koskinen. SFT:n perustaminen oli jatkoa Suomen Toverikuntien Liiton piirissä aiemmin tehdylle työlle. Suojelupoliisi seurasi SFT:n toimintaa aktiivisesti perustamisesta alkaen. Tarkkailu johtui liiton aktiivien menneisyydestä ja yleisestä kaikkiin kommunisteihin kohdistuneesta seurannasta. Supon etsivät eivät saaneet selville raskauttavia asioita ja järjestön toiminta vaikuttaa tutkija Kimmo Rentolan mukaan koostuneen ennen kaikkea vanhojen muistojen vaalimisesta.[4]

SFT sai FIR:ltä aineistoa äärioikeistolaisesta liikehdinnästä ja järjestö osallistui ajoittain FIR:n kongresseihin. SFT teki läheistä yhteistyötä myös Neuvostoliiton sotaveteraanikomitean kanssa.[3] SFT teki pitkään yhteistyötä Suomen Rauhanpuolustajien kanssa. 1970-luvulla järjestö antoi tukensa muun muassa sotapropagandan kieltämistä ajaneelle rauhanlakihankkeelle. Rauhanpuolustajien tavoin SFT vaati usein viranomaisilta toimenpiteitä neuvostovastaisia esiintymisiä vastaan.[3]

Eräs SFT:n hankkeista oli syyskuussa 1963 Malmin hautausmaalla paljastettu Fasismin vastustajien muistomerkki.

Vuodesta 1967 alkaen SFT järjesti toveripäiviä, jotka käsittivät muun muassa seminaareja ja ohjelmallisia esityksiä. Esimerkiksi Tampereen toveripäiville kerääntyi toukokuussa 1974 yli tuhat osanottajaa.[3]

Vuonna 1971 SFT muutti sääntöjään siten, että järjestöön saivat liittyä myös nuoremman sukupolven antifasistit, joilla ei ollut kokemusta sotienaikaisesta vastarinnasta. SFT:n aktiivit tekivät työtään tunnetuksi muun muassa pitämällä alustuksia nuorisojärjestöjen tilaisuuksissa.[3]

Vuosikokouksessa 1. huhtikuuta 1988 SFT antoi tukensa Kommunistien keskusneuvostolle ja kehotti kaikkia jäseniään osallistumaan toukokuussa pidettyyn kommunistien neuvottelutilaisuuteen,[5] jossa perustettiin Kommunistinen Työväenpuolue.

Puheenjohtajat muokkaa

Sihteerit muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Demokraattinen Sivistysliitto: Demokraattinen Sivistysliitto ry:n jäsenjärjestöt 2018 www.desili.fi. Demokraattinen Sivistysliitto. Viitattu 5.7.2020.
  2. SFT:n kokous tuomitsi Nato-rauhankumppanuuden euvkr.com. 2002. Arkistoitu 21.11.2008. Viitattu 27.6.2009.
  3. a b c d e Sodan- ja fasisminvastainen työ ry (SFT). SFT:n bulletiini, 1974, nro Kesäkuu, s. 25–28.
  4. Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa. Kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947–1958, s. 289, 296, 429, 576. Otava, 1997. ISBN 951-1-14497-9.
  5. SFT:n vuosikokous. Työkansan Sanomat, 1988, nro 4.
  6. a b (takasivu). SFT:n bulletiini, 1974, nro Kesäkuu, s. 29.
  7. Eino Kujanpää Suomen kansanedustajat. Eduskunta.