Skyytin kieli
Muinaisten skyyttien ja sarmaattien puhuma kieli
Skyytin kieli (usein käytetään myös nimitystä skyyttiläis-sarmaattilaiset murteet) on muinaisten skyyttien ja sarmaattien puhuma kuollut iranilainen kieli. Sen puhujat asuivat Mustanmeren pohjoispuolella 700–600-luvuilta eaa. aina 300–400-luvuille saakka.[1]
Skyytti tunnetaan Mustanmeren kreikkalaisista siirtokunnista löytyneiden piirtokirjoitusten[2] sekä antiikin historioitsijoiden ja maantieteilijöiden teoksissa ja nykyisessä paikannimistössä esiintyvien erisnimien perusteella.[3] Ne edustavat kahta murretta: rakenteeltaan arkaaista ”skyyttiä” ja kehittyneempää ”sarmaattia”.[4] Molemmat kuuluvat iranilaisten kielten koillisryhmään.[5]
Skyytin myöhempiä jatkajia ovat keskiaikainen alaanin kieli ja nykyinen osseetti.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 107. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
- ↑ Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 108. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 407. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 110. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 409. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.